Näin olen itsekin ajatellut Myyn kanssa jatkossa toimia, mutta ennen sitä olen pyrkinyt rakentamaan tekniikan namilla. Vietinhän saa mukaan Myyn kohdalla kun heittää patukan kainaloon myöhemmin...
Myy sai kovasti kehuja luonteensa puolesta, kuulema "hyvällä luonteella varustettu, avoin ja peloton aktiivipakkaus..." :D Myytä eivät haukkuvat rotikat pelottaneet. Yhtä reipas se oli taas kun aina. Häntä töttöröllä kentälle ja heti leikkimään vieraankin kanssa.
Ensin näytin miten ollaan treenattu ja sain ohjeeksi, että ei kannata enää pentua imutella, vaan voin nostaa namikäden reilusti ylemmäksi, pitää käden nyrkissä ja kun menee hyvin, niin palkka. Koira oppii tekemään työtä minulle, eikä enää namille.
Etenemistahti seuraamisen raketamisessa tulisi olla; vietti korkealle, puoli askelta, vapautus ja palkka jne. eli työstetään askel kerrallaan. Viiteen askeeleeseen kun päästään, koira osaa jo seurata kentän päästä päähän ja tekee sen hyvällä vietillä, mutta sinne ei hoppuilla.
Porukan vetäjä oli sitä mieltä, että koulutuksessa voin nostaa Myyn vietin korkeammalle tottista tehdessä ja näytti miten homma kuuluu tehdä. Myy saalistamaan patukkaa ensin koirasta pois päin, sitten patukkaa ohjataan vähän koiraa kohti, käsky ja koiralle heti patukka palkaksi kun tekee pyydetyn asian. Tässä, että koira työskentelee korkeassa vietissä, on myös se hyvä puoli, että koira oppii kuuntelemaan mitä sille sanotaan, vaikka se on korkeassa vietissä. Matalassa vietissä olevalla koiralla on vaarana se, että kun koiralle kierrokset ja vietti nousevat, koira ei enää kuuntele mitä ohjaajalla on sanottavana kun sitä ei ole tähän opetettu...
Jotenkin olen ollut varovainen, koska tuota viettiähän Myyssä on, enkä ole halunnut sitä liikaa sieltä kaivaa, jotta mopo ei ns. karkaa käsistä... (alkaa haukkua, vinkua, keskittyminen ei enää hyvää, eli menee yli jne.) mutta helpolta ja hyvin hallitulta tuon Myyn kouluttaminen korkeassa vietissä tuntui. Myy nautti tekemisestä kovasti ja koko ajan se silti keskittyi täysillä, vaikka olikin korkeassa vietissä.
Lopuksi leikitin Myytä ja hyvin se leikki sekä vieraan, että minun kanssa. Rauha-vaihe sujui myös hienosti. Hyvin pentu rauhottui ja irrotti otteen patukasta.
Mukana treeneissä oli tällä kertaa pelkästään Myy, mutta jatkossa otan myös Romeon mukaan. Oli puhetta Romeosta ja siitä, että katsotaan yhdessä saataisiinko vireongelmalle jotakin tehtyä. Harmi, että koe on tulossa, koska muuten oltaisiin ehditty paneutua ongelmaan ihan kunnolla. Nyt en viitsi sen kanssa alkaa paljoa hinkkaamaan. Mielenkiintoista, mutta juuri nämä samat treeniohjeet, joilla tänään treenattiin sain suositukseksi Markus Kuuselalta yhdestä tottisseminaarista Romeon luonteiselle koiralle, sen ollessa pentu... Nyt neljä vuotta myöhemmin, kun miettii mihin on tänä päivänä Romeon kanssa tultu ja tietty näin jälkiviisaana, tiedän, että tuo tapa rakentaa tuota koiraa olisi varmasti ollut Romeolle ehdottomasti sopivin tapa ja sille itselle kaikkein mieluisinta ja innostavaa. Myyn kanssa en halua hukata tätä tilaisuutta, vaikka täysin erilainen koira se onkin. Pakkotteita tai muuta ei siis käytetä, vaan kaikki koulutus tehdään koiran saalisviettiä hyödyntäen.
***
Tämmönen ilmoitus oli Jatin foorumilla:
"Oletko kesälomalainen, vuorotyöläinen tai muuten vain vapaalla tiistaina 9.7. klo 10-12(-14) ? Oletko jo kilpaillut tai lähes kilpailuvalmis ja haluaisit päästä testaamaan rataa kisamittaisella kentällä? Treenisysteemi: Minä treenien vastuuhenkilönä suunnittelen ja tuon paikalle osalllistujille sopivantasoisen radan ja toimin ratamestarina. Rata rakennetaan yhdessä treenaajien kanssa. Rata suoritetaan 1-3 kertaa kilpailunomaisesti läpi ja lopuksi on mahdollisuus treenata jotain ongelmallista kohtaa. Varsinaista koulutusta treeneissä ei ole, mutta tietysti pohditaan ja autetaan kaikki yhdessä jos apua tarvitsee. Lopuksi siirrämme väliaidat taas takaisin paikoilleen. Jos treenaajia ilmoittautuu paljon niin jaan koirakot kahteen ryhmään. Ratatreenin tarkoituksena on antaa kaikentasoisille kilpailijoille mahdollisuus päästä tekemään treeniä täysimittaisella kentällä. Monesti kisoissa estevälit ovat treenitilannetta pidemmät ja se voi aiheuttaa ongelmia. Nyt tätäkin pääsee treenaamaan."Ja tokihan me Romeon kanssa lähdetttiin hakemaan kokemusta 60 cm korkeista esteistä ja 1. luokan radasta, jossa oli 19 estettä. Mukana olivat kaikki kontaktit, keinu ja kepit. Ensin tehtiin porukalla rata, joka ei kouluttajan mukaan ollut ihan sieltä 1. lk;n ratojen helpoimmasta päästä. Yritin saada itselle jonkinasteista kisajännitystä/-fiilistä aikaiseksi, mutta eihän sitä oikein saa, vaikka hyvät lavasteet olivatkin siihen tarjolla. Kaikki saivat mennä radan kaksi kertaa ja lopuksi vielä treenata erikseen vielä niitä radan hankalia kohtia.
No, alku ei mennyt ihan niin kun olin ennalta toivonut, ehkä aamuisen viiden kilsan lenkin (koirat vapaana) olisi voinut jättää tänään tekemättä. Muutamia omia ohjausvirheitä tuli kun ohjasin koiran kontaktille esteen sijaan jne. Kepit kummallakin kerralla täysin nappiin ja erityisesti tästä olin iloinen! Vauhtiahan ei kepeillä päätä huimaa, mutta tuo tulee siitä, että vien Romeon keppejen loppuun asti varmistellen, kun ongelmana on ollut tuo 10 kepin välin, jolta aiemmin oikaisi pois. Keinu oli tänään hallin kovasti rämähtävä kisakeinu, jolla ei ole paljoa treenattu. Edellinen koirakko kylvi keinun kontaktille nameja ja loppujen koirien nenut niitä sieltä hakivat... Romeo meni sinne minne ohjasin, joten ihan tyytyväinen olen siihen. Omassa tekemisessä on paljon toivomisen varaa, mutta sehän ei yllätä ketään :D. Ei muuta kun reeniä vaan lisää. :)
Tässä pätkiä kuvattuna:
Loppuun tein vielä Myyn kanssa tottistelua hallissa. Reipas pieni jälleen. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti