sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Esineitä, aksaa ja kunniaa

Alkujaan tänään piti olla hakupäivä, mutta väkeä ei saatu riittävästi liikkeelle, eikä aikataulut sitten loppujenkaan kanssa kohdanneet illan agin suhteen, joten suunnitelmat menivät uusiksi. 

Aamupäivällä tein Myylle esineruudun kahdella esineellä. Kertokaapa viisaammat mitä on järkevintä pitää kriteerinä tässä vaiheessa esineruudun opettelussa? Myy osaa siis tuoda patukkaa/esineitä käteen, mutta joskus esineet putoavat ennen aikojaan. Noudossa kriteerinä on ollut jo käteen tuonti. Kysymys kuuluu, että voinko vaatia samaa jo myös esineruudussa, eli en hyväksy pudonneita esineitä?  Vai onko järkevämpää vahvistaa tässä vaiheessa vaan pelkkää esineiden etsintää ja palkata jalkoihin tuoduista esineistäkin, vaatimatta vielä luovutuksia? Entä haittaako tuo taas noudon opettelua, jos tuossa hyväksyy pudottelut? Myy kyllä korjaa hienosti, sekä kestää hyvin toistoja. Pienihän se vielä on, mutta taitava. 

***

Illalla lähdin sitten molempien paimenten kanssa hallille.

Tämän illan agit olivat viimeiset ohjatut agit tällä jaksolla. Hallin sisällä lämpöä oli +26, mutta helle ei Romeota hyydyttänyt. :D Nina oli tehnyt kivan ja yksinkertaisen radan, jossa sai kuitenkin olla tarkkana, että koira oli hyvässä hallinnassa koko ajan, eikä ehtinyt lukita edessä olevia esteitä, radan jatkuessa vasemmalle tai oikealle. Lujaa sai juosta ja sehän oli mukavaa. :)

Romeon kanssa tehtiin puhdas rata. Poitsu teki kyllä taas niin hienosti ja hyvin ohjausta kuunnellen. Melkonen murunen se on. Enkä ihan huonoimmillani tänään itsekään ollut. ;) 

Romeo olisi valmis kilpaileviin kummankin ohjaajan mielestä, mutta oma osaaminen on möllitasolla vielä toistaiseksi, joten jäämme kertaamaan möllejä, olettaen että saamme ryhmäpaikan.  Peukut pystyyn, että saataisiin yhtä hyvää opetusta ensi jaksollakin ja tulisi mahdollisimman hyvät/hyvä kouluttaja (t) kuten tässäkin jaksossa on ollut. 

***
Myyn kanssa tehtiin hallissa lyhyesti tottista; sivulletuloja käskystä, maahanmenoja ja paikallaoloa. Pentu oli varsin näppärä ja paikallaolokin sujui hienosti, vaikka koikkeri Wenla teki agiakin samalla kentällä. Yllättävän hyvin Myy kestää tuota häiriötä. 

Myy sai perjantaina uudet jäljestysvaljaat ja samalla myös uuden pannan. :) Vähänkö hienoa kun sillä on lyhyt turkki, että panta näkyy. :D 


Tämän vuoden holskuerkkarissa luovutettiin Romeolle tämmöinen kunniakirja, joka tuli nyt siis postissa, kun ei oltu tuolla näyttelyssä sitä vastaanottamassa. :)  



3 kommenttia:

  1. Liikkeet tehdään alusta asti oikein, eli autat sen tuomaan käteen asti. Kun se on tulossa, käytät jotain arkista anna-käskyä, jos sulla on sellanen. Jos ei ole, opeta :D Samalla voit ojentaa kättä tai taputtaa reisiä tai mikä nyt luontevasti arjessa tulee "annas mulle se" -eleenä. Jos putoaa, pyydät nostamaan, ja palkkaat vasta sitten. Eli et palkkaa ennen kun se esine on kädessä, mutta autat pentua niin paljon ku tarttee.

    Esineruutuun liittyvä hyvä harjoitus (osaavallekin koiralle motivaationa) on kaataa läjä esineitä (esim. 10kpl) lattialle tai pihalla nurtsille ihan silleen läjään vaan. Seisot siinä vieressä naksun ja namien kanssa valmiina ja tarvittaessa autat alkuun osoittamalla esinettä ja vaikka sanomalla jotain. Koiran homma olis itsenäisesti nostaa sulla esine käteen, saada nami, mennä hakemaan seuraavaa esinettä. Tää vahvistaa samalla sitä tuontia ja myös sitä, että esine on vain väline saada oikea palkka ohjaajalta = ei kannata jäädä leikkimään sen esineen kanssa yksinään. Sieni tykkää tästä kovasti ja sopii just pitkiksille siksi, että ohjaaja on hiljaa ja koira saa itse tehdä ja kuvitella määräävänsä. :D

    VastaaPoista
  2. Ah, lisäys vielä. Et voi treenata montaa asiaa kerrallaan; jos treenaat etsimistä, et voi samalla opettaa esineen luovutusta. Jos koira etsii ja palauttaa hyvin ja sitten siinä ohjaajan edessä säädetään aina sitä luovutusta, kun esine tippuu eikä onnistu kerralla, se vaikuttaa väistämättä myös siihen etsimismotivaatioon. Eli tarpeeks ku junnaat luovutusta, koira ei halua enää mennä etsimäänkään, koska se tietää että sen jälkeen tulee aina ihme säätöä eikä se ole kivaa. Sen takia mä opetan tolla yllä mainitulla tavalla aina ensin jonkinlaisen luovutuksen ennen ku alan treenata varsinaista etsimistä. Mun koirat luovuttaa vapaasti seisten mun edessä eli mikään noudon luovutusasento sen ei tartte olla, mutta käteen pitää antaa. Makuasioita, mutta enivei se luovutus pitää opettaa erillään! :)

    VastaaPoista
  3. ^ kiitti Laura. :) Näin vähän itekin ajattelin tämän olevan ja tuota tarkoitin mitä tuossa alimmassa kirjoitit. En halua, että oma tekeminen lähetyslinjalla haittaisi tuota esinemotivaatiota huonontavasti. Tuohan osaa ja tykkää etsiä, joten voisin oikeastaan pitää vaikka taukoa varsinaisesta etsinnästä ja harjoitella luovutus kunnolla kuntoon, jonka jälkeen yhdistäisi nämä kaksi asiaa. :)

    VastaaPoista