lauantai 3. marraskuuta 2012

Kipuja?

Viime päivät Romeo on ollut tavanomaista vaisumpi. Se nukkuu enemmän ja vahtii vähemmän. Autoon hyppääminen onnistuu, mutta eri tekniikalla kuin ennen. Etupää nousee ensin ja toisin kuin yleensä, jolloin Romeo ponnistaa takajaloilla hypyn, nyt se ponnistaa etupäällä takajalat mukaan... Vinkaisuja ei enää kuulu, mutta  selvästi Romeo välttää riekkumasta entiseen tapaan ja on rauhallisempi. Viisasta sinällään, jos olo ei tunnu hyvältä. Oisko sillä kuitenkin yhä kipuja?

Huominen näyttää varmasti todellisen tilanteen. Eli jos hakutreeneissä sama himmailu ja haluttomuus jatkuu, tarvinee tilata ell. ja mahdollisesti kuvata koko koira, jotta varmistetaan mikä tilanne on. Mitä Nononkin kanssa tuli opittua, on se, että koirat ovat varsin hyviä salaamaan kipunsa. :(

Tänään mentiin treeneihin Killerille, yhteisten paikkamakuutreenien tähden. Sen jälkeen jokaisella oli treenien osalta mahdollisuus tehdä mitä tykkäsi. Vettä santoi koko ajan ja maa oli märkä ja niljakas. Paikkamakuu sujui muuten hyvin, kun sain ensin koiran märkään maahan, johon se ei meinannut vielä kolmannellakaan (?) käskyllä mennä, vaikka vesilätäkköön en ollut sitä laittamassa... Holskustapa kuorituikin melkoinen hienohelma tässä asiassa. Voihan kokeessakin sataa, joten ei huono treeni tämäkään.

Koiria oli paikkamakuussa alkuun kolme; bortsu/kelpie-mix, berni ja reunimmaisena Romeo. Mukaan liittyi lopuksi vielä Kerttu-kelpie, jolla oli juoksut. Häiriön kesti sinällään hyvin, eikä toiset koirat kiinnostaneet. Paikalla häiriönä oli mm. vinkuva ja ääntelevä Olli (?) the pikkukoira, joka juoksenteli edes takaisin ohjaajien ja koirien välissä. Ensin etupuolella ja sitten takana. Pikkukoiran takana meno, sai Romeon pään kääntymään ja se selvästi paineistui tästä. Selusta on aina Romeolle se haastava puoli, eikä se tykkää, että siellä on toisia koiria, jos se joutuu olemaan yksin. Hyvin kuitenkin pysyi. Palkkasin välillä ja tässä yhteydessä Romeo yritti varovasti nousta, eikä meinannut mennä käskyllä takaisin maahan. Muutenkin koko ajan tärisi maassa ja oli jotenkin tosi kurjan näköinen. Oli puhetta, että on turha lisätä häiriötä tms. jos paikkamakuu ei ole koiralle ensin varma asia. Eli jos nousee, silloin taivas putoaa niskaan omistajan taholta. Kannatta laittaa hommalle heti piste, jotta koira tietää, että paikkamakuusta ei nousta, tapahtu sitten mitä tahansa. Myös iholle tulevia koiria voisi jossain vaiheessa harjoitella.

Paikkamakuiden lisäksi me ei muuta tänään tehty. Romeo ei tuntunut omalta itseltään, joten ei ollut mitään syytä jatkaa. Jos tietäisi, että se on varmasti terve, voisi vähän vaatiakin hommia, mutta tällä hetkellä ei, kun tilanne on epäselvä.

Tuli hyviä oppeja treeneihin ja valitettavasti myös fiilis siitä, että mettäänkin on menty. Seuraaminen ei suju, koska olen tullut opettaneeksi koiralle; vilkuile muualle, ota kontakti ja saa tästä palkka-tyylin. Eli nyt pitäisi osata vaatia koiralta koko ajan kontaktia, antaa palautetta heti sivulle pälyilystä ja olla työntämättä koko ajan nakkia naamaan. Vaatia koiralta enemmän, kun se kuitenkin osaa siltä pyydetyn asian... Jotenkin vaan ihan paska fiilis tästä. Hirveä työ aloittaa alusta taas kerran koko homma. Ei osaa, ei jaksa, ei viitsi, ei halua... :(  tekisi mieli heittää hanskat tiskiin koko samperin koulutuksen osalta. Taitaa jäädä meiltä tokot tähän. prkl.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti