Hakuilemassa

Tänään ajeltiin Laukaan suuntaan hakutreeneihin ja aivan uusiin maastoihin. Pakkastakin oli jonkin verran, mutta se ei menoa haitannut. Tuulta ei ollut yhtään, joten täysin tyynessä säässä koirat joutuivat maalimiehet hakemaan. Jyväskylän koiranäyttely vähän verotti osanottoa tänään, ja paikalla oli kolme pitkäkarvaa; Sumu, Ruka ja Romeo.

Jarmo oli valmiiksi jo krepannut maastot, joten tallasimme yhdessä hakualueen ja katsoimme sopivat piilot. Alue oli erittäin peitteistä ja osittain aika vaikeakulkuistakin, joten oli varsin mielenkiintoista nähdä kuinka koirat maastossa toimivat. Piilot olivat n. 60-70 metrin syvyydessä keskilinjalta. Jarmo opasti, että on hyvä, että koirat tottuvat jo heti alkuun irtoamaan riittävän syvälle, eivätkä hämmenny matkan pituudesta peitteisessäkään maastossa.

Romeolle otettiin kolme maalimiestä. Kaksi niin, että Romeo näki kun maalimiehet poistuivat metsään lähes autoilta. Kolmas maalimies niin, että Romeo näki maalimiehen poistuvan kauempana metsään ja odottelimme kauempana keskilinjalla kunnes maalimies oli ehtinyt hyvin piiloon.

Palkkana 2 x patukkaleikki ja yhdellä maalimiehellä lihapullat. Ukot olivat metsässä näin:

Ekasta (Ukko 1) sai hyvän vainun jo keskilinjalta ja lähti tosi lujaa ja innokkaasti. Koira katosi lähes heti peitteiseen maastoon ja siinä sitten ihmeteltiin mitä metsässä tapahtuu. Tuli kuitenkin hetken päästä näkyville katse minuun päin, jolloin otin pari askelta piiloa kohti, jolloin lähti etenemään piilolle vauhdilla. Oli kuulema hakenut kovasti maalimiestä rengastamalla aluetta ja löytyihän se. Palkkana patukkaleikkiä.

Toiselle maalimiehelle (Ukko 2) lähti yhtä innoissaan, mutta noin puolessa välissä sama epäröinti toistui, eli palasi vähän takaisin päin ja tarvitsi selvästi tukea. Kävelin piiloa kohti ja maalimies löytyi nyt hienosti. Palkkana lihapullat, joita Romeo kuulema syljeskeli maahan. :O Lihapulla kelpasi vasta kun maalimies sitä paloitteli pienemmäksi... :P Voi kiesus. Jarmo oli sitä mieltä, että tämä koira ei palkkaannu riittävästi lihapullista tai ruokapalkasta noin muutoinkaan, vaan enempi taisteluleikistä, joten pysymme jatkossa niissä.

Kolmannen maalimiehen (Ukko 3) lähdön näki siis kauempaa ja vinkui ja haukahteli perään. Eli intoa oli selvästi taas erittäin paljon. Kuljettiin keskilinjaa pitkin lähetyspaikkaa kohti. Lähti hyvin, mutta otti sitten jonkun hajun vasemmalta puolelta (riista), jonka kävi ensin tarkastamassa. Muutkin koirat olivat bonganneet saman, eli alueen ulkopuolella oli mahdollisesti hirvi ja tämä kiinnosti kaikkia koiria kovasti. (Ruka tekikin pienen tarkastuslenkin hakuilun jälkeen tuonne kiinnostavalle alueelle. ) Kutsuin pois hirven jäljeltä ja lähetin uudelleen. Nyt meni suoraan maalimiehelle, joka löytyi helposti.

Vahvan peitteinen ja hankalakulkuinen maasto oli koirille aika haastava Ladun Majan maastojen jälkeen, kun näköyhteys katkesi heti lähdön jälkeen. Romeo epäröi puolen välin paikkeilla, josta palasi vähän takaisin päin. Muutama askel piiloa päin, riittää sille rohkaisuksi mennä loppuun asti, joten ihan kohtalaista työskentelyä tänään. Edelleen Romeo vähän paineistuu vieraista maalimiehistä ja varsinkin treenien alussa se näkyy pienoisena epäröintinä mennä piilolle. Se löytää kyllä hyvin, mutta piilolle meno on siitä selvästi se jännittävin vaihe, johon se hakee yhä vähän tukea ja rohkaisua.

Treenien lopuksi leikki taas patukalla vieraiden kanssa ja oli selvästi tästä kovasti innoissaan. :) Puhuttiin, että hakutreenejä jatketaan aina niin pitkään, kuin se vain suinkin kelien puolesta mahdollista on...

Hakuilujen jälkeen ajeltiin läheiselle hiekkakuopalle ja tottisteltiin vielä vähän. Tuliterä wubba teki tehtävänsä, ja Romeo teki pari tosi napakkaa ja hienoa liikeestä maahanmenoa ja seuraaminenkin oli vallan hienoa. Vinkuva wubba on Romeosta ihan yli-ihana, ja sen eteen koira on selvästi valmis tekemään mitä vaan. Tätä täytyy nyt kovasti hyödyntää!