Jäällä ollaan treenattu noutoa lähes päivittäin, ja toki myös sisällä kapulan kanssa, ota-anna -harjoituksia. Nouto alkaa olla nyt siinä pisteessä, että Romeo tuo pyydetyn lelun/esineen aina käteen ja luovuttaa sen nätisti kiitos-käskyllä kun huomaa, että esine on minulla hyvin hallinnassa. Jos Romeo irrottaa otteen liian aikaisin ja lelu/esine putoaa, odotan aina, että Romeo nostaa esineen itse, pyytämällä sitä yhä tuomaan esineen. Vaan täysin kunnollinen luovutus hyväksytään. Pää nousee nyt kunnolla ylemmäksi ja koira tarjoaa hyvin esinettä. Palloilla ym. leluilla luovutus toimii nyt hyvin ja noutokapulaan siirrytään taas heti, kunhan saadaan homma toimimaan ensin sataprosenttisesti muilla esineillä.
Nouto-ongelmia... ?
Ongelmana meillä noudossa oli alkujaan se, että koira toi kyllä esineen hyvin, mutta pudotti tuodun esineen jalkoihini, eli esineen luovutus puuttui kokonaan. Jos koira toi lelun muuten hyvin, niin viimeistään siinä vaiheessa kun tartuin leluun, Romeo alkoi kiskoa sitä ja piti tietysti tästä taisteluleikistä yli kaiken... Toinen ongelma oli se, että Romeo saattoi juosta lelun kanssa esimerkiksi vaikkapa mun ohi, eli nämä Romeon ns. kunniakierrokset lelun kanssa. Muutenkin siitä oli mukavaa kanniskella lelua ja lähmiä sitä itse. Ja tätä se kyllä vieläkin toisinaan tekee...
Ratkaisu...?
Ongelma ratkaistiin meidän tapauksessa näin. Ei välttämättä niin kun kirjoissa on opetettu ;), mutta meillä toimii. Peruuttelin koirasta pois päin siinä vaiheessa kun se otti lelun suuhunsa ja kääntyi tulemaan kohti. Käänsin sille välillä selänkin. Romeo alkoi tulla vauhdilla luo, eikä jäänyt esittämään kunniakierrosta kun liikuin itse siitä pois päin. Hah-ha. :D Mitä sitä tekemään lelun esittelykierrostakaan kun yleisöäkään ei ole, tai se poistuu takavasemmalle kesken shown.... :)
Kehuin ja kannustin Romeota kovasti sen tullessa lähemmäksi, pysähdyin kun oli ihan edessä, eli sillai sopivasti hollilla, jotta yletyn hyvin esineeseen. Kiitos-käskyllä tartuin leluun, jota koira alkuun tarjosi selvästi siinä toivossa, että leikitään yhdessä vetoleikkiä. Irrotin otteen välittömästi jos R yhtään yritti vetää lelua. Alkuun yritti jatkuvasti taistella lelusta, johon en reagoinut muuten kun irrottamalla otteen heti ja kääntymällä koirasta pois päin. Liikuin samalla taas koirasta pois päin, kannustaen sitä kuitenkin koko ajan tuomaan lelua ja pidin yllä sellasta hauskaa yhteistä leikkifiilistä kuitenkin niin, ettei sen kierrokset liikaa nouse.
Jossain vaiheessa Romeo huomasi, etten ala leikkiä sen ehdoilla ja irrotti kerran, varmaan melkein vahingossa, otteen pallosta, jolloin pallo tipahti käteeni. Hurjat kehut ja saman tien pallon heitto Romeolle takaisin, jolloin se sai palkaksi saalistaa sitä. Näitä toistoja tehtiin paljon, kunnes R lopulta ymmärsi homman idean. Pallon saa kuitenkin heti takaisin, aina kun sen tuo minulle ja sitten siitä saa palkaksi saalistaa... Koiran intoa tähän näköjään lisää vielä se, että kun se on oppinut ymmärtämään luovutuksen, en tartu sen tarjoamaan esineeseen heti, varsinkaan jos luovutus on vaan "vähän sinne päin", eli sen tehtävä on tyrkyttää esinettä minulle yhä uudelleen ja vasta kun luovutus on kunnolla hyvä, palkkana kehu ja lentävä pallo. Lentävällä lelulla palkkaus kun todella toimii Romeon kohdalla ja motivoi sitä hyvin kunnolliseen suoritukseen.
Nyt ei haittaa vaikka siis seison paikalla, katse koiraan päin, kun homma muuten toimii. Taistelu- ym. vetoleikit ovat nyt tauolla, jotta saadaan tuo nouto vielä täysin varmaksi.
Romeo siis kantaa tavaroita minulle siinä toivossa, että vaivautuisin niitä sille heittämään ja tekee siinä samalla ihan mukavaa noutoa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti