...mejää!
Lunta ei vielä sitten tullutkaan, joten eilen kokoonnuttiin mejäharrastajien kanssa Tikkakosken maastoihin tekemään muutama jälki, jonka jälkeen lähdettiinkin sitten viettämään valiojuhlia paikalliseen ravintolaan... Mejärinkiläisten koirista valioitui peräti kolme tänä kautena, joten juhlaan oli todella aihetta!
Onnea Rauha, Nelli ja Moore! Valiokakku maistui ja näytti oikein hyvältä. =)
Tänään käytiin sitten ajamassa jäljet. Koiria oli mukana kolme; Romeo, mäykky ja skotlanninterrieri, joka ei ollut Moore vaan Paavo! :)
Romeolle räätälöitiin voijälki, jossa oli kaksi katkokulmaa ja neljä makausta. Valitettavasti jo jälkeä tehdessä, jälkien tekijät näkivät alueella liikkuvan kaksi koiraa, jäljen vieressä olevalta mökiltä. Joten häiriötä tiedettiin jäljellä tulevan. Ei siis lähdetty kovin suurin odotuksin tänään hommiin.
Romeo lähti erittäin suurella innolla vetäen ja alkumakauksen huolella nuuskien tarkasti jälkityöhön, viiden ihmisen seuratessa sen perässä.
Romeo merkkasi ensimmäisen makauksen hyvin, sitten alkoivat ne odotetut ongelmat. Romeo nuuskutti aluetta kovasti rengastaen ja merkkaili paljon, jota se ei yleensä tee jäljellä tai jos tekeekin, niin korkeintaan kerran. Näytti siltä, että vieraita koiria oli pyörinyt alueella.
Ensimmäinen katkokulma meni tosi tyylikkäästi. Romeo meni jonkin verran yli, mutta palasi ripeästi takaisin ja otti oikean suunnan. Ei mitään epäröintiä tai hakemista.
Sitten taas pyörimistä ja tarkastelua kunnes mentiin taas hyvin jäljen päällä. Saavuttiin läheisen mökin kohdalle, josta vieraat koirat olivat. Talon isäntä tiiraili kiinnostuneena pihassaan kummaa sakkia, jotka kulkivat metsässä. Koirat rähjäsivät pihassa olevassa tarhassa. Romeo kohotteli päätään ja vilkuili mökille, mutta jatkoi sitten kuitenkin hienosti jäljestystä haukkujista piittaamatta.
Romeo tarkasteli mitä ilmeisemmin taas koirien jälkiä kunnes tultiin katkolle. Toinen katkokulma meni myös hyvin häiriöitekijöistä huolimatta. :) Kolme makausta jäi merkkaamatta koiran ollessa makauksien kohdalla poissa jäljeltä.
Kaato löytyi, Romeo nuoli sitä ja otti sen suuhunsa ollen siitä kovasti innoissaan.
Ihan ok menoa Romeolta tänään erittäin suuressa häiriössä. Ei kuitenkaan läheskään parasta Romeota, mutta noissa olosuhteissa olen siihen todella tyytyväinen. Parasta on, että katkokulma ei ole Romeolla ongelma ja koiralla on selvästi intohimo jälkityöhön.
On se jo ihan valmista kamaa ensi vuonna voittajaluokkaan! Kyllä se osaa. :)
Kivat treenit, mukavaa seuraa jälleen ja oli suuri ilo ja kunnia seurata myös Paavon ensimmäistä verijälkeä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti