Tokoillen ja ohitellen

Tokoa

Perusasento ja seuraaminen sujuu Romeolta hyvin ja varmuutta tekemiseen tulee koko ajan lisää. On ihanan palkitsevaa nähdä kuinka tuo koiruli oppii koko ajan. =) Lähes joka lenkillä on otettu vähän tokoa. Intoa Romeolla tuntuu riittävän nykyisin yhä enemmän kunhan treenaa niin, että välissä tehdään muutakin ja lopetetaan ennen ennekö alkaa mennä turhaksi hinkkaamiseksi. Lyhyitä hetkiä treeniä ja usein. Pallolla palkka tai lentävällä namilla jolloin tekemisessä säilyy koko ajan myös vauhti. Myös leikki on palkitsevaa Romeolle, joten opettelen palkkaamaan myös sillä enemmän jatkossa.

Peruasennon ja seuraamisen harjoittelun ohella ollaan treenattu liikkeestä maahanmenoa ja -seisomista. Liikkestä maahanmeno sujuu hyvin mutta vaarana on, että koira jää vinoon tai lonkalleen lojumaan. Romeo lysähtää maahan hyvin heti käskystä, mutta ei ole aina suorassa, jolloin joudutaan korjailemaan asentoa. Liikkeestä seisominen sujuu myös niin, että pysäytän koiran kämmenellä ja annan seiso-käskyn. Pelkkä käskysana ei riitä vaan tarvitsee käsiavun. Torstaina alkaakin sitten tokokurssi ja päästään harjoittelemaan hyppyä, ruutua, stoppeja ym. kivaa. =)

Ohitukset

Ei ole hirveesti edistytty näissä : (. Pallo toimii hyvin joissakin tilanteissa mutta ainoastaan silloin kun kyseessä on joku muu kuin toinen koira. Koitan itse olla mahdollisimman rauhallinen mutta oikeastaan mikään ei tunnu auttavan silloin kuin vieras koira tulee vastaan. Nameja Romeo ei huoli kun se kiihtyy, joten niitä on turha yrittää sille silloin työntää. Yritetään välttää ihan läheltä ohituksia ja jatketaan harjoituksia...

Naapurustossa on monirotuinen koira nimeltä Tina, joka nostatti vielä jonkin aikaa sitten Romeossa ja Mooressa hirveät kierrokset vaikka kyseessä onkin narttukoira jonka Moore on tavannut usein aiemminkin. :8 Tinan omistaja kiersi viisaasti nämä möykkääjät kauempaa, jolloin jätkät eivät päässeet haistamaan mitä sukupuolta Tina onkaan. Moore hölmöyttään lähti säestämään Romeota tajuamatta, että Tina on hänen ex-tyttöystävä. :D Tästä syystä tämä pari lenkkeileekin aika harvoin yhdessä. Yksi reikäpää riittää minulle oikein hyvin kun kuljetaan ihmisten ilmoilla. No sattuipa sitten niin, että Tina tuli jäällä meidän jengiä vastaan vapaana ja tällä kertaa kuljettajana ei ollut sama perheenjäsen joka kiertää meidät kauempaa, vaan toinen, joten näin tilaisuuteni tulleen. Otin Romeon kiinni kuten aina toisten koirien kohtaamistilanteissa mutta jätin poikkeuksellisesti terrierit irti. Moore lähti menemään hirveätä vauhtia Tinan luo ja Tina joka on aina pitänyt Mooresta tervehti Moorea innoissaan. Kun pääsin sopivalle huuto etäisyydelle, kysyin voinko laskea myös tämän irti tarkoittaen siis Romeota, joka tempoili hulluna hihnassa ja luvan saatua päästin pojan matkaan. Romeo sinkosi kun ohjus lumi pöllyten ja niskakarvat pystyssä suoraan Tinan iholle aivan kuin aikeissa vähintään pöllyttää toista. Hetken mielessä kävi, että mitä jos narttu antaakin sille kunnolla selkään. :/. Kovin holskumaisesti Romeo meni suoraan päälle tökkimään ja puskemaan ja haistelemaan persuuksia ilman pienintäkään vieraskoreutta. Koska tunnen Tinan entuudestaan tiedän, että se on hyvähermoinen ja kiltti koira ja se tervehti Romeota iloisesti, tosin vähän vaivaantuneesti. Ja kas kummaa. Hetkessä kaikki neljä koiraa alkoivat leikkiä toistensa kanssa. Hihnassa ohittaminen on tuottanut hirveitä vaikeuksia juuri nimenomaan Tinasta, koska pojat kiihtyvät ennekö edes tietävät onko kyseessä narttu vai uros. (Lenkillä me ei siis haistella tai treffata toisia koiria, mutta yleensä koirat haistavat toisesta koirasta sukupuolen koska monet alueen koirat ovat jo ns. tuttuja ennestään ja samoja reittejä kuljetaan paljon). Remmissä rähjätään siis kovasti ja mitään ongelmia ei ole kun koirat saisivat vapaana kohdata. Sama koskee Romeon kanssa myös uroksia. Hyvänä esimerkkinä Romeon veli Petu, jonka kanssa leikit sujuivat oikein hyvin vaikka kyseessä kaksi samanikäistä urosta. Romeolla on onneksi noita kivoja koirakavereita aika paljon, joiden kanssa se saa paljon leikkiä. Se osaa tosi hienosti puhua koiraa ja sen elekieli ei jätä mitään arvailujen varaan. Olen naureskellutkin, että myös sen koiran "lukutaito" täytyy olla ihan huippuluokkaa kun se elää kahden jäykän terrieriuroksen kaverina. Terriereiden, joilla hännät sojottavat aina "uhkaavasti" pystyssä. :D Josko se saisi tuota itseluottamusta pikku hiljaa lisää ja ajan kanssa ongelma alkaa helpottaa. Näin ainakin tahdon uskoa.