Ikävä

 

Keski-Suomen Palveluskoirayhdistys, eli meidän oma seuramme järjesti tänä vuonna PKSM-kisat ek- ja hakukoirille. Olin mukana talkoilemassa ek-koirien hakuradalla maalimiehenä. Tunteet olivat aika ristiriitaiset kun kuulin ensimmäisen kerran näistä meidän seuralle tulevista Sm-kisoista... Ei nyt, kun Myyn ikävä on yhä kova. Suru tulee voimakkaana mitä ihmeellisimmissä hetkissä. Muistot tulvivat mieleen ja maastossa koin jokaisen hetken Myyn kautta. Mietin maalimiehenä ollessani miten Myy olisi suorittanut Ek-koirien hakuradan. Näin sieluni silmin Myyn ilmaisemassa minua. Sen innostuksen ja tunteen palon millä se aina teki töitä minulle. Puhinan ja sen tutun tuhinan. Maasto oli minulle tuttu Myyn kokeista. Myylle helppo ja kiinnostava maapiilokin oli mukana hakuradalla. Myy oli useamman kerran ilmaissut maalimiehen juuri tuosta maapiilosta. Suru ja kaipaus olivat jotenkin koko ajan läsnä, vaikka toki nautin siitä, että sain myös nähdä Suomen parhaiden Ek-koirien hakuosuudet aitiopaikalta. Kuulin myös, että tottiksissa tuulessa lepattavat reunanauhat aiheuttivat ongelmia monille koirille. Kuten myös Myylle meidän ainoaksi jääneessä Sm-kisassa. Tiedän niin tuon pettymyksen tunteen, jota tuolloin koin. 

Elämä kuitenkin jatkuu, vaikka luopumisen tuska heijastelee myös Romeon kautta. Romeolla on nyt ikää 12 vuotta ja kuusi kuukautta. Romeon mieli on virkeä edelleen, mutta ylösnouseminen makuulta on päivä päivältä yhä vaikeampaa. Yhteinen aika on rajallinen Romeonkin kohdalta, ja pian on taas uuden luopumisen paikka. Ihan liian pian, mutta ei auta, vaikka sanon sen ääneen.

Yritän nauttia hetkestä ja elää tässä ja nyt. Näiden elossa olevien kanssa. Onneksi on olemassa paikka, jossa voi yhdistää vanhan ja nuoren koiran liikunnan tarpeet. Käytiin koko lauman voimin Rallatus koirametsässä. Romeo nautti niin paljon kun pääsi mukaan yhteiselle lenkille. Kuvasin muistoksi pienen videonpätkän, jotta en unohda koskaan Romeon hyvää päivää ja tuon hetkistä onnellisuutta. 

Moni on kysynyt tuleeko meille pian uusi koira? Caruhan jää todennäköisesti tulevaisuudessa yksin ja se voi olla ongelmallista koiralle, joka on tottunut elämään kolmen koira laumassa. Olen miettinyt koiran ottamistakin, mutta mitenkään erityisen aktiivisesti en ole koiraa etsimässä. Caru on vielä hyvin nuori koira, jonka koulutus on täysin kesken, joten kiirettä uudelle pennulle ei todellakaan ole. Caru voi pärjätä ainoana koiranakin, koska se on kasvanut osittain erossa muusta laumassa. Carulla on myös koirakavereita; Keita-sisko ja Niilo westie. Sisarukset pääsevät säännöllisesti juoksemaan metsään mikä onkin tosi tärkeää ja myös mukavaa Carulle, jotta yhteys toisiin koiriin säilyy. Keita onkin aina ollut Carun paras kaveri.