Hyvää matkaa Myy!

Myyn lopetuksen syynä oli todennäköisesti kirottu ja lohduton sairaus nimeltä sards. Edellisenä viikonloppuna tehtiin vielä Myylle mökillä "esineruutu" ja leikittiin tyynyllä. Myy puri tyynyä kovemmin kuin koskaan ja näytti onnelliselta. Myy alkoi viime aikoina vetäytyä yhä enemmän omiin oloihin mitä seuraa rakastava koira ei ole koskaan aiemmin tehnyt. Avoin ja iloinen, joka paikan tättähäärä, jollainen Myy on aina terveenä ollut, on ollut jo pitkään poissa. Myyn aggressiivuus lisääntyi ja sokeuden kanssa se oli huono yhdistelmä. Myy näytti yhä enemmän hylkeeltä sen maatessa kyljellään. Myyn pömppömaha kasvoi päivä päivältä vatsan ollessa suuri ja pinkeä. Myyn elimistöön kertyi runsaasti nestettä, tai sitten Myyn vatsassa oli suuri kasvain? Myyn paino oli lopetusaamuna 29,6 kg kun terveenä ollessaan Myy painoi 22-24 kg. Ei lähdetty tutkimaan mahan turvotuksen syytä, koska mitään lisäarvoa se ei enää Myyn elämälle toisi. Särkylääke ei vienyt Myyn levottomuutta tai huonoa oloa pois. Jos olisikin ollut vielä joku kivi kääntämättä se olisi käännetty, mutta sellaista ei ollut. Sardsia ei voida hoitaa tai parantaa, joten mitään ei ollut enää tehtävissä. Myy piti päästää pois. Omia tunteita en voi pukea sanoiksi. Myyn mukana meni jotain niin suurta myös minusta. 

Eilinen aamu oli Myyllä hyvä. Lojuttiin pitkään sängyssä. Myy lussutti onnellisena minun tyynyä ja kiukkuili sille nauttien saamastaan täydestä huomiosta. Hetkeä myöhemmin se veti viimeiset hengähdyksensä pää minun sylissä. 

Myy oli upein koira jonka tiedän, oma luottopakkini, jonka kanssa koettiin paljon hienoja asioita. Toista samanlaista ja niin täysin minun käsiini sopivaa koiraa ei tule enää koskaan. Myy jätti lähtemättömät jäljet meidän ja monien muiden sydämiin. Kiitos Niina kasvattajalle kultaisemmasta koirasta jonka sain pitää nämä vuodet. Myy olisi ansainnut enemmän, mutta niin se on, että parhaimmat ovat vain käymässä täällä. Hyvää matkaa Myy. Nyt sinuun ei enää satu. Elät aina mukana muistoissamme.