Työt ja opinnot ovat pitäneet edelleen hyvin kiireellisenä, mutta on me ehditty treenaamaankin! Carun kanssa on tehty peltojälkeä viikottain. Mökin vieressä on hyvät jälkipellot ja kotipuolessakin pääsee onneksi pelloille. Treenikaverina sekä meidän hyvänä peltokoutsina toimii kisaava suojeluharrastaja, joten ei kai tässä parempaa enää voisi toivoa. Sen lisäksi myös osaavan peltojälkikoiran jäljestämisen katsominen pellolla lisää myös omaakin peltomotivaatiota ja opettaa myös paljon lajista. En olisi mitenkään vielä vuosi sitten uskonut, että peltojälki voi innostaa näin paljon, koska olen ollut aina niin selvästi metsäjälki-ihmisiä. Peltoilu on kuitenkin yllättävän mukavaa sekä kiinnostavaa, piikkeineen, kulmineen ja esineineen.
Carun peltojälki on ollut pituudeltaan noin vajaa 100 metriä pitkä. Kahden pikku jäljen sijasta ollaan siirrytty nyt yhteen jälkeen. Caru jäljestää syvällä nenällä askel askeleelta. Mielentila on ollut pääosin hyvä. Muutamia kaarroksia on ollut mukana ja yhden 90 asteen kulmankin Caru on hienosti selvittänyt. Esineilmaisu on myös aloitettu. Caru ilmaisee esineen menemällä maahan esineen jäädessä etujalkojen väliin. Videolla pikku pätkä meidän ilmaisutreeneistä.
Peltoilu on nyt pienellä tauolla, koska odotellaan heinän ajoa.
Myyn kanssa on myös tehty peltojälkeä kun tajusin, että mikäänhän ei estä sokean koiran jälkitreenausta pellolla! Jäljellä silmien käytöstä on vaan lähinnä haittaa. Jopa Fh-koe voisi olla Myyn kanssa mahdollinen olettaen, että oma aika vaan riittää Myyn treenaamiseen! Paalulle kulkeminen koira vierellä ei myöskään ole mikään ongelma Myyn kanssa, koska Myy kulkee vanhasta muistista mukana "ihotuntumalla. " Videolla Myyn peltopuuhia.
Carun kanssa on käyty viikottain myös hakumetsässä. Etsintää on tehty suorapalkoilla. Ilmaisut on pidetty vielä kokonaan erillisinä ja Carua on haukutettu keskilinjalla. Carulla on hyvä motivaatio löytää maalimies ja itsevarmuus työskentelyyn on koko ajan lisääntynyt. Carun käytös on ollut yleensä korrektia maalimiehillä. Carulla on kuitenkin luonteessaan dominanssia, joka saattaa näkyä uusien maalimiesten kanssa törmäilynä piiloilla. Olen ohjeistanut maalimiehiä olemaan mahdollisimman "kuollut", jos koira esimerkiksi törmää "vahingossa", koska kaikenlainen koiran käytökseen puuttuminen on koiralle palkinto, joka vahvistaa huonoa käytöstä. Tärkeää on, että maalimies alkaa välittömästi kehua koiraa sen tullessa piilolle, jolloin koiralle ei jää yhtään aikaa "ajatella". Huono käytös onkin jäänyt pois, kun koira on jäänyt täysin huomiotta noissa tilanteissa.
Carun pistot ovat myös yhä enemmän suoristumaan päin. Haamuja on käytetty harvakseltaan ja hyvin harkitusti. Ne ovat tuoneet hyvää motivaatiota ja myös kaivattua suoruutta pistoihin. Hakualue on aina myös hyvin merkattu, jotta saan vahvistettua suoria pistoja. Maalimies löytyy aina sieltä suunnasta minne koiran lähetän.
Hallinta on tullut yllättävän helposti mukaan myös hakuradalle, vaikka pyrinkin siihen, ettei sitä vielä tarvitse paljoa olla.
Tottiksia on tehty myös säännöllisesti belgien kanssa! Myy meinasi nyrjähtää onnesta kun pääsi tottistreenien päätteeksi puremaan tyynyyn. Itku meinasi itseltänikin tulla, kun katseli milllä kiihkeydellä ja tunteen palolla Myy edelleen tekee tottiksia. Mitä sitten jos perusasento jää hieman väljäksi tai kädet ottaa "vähän" osumaa, kun toinen on niin innoissaan ja onnellinen? Tuon Myyn aktiivisuuden, taistelun ja mielettömän tekemisen halun kun saisikin purkitettua, ja annettua tuolle junnukoiralle.
Carun kanssa tottiksien tekeminen ei ole aina ihan yhtä suurta ilotulitusta kuin mitä se oli parhaimmillaan Myyn kanssa. Hetkittäin Caru väläyttelee todella hienoja asioita ja luo hyvää uskoa siihen, että oikealla tiellä ollaan. Caru esittää parasta tekemistään kentillä, joissa on leikitty paljon. Valjasleikityksiä tehdään edelleen paljon ja kaiken mukavan tekemisen keskelle sotketaan mukaan pieniä opeteltavia juttuja. Treenit ovat aina hyvin lyhyitä, mutta toistoja tehdään usein. Akiitiivisuus ei ole Carulla edelleenkään niin korkealla tasolla, että koiralta voisi alkaa enemmän vaatimaan asioita. Suurin läpimurto on tehty siinä mielessä, että jokainen tottiskenttä edustaa Carulle superhauskaa paikkaa, jossa pääsee kunnolla taistelemaan. Caru on kiva elukka, vaikka se on välillä vähän liian laiska koira minun makuuni, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo mukanaan sen kanssa sitten aikanaan.
Carun kanssa käytiin myös Katja Konnun hyppytekniikkakolutuksessa Kyynämöisten kentällä. Tehtiin perussarjaa muutama toisto, joka meni Carulta hyvin. Caru on kuulema hyvä hyppäämään ja sen hyppytekniikka on kunnossa. Kurssin anti jäi meidän osalta melko laihaksi, kun olin paikalla vain yhden koulutuspäivän koko viikonlopun sijaan...
Treenamisen lisäksi ja vastapainoksi on nautittu kesästä mökkeillen.
Joutsenet ovat saaneet jo tähän aikaan vuodesta poikasensa.
Romeolle kuuma kesä on ollut raskasta aikaa, mutta onneksi ilmalämpöpumput saavat pappakoiran pidettyä viileänä. Romeo nauttii paljon mökillä olosta. Lyhyet lenkit menevät hiljalleen kävellen. Ikä näkyy jo väsymyksenä ja Romeo nukkuu ja lepäilee paljon. Romeon makuulta nousu on aika ajoin kankeaa. Mieli on kuitenkin yhä virkeä, eikä mitään suurempia kipujakaan tuntuisi olevan. Päivä kerrallaan mennään vanhuksen tahtiin.
Mökkiremonttikin alkaa olla vähitellen loppusuoralla. Lattiat on vaihdettu ja pieni työ-/opiskelupiste rakennettu kolmanteen kerrokseen.
Caru, jos kukaan nauttii todella paljon mökillä touhuamisesta. Ollaan puhuttu, että se on meidän ikuinen pentu, joka ei koskaan kasva aikuiseksi. Edelleen se varastaa ja rikkoo tavaroita tasaiseen tahtiin. Vasara on nostettu järven pohjasta, kenkiä ja samettiruusuja on keräilty ympäri pihaa, hajonneita ämpäreitä ja muovilaatikoita heitetään rikkinäisinä roskikseen, halkoja viedään suoraan puupinosta... mutta onhan se silti mukavaa kun näkee, että edes yksi koira on vielä noin pentumainen ja täynnä elämäniloa. 💝
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti