Kristallipallo

Carun kanssa videolla pikku pätkä seuraamista. Carun aktiivisuus ja tunnetila eivät ole edelleenkään niin korkealla tasolla, että tekniikkaa voisi liittää mukaan koulutukseen. Tämä ei  tietenkään tarkoita myöskään sitä, etteikö me tehtäisi tekniikkaa ollenkaan! Päinvastoin, tekniikkaa (= istu, maahan, seiso, pa., eteentulo jne.) jumpataan säännöllisesti ja tekniikan osalta Caru on varsin taitava. Asioita ei kuitenkaan yhdistetä vielä yhdeksi kokonaisuudeksi, vaan leikkiminen ja tekniikka ovat vielä erillään toisistaan. Joka treeniin pyrin tuomaan pieniä paloja tekniikasta, mutta hyvin pieniin osiin paloiteltuna. Joku nopea maahanmeno leikin yhteydessä, tai lyhyt pätkä seuraamista riittää hyvin. (pari askelta) .

 

Ollaan käyty paljon eri kentillä leikkimässä ja haettu tekemiseen hyvää fiilistä. Kentälle saapuminen nostaa jo mukavasti Carun viettiä. Koira  tietää selvästi, että kentälle tulosta seuraa aina hauskanpitoa. Ensimmäinen ja tärkein tavoite on siis saavutettu! Pyrkimys olisi saada jossain vaiheessa koirasta esille tekemiseen keskittynyt, iloinen ja motivoitunut tunnetila ja samalla nähdä myös aktiivinen koira, joka tekee halukkaasti asioita. Voin sanoa, ettei tämä ole helppoa minkään koiran kanssa, eikä vähiten Carun, jolla ei ole luonnostaan suurta mielyttämisenhalua tai tarvetta tehdä asioita ohjaajalle. Carun koulutus on haaste minulle ja samalla myös mukava projekti, jota on mielenkiintoista viedä eteenpäin. Carun vahvuudet alkavat pikku hiljaa hahmottua ja välillä Caru väläyttelee oikeinkin kivaa tekemistä. Toivon, ja uskon myös vahvasti, että viimeistään vuoden päästä Caru alkaa antamaan jo jotakin koulutuksellisesti takaisin, vaikka tällä hetkellä edetäänkin ihan tipun askelin.  

Jotenkin minua surettaa aina yhtä paljon, kun kuulee kommentteja, että nuorelta koiralta tulisi alkaa jo vaatimaan asioita. Vaatia voi ja pitääkin jossain vaiheessa, mutta vasta siinä vaiheessa kun koiran oma aktiivisuus ja tunnetila ovat riittävän korkealla, ja koira varmasti osaa halutun asian! (Rotukohtaisia eroja on myös vaatimisen suhteen, ja tämä tulee tietenkin ottaa myös huomioon.) Koira, jolta vaaditaan liian aikaisin liian paljon passivoituu helposti, jonka jälkeen ollaankin upottavassa suossa, josta ei ole enää helppoa ylöspääsyä. Carun kanssa tätä sudenkuoppaa pyrin välttämään viimeiseen asti, eikä se aina ole ollenkaan helppoa. Itken mielessäni joka kerta kun näen nuoria koiria nypittävän hihnasta tottiskentällä, jotta niiden kontakti edes jotenkin säilyisi. Suhde on perseellään, ja kun omat koulutustaidot eivät riitä, niin otetaan usein vielä se voimakin käyttöön. Heistä näkee kilometrien päähän, ettei kenelläkään ole enää kivaa. Kunpa vaan muistaisi aina itsekin sen, että mihinkään ei ole kiire koiran koulutuksessa. Tässä ja nyt on hyvä, ja kaiken tekemisen tulee tapahtua ilon kautta. Ja vaikka on kuinka kliseistä, niin siltikin, nautitaan matkasta, mihin se matka sitten ikinä meitä  johtaakin.