tiistai 16. maaliskuuta 2021

Kevään uudet tuulet


Maaliskussa on nautittu hienoista lenkkikeleistä harjoittelun ja opiskelun ohella! Carun kanssa olen tehnyt pitkiä kävelyretkiä jäällä ja Myy on päässyt mukaan H.n hiihtokaveriksi! Myyn jalka ei ole oireillut pidempienkään lenkkien jälkeen mikä on tosi hieno juttu! Caru on saanut olla paljon vapaana ja olen panostanut lenkeillä sen kanssa tärkeisiin luoksetuloihin ja hyvään suhteen luomiseen oikeastaan koko talven ajan. Uskon tämän kantavan hyvänä tekemisenä myöhemmin myös treenikentällä. 


Lenkkimaastot, joihin pääsee lähes kotiovelta. 


Myylle olen miettinyt jotain kevyempää eläkeläislajia, nyt kun pk-lajeja ei voida enää tehdä täysipainoisesti. Myy on hyvin energinen ja kiihkeä koira edelleen, joten se ehdottomasti kaipaa elämäänsä aktiviteettejä, muutakin kuin lenkkejä, jotta sen pää pysyy kunnossa. Maastopuolta (jälkeä ja hakua) tullaan tekemään jatkossakin Myyn voinnin mukaan, vaikka se ei enää kisoissa käykään.

Myyn kanssa on tutustuttu ihan uusiin lajeihin; Hoopersiin ja noseen! 



Hooperskokeilu ei nostanut fiiliksiä siihen suuntaan, että tämä olisi erityisesti meidän juttu, tosin en ymmärrä lajin säännöistäkään mitään. Myy oppi kyllä idean hetkessä ja varmasti tämäkin laji voi olla hauska. 


Nosea ollaan myös aloiteltu E.n yksäreillä. Nose tuntui lajina yllättävän mielenkiintoiselta, (varsinkin jos päästäisiin joskus sinne kolmosluokkaan) vaikka lajiin perehtyminen on vielä täysin kesken. Myylle nose sopii lajina hyvin, koska Myy tykkää nenähommista ja on myös hyvä nenän käyttäjä. Kaikenlainen nenätyöskentely myös purkaa hyvin energistä ja kiihkeää koiraa. 

Myylle tehtiin aluksi pari kertaa eukalyptuksen hajulla purkkitreeniä, jossa palkka tuli heti Myyn haisteltua purkkia. Tämän jälkeen hajupurkki siirrettiin lattialle ja palkkaus Myyn mentyä purkille. Myy käytti hyvin nenäänsä alusta asti ja oli huonetilassa hyvin aktiivinen. Tämän jälkeen kokeiltiin huoneessa tapahtuvaa etsintää, jossa hajupurkki oli ensin lattialla ja sitten tyynyjen välissä sohvalla. Lattialle sijoitetun hajun paikantaminen oli Myylle melko helppoa. Sohvalla oleva hajupurkin paikantaminen oli vaikeampaa. Myy liikkui aktiivisesti huoneessa, mutta ei hypännyt missään vaiheessa sohvalle. E. napautti kädellä sohvaa, että tännekin saat tulla, jolloin Myy hyppäsi heti sohvalle merkaten myös hajun. Kotiinviemisenä lähti eukalyptus hajupullo ja tarkoitus on treenailla myös kotona. 

Myyn levottomuus ja ääntely on ollut viime aikoina tosi rasittavaa ja niin se oli nytkin nosetaukojen aikana. Myyn ääntely oli jatkuvaa volinaa. Jostain syystä ääntely on nyt myös lisääntynyt arjessa. Viime kerralla oli puhetta ell. kanssa kipulääkityksen aloittamisesta pidempiaikaiseen kokeiluun ja tähän varmasti mennään. Myyn katseesta näkee, että jokin sitä selkeästi stressaa, vaikka mitään suurempia stressitekijöitä ei sen elämässä pitäisikään olla. 


Caru kävi kevään ekoissa ilmaisutreeneissä viikonloppuna ja junnupoika yllätti iloisesti! Olin varma, että kun ollaan treenattu ilmaisua hyvin harvakseltaan ja vain oman perheen kesken, niin eihän sieltä mitään kunnollista haukkua vielä vieraalle irtoa. Mitä vielä! Caru ilmaisi vieraan hyvällä ilmeellä ja vahvalla haukulla! Paikkakin on varsin korrekti, eikä Caru sylje ihan silmille. Tuskin maltan odottaa maastojen sulamista, että päästään haun suhteen tosi toimiin! 

2 kommenttia:

  1. Mua on aina jännittänyt, vähän jopa pelottanut jäillä kävely. Nyt ollaan pari kertaa käyty merenjäällä ja tyyliin tarkkailen jokaista askelmaa... Kesällä ollaan mahdollisesti muuttamassa melkein merennalle, joten kai siihen jäällä kulkemiseen ajan kanssa sitten tottuu, kun tosi kiva paikkahan se ulkoiluun olisi.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista. Jäiden kanssa saa ja tulee olla varovainen. Erityisesti merenjää voi olla petollinen ja kannattaa selvittää tarkasti etukäteen missä on turvallista liikkua. Tunnistan hyvin tuosta jääarkuudesta myös itseni. "Vieraille" jäille en mene mielelläni ollenkaan. Jäät joissa itse kuljen ovat minulle tuttuja lapsuudesta asti. Tiedän tarkalleen virtapaikat missä ei kannata kulkea ja kierrän kaislikot ja rannat kauempaa. Seuraan myös missä mönkijät tai kelkat kulkevat ja käytän hyödyksi heidän reittejään. Käyselen myös meidän saaren kalastajilta jään vahvuudesta kun kohtaan heitä jäällä. Ensimmäinen jäälle meno talvisin tapahtuu vasta siinä vaiheessa kun näen jäällä mönkkärin tai kelkkojen jälkiä. Siitä päättelen, että jää kestää minuakin. :) Alkuun liikunkin kelkkojen jälkiä pitkin. Keväällä kuljen jäällä niin pitkään kun on kunnon yöpakkasia, ja jää ei ole paljas. Lumen sulaessa jäänpäältä, myös jää sulaa nopeasti kevätauringon alla. Maaliskuu on usein jäällä liikkumisen parasta aikaa ja varsinkin jos tulee hankikanto!

    Jää antaa todella paljon uusia upeita ulottuvuuksia lenkkeilyyn, joten pakotan joka vuosi itseni jäälle jos se vaan suinkin on mahdollista ja turvallista. Jäällä kävely on parasta lenkkeilyä heti metsälenkkien jälkeen ja se on kovin tervetullutta ja mukavaa vaihtelua tavallisille lenkkimaastoille. Ei siis kannata jäitä pelätä, mutta tyhmä ei kuitenkaan saa olla!

    VastaaPoista