Vuosi vaihtui rakettien paukkuessa. Myyn pelko raketteja kohtaan oli tällä kertaa niin kova, ettei Sileogeelikään auttanut. Viime vuonna Sileosta oli vielä apua, mutta luulen että Myyn jännitys oli niin voimakasta, ettei Sileokaan ollut enää riittävä rauhoittamaan pelkoa. Rakettipelko selvästikin pahenee vuosi vuodelta. Ensi vuoden vaihde täytyy varmasti viettää jossain mökillä keskellä korpea. Pentu nukkui uuden vuoden yön jalat seinällä ja samoin teki myös Romeo, joten pojilla ei ollut hätää.
Fb-päivitykset alkavat olla melko pitkälti tätä luokkaa: Voi elämä tätä pentua... 🙉🙈😅 Lompakko suussa avoimesta ovesta takapihalle luottokortit lennellen ja sisälle tultiin multaista kukka-amppelia kantaen, joka sitten räjähti keskelle olohuoneen lattiaa...
Pentu on kyllä sellainen veijari, että joka päivä sille saa nauraa ja melkein kyllä itkeäkin. Sanotaanko näin, että Caru on hyvin aikaansaava tapaus ja odotan kovasti, että siitä tulee joskus iso ja oikein KILTTI koira...
Hallitreeneissä on tehty Myyn kanssa mielentilaa ja kuuntelua rikkomalla tuttuja kaavoja. Olen myös yrittänyt saada jonkinlaista laumapalkkaa aikaiseksi, tai ainakin keskittynyt enemmän siihen, että koiralla olisi mahdollisimman voittajaolo hyvän tekemisen jälkeen. Myyn kanssa on aina yhtä ihana tehdä tottista, kun taas Carun kanssa on monet asiat aika vaikeita. Pentu on vielä sellainen löysä löllykkä, joka taipuu joka ilman suuntaan ja on koko ajan vinossa johonkin päin. Caru on vielä melko mysteeri koulutuksellisessa mielessä, mutta se taas johtuu pitkälti siitä, etteivät sen viettialueet ole vielä kunnolla heräilleet, eivätkä hampaat vaihtuneet. Myy oli jo pentuna hyvin kiihkeä ja saalisviettinen, mitä taas Caru ei ole ja se tekee koulutuksesta melko erilaista. Hurjan kiva pentu se on, ei sillä ja on hyvin mielenkiintoista nähdä millainen siitä kasvaa. Iltavillitkin ovat jo vähän rauhoittuneet ja pentu saattaa puremisen sijaan joskus jopa nuolaista...
Pari esineruututreeniäkin on tehty kun ei tuo talvi ole vielä kunnolla tullut. Niistä tässä videot.
Eka treeni lenkin lomassa:
Toisessa treenissä oli jo vähän ajatusta. Tässä kuvattuna myös Carun ensikosketus kapulaan. Caru ei irrotanut otetta kapulasta ollenkaan, kun sai tuollaisen aarteen suuhunsa. Myylle tulin opettaneeksi siihen, että palkka tulee irrotuksesta, ei pidosta ja tätä asiaa korjailtiinkin sitten pitkään. Nyt olen tässä erityisen tarkkana, enkä videollakaan vaatinut pennulta irrotusta. Irti-käsky on pennulla jo vahvana ja pentu irrottaa käskystä syötävätkin löytönsä lenkillä.
Talven odottelu ei haittaa meitä. Pitkiä metsälenkkejä on tehty koirien kanssa useita kertoja viikossa. Carun kanssa olen harjoitellut paljon luoksetuloa pillin kanssa ja ilman. Caru ei irtoa (vielä) kauaksi, joten siinä mielessä se on oikein kiva ipana. Pari kuvaa metsälenkeiltä. Isot koirat ovat lenkkeilleet samoissa maastoissa aamuhämärissä, joten kuvia vaan Carusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti