Laumautumista ja Caru kasvaa

Caru 4 kk

Caru kasvaa sellaista vauhtia, että huh heijaa! Joka toinen päivä voivottelen Carun haastavuutta ja joka toinen päivän iloitsen siitä miten hienon pennun olen saanut! Carussa on niin valtavasti tavaraa, että joka päivä putkahtelee esiin jotain uutta ja mielenkiintoista. Pentu on hermoiltaan vahvasti omilla jaloillaan seisova pentu, jota ei helposti suista raiteiltaan ympärillä pyörivä maailma. Remmissä lenkkeily sujuu hyvin, jos vertaa siihen millaista oli Myyn kanssa alussa. Caru ei remmissä juuri vedä vaan haistelee innokkaana tien varsia. Sukupuoli varmasti vaikuttaa tähän asiaan. Myytä eivät toisten koirien kuseet kiinnostaneet, joten se saattoi keskittyä hihnassa vetämiseen... Laumalenkkejä remmissä en tällä kokoonpanolla suosi, koska porukassa tyhmyys tiivistyy ja pentu on altis toisten koirien mallille. Remmissä tapahtuvat toisten koirien ohitukset Caru hoitaa (toistaiseksi) tyynen itsevarmasti välittämättä toisista koirista. Jos vastapuoli rähjää, niin jo seuraavana päivänä tuo on jo niin nähty asia, ettei pentua voisi vähempää kiinnostaa. Caru tulee seuraamaan Romeota vahtikoirana mitä kotiin tulee, koska se ilmoittaa jos joku on tulossa. Sillä on nyt jo upea haukku. Myy ei ole vahtinut kotia koskaan. Se olisi vaan hyvin iloinen siitä, jos joku murtautuisi meille. Kovin ovat siis erilaisia koiria nämä meidän belgit ja se on kyllä vaan rikkautta! 

Yhteinen sävel pennun kanssa tuntuu hetkittäin löytyvän, sitten se taas katoaa hetkeksi, kunnes saan taas juonen päästä kiinni. Pennulle saa sanoa useammin asioista arjessa, koska kiellot eivät kovin helposti uppoa pennun päähän ja pentu tykkää haastaa ja kokeilla rajojaan. Rajojen asettamisesta kun puhutaan belgejen kohdalla, niin hyvin usein nousee esille tiukkuus ja pennulle paikan näyttäminen tarvittaessa kovallakin kädellä. Mitä itse olen tämän pennun kanssa kokenut ja pannut merkille on se, että suoranaisiin konflikteihin joutuminen ei johda hyvään ja toivottuun lopputulokseen, vaan pikemminkin se huonontaa suhdetta. Caru esimerkiksi on hyvin vahvasti kehuvetoinen ja siinä vaiheessa kun pentu lopettaa jonkun kielletyn puuhan (niitä on miljoona..) ja sitä kehuu, niin kehun Caru muistaa kieltoa paremmin seuraavallakin kerralla ja yhdistää sen hienosti samaan tilanteeseen. Pentu alkaa tarjota sitä käytöstä mistä sitä kehuin sen sijaan, että tekisi sitä mikä on kiellettyä. Pentu on yllättävän viisas ja nopea yhdistämään asioita. Laumavietti tuntuukin olevan tämän pennun kanssa ehdottomasti se eteenpäin vievin voima ja sitä haluan vaalia ja vahvistaa arjessa. Carun ikäistä pentua joutuu kieltämään paljon, joten leikki on myös hyvä keino vahvistaa suhdetta. Carun kanssa on päästy leikkimään jo vähän patukoilla (karvaisilla) ja pentu on niistä innoissaan. Irti-käskyn Caru jo osaa ja tämä käsky toimii jo muulloinkin arjessa ja helpottaa kummasti niitä tilanteita, joissa pentu imuroi kaikkea kiellettyä suuhunsa. Leikkihetket pidän tosi lyhyinä ja ilon ollessa ylimmillään, lopetan leikin ja laitan lelut pois, jotta seuraavalla kerralla on taas entistä hauskempaa jatkaa.  

Carun liikuntaa on myös pikku hiljaa lisätty ja tämä on rauhoittanut varsinkin iltavillejä. Mieluiten mennään lenkkeilemään metsään, jos vaan satun saamaan keposta turvamiehen matkaan, jolloin irtokoirat pidetään pennusta kaukana. Aamulla ulkoillaan aikataulusta riippuen n. 30-50 minuuttia ja illalla n. 30 minuuttia. Aidatulla pihalla Caru saa temmeltää jaksamisen mukaan ja nyt kun olen lomalla niin pentu viettääkin paljon aikaa ulkona. 

Myytä kiukuttaa

Mitäpä sitten kuuluu talon ihanalle prinsessalle, eli Myylle? Myy on masentunut, vaikka se on lähes hukutettu rakkauteen. Myyn mielestä Carun voisi viimeistään nyt palauttaa, jotta se voisi viimeinkin alkaa taas leikkiä ja olla talon ainoa pentu. Myy on erittäin mustasukkainen pennulle ja erityisesti silloin kun koulutan pentua. Tein pennun kanssa irroitustreeniä patukasta ja pentuaidan toisella puolella Myy irroitti ryöväämästään sukasta samaan tahtiin otetta... Myyn mielestä pentu varmasti olisi vielä ihan siedettävä, jos MINÄ en ruokkisi, enkä ainakaan kouluttaisi pentua. Metsä on ainoa paikka missä Myy unohtaa pennun olemassaolon (pentu on kotona pidemmät lenkit... vielä) ja silloin Myy rentoutuu ja se on hetken oma, ihana iloinen itsensä. Kotiin tullessa näkee heti miten sen v-käyrä nousee. Hän joka sanoo, ettei koirilla ole tunteita tai koirat eivät osaa niitä näyttää, ei tiedä mistä puhuu. Koirien eläessä laumassa ne ilmentävät monenlaisia tunteita ilmeillään ja eleillään, jos niitä osaa yhtään tulkita. Romeon suru Mooren poismenosta oli todella syvää ja näkyvää. Niin myös Myyn tämänhetkinen murjotus pennusta, joka on kestänyt jo jonkun kuukauden. Koirien tunteiden ilmentämisessä on paljon eroja. Myy esimerkiksi ei reagoinut Mooren kuolemaan millään tavalla, eikä Nonon kuolema koskettanut Romeota samalla tavoin kuin Mooren poismeno. En ole silti huolissani Myystä, koska se on pennun tulon jälkeen oppinut jo hienosti murisemaan ja irvistämään mitä se ei ole tehnyt ennen pennun tuloa, koska siihen ei ole ollut aiemmin tarvetta tässä laumassa. Olen kehunut Myytä murinasta, jotta se ymmärtää, että se on täysin sallittua ja hyväksyttävää käytöstä. Myyllä on ollut tapana puraista/hyökätä täysin varoittamatta, jos sitä pännii vaikkapa toisen koiran tulo samalla hajulle. Romeo taas on aina puhunut todella hyvin ja selkeästi koiraa laajalla äänimaailmallaan, eikä se ole koskaan purrut tai vahingoittanut ketään. Ei Myykään ole, mutta se johtuu siitä, että menen koirien väliin tarvittaessa ja puutun aina riitatilanteisiin. Romeo on yhä erittäin uskottava ja oikein hyvä opettaja kukkoilevan pennun kouluttajana. Romeosta olisi myös monelle koiraihmiselle paljon opittavaa, kun katsoo miten se kouluttaa pentua. Siinä ei kysellä hienovaraisesti voisitko väistää minua tai menisitkö muualle. Koirien välisessä keskustelussa sanotaan asiat suoraan ja hyvin mustavalkoisesti ja jos ei kerrasta uskota, niin tuli leimuaa ja perkeleet lentelevät ja kas kummaa, pentuhan tottelee todella nätisti. Ainakin edes sen pienen hetken ennen kun näytös alkaa taas alusta...   

Romeon suruaika loppui pennun tuloon...
..ja Romeosta tuli jälleen oma hyväntuulinen itsensä. Romeo on yllättävänkin tyytyväisen oloinen tämän hetkiseen tilanteeseen, eikä pentu tuntuisi erityisemmin stressaavan sitä. Pentu ei kiusaa vanhempia koiria (koska se ei ole sallittua..) ja isoilla koirilla on aina mahdollisuus hakeutua omaan rauhaan. Romeo on ulkoisesti vanhentunut, mutta silti se on pirteä ja edelleen liikuttavan leikkisä. Jonkin verran se kirputtaa itseään ja on loppuikänsä kortisonilääkityksellä. Romeolle annetaan myös mahansuojalääkettä, koska vatsa ei kestä jatkuvaa kortisonia, vaikka kortisoniannos onkin hyvin pieni. Romeo jaksaa vielä pidemmätkin lenkit, kunhan saa palautua hyvin lenkkejen välillä. Roo kävi pari päivää sitten rokotuksilla Myyn kanssa ja samalla kilpparikontrollissa. Pappa on eläinlääkärin mukaan hyvässä lihassa. Ei liian lihava, eikä laiha. Painoa Romeolla oli 27 kg. (Myy 22,8 kg) Kilpirauhasarvot ovat olivat kuulema jälleen optimaalisella tasolla, joten verikokeiden perusteella Romeo voi hyvin. Mitään suurempia kipujakaan ei Romeolla pitäisi nyt olla, koska se ei ole aggressiivinen. Kuukausi, viikko ja päivä kerrallaan mennään tämän herran kanssa. Toivottavasti yhdessä vielä mahdollisimman pitkään.