JK2!!

Mul ei ollu mitään muut ku mahdollisuus ja tieto siitä että mitä tahdon voin saavuttaa. Koval duunil asiat vaan onnistuu, kokeillaan ja sit taas noustaan jos kaadutaan! Hanskat ei tipahda, periks ei anneta, ne sanoo: et pysty, et voi, ei kannata! Mun korvissa se kaikki kuulostaa haasteelt ne saa luun kurkkuunsa, kun tulosta taas teen Jatkan! Jaksan! Vaikka väkisin! Jos ois helppoo, kaikki tekis niin.. Mus on voima, jota en voi vaimentaa pusken täysii aina vaan.. Mun ei täydy, vaan mä SAAN!! - Elastinen

Jes! Tämä oli kyllä todellinen työvoitto ja varsinkin tämän viikon jälkeen, jolloin on tapahtunut vaikka mitä, kuten Myyn riistan perään lähtö ja Myyn katoaminen. Mutta ei tässä nyt tästä sen enempää. Kaikki päättyi onneksi hyvin, kiitos somen ja sen ihmeellisen voiman!

---
Käytiin Myyn kanssa viikonloppuna Kerimäellä Savonlinnan kennelkerhon järjestämässä jälkikokeessa ja saatiin se toinenkin tämän kauden tavoite täytettyä, eli JK2- koulari!

Oli kyllä tapahtumarikas päivä! Aamulla kello soi 4.30. Edellisiltana työkaverit istuivat yhdessä iltaa ja jälleen kerran piti perua illanviettoon osallistumiseni kun jälkikoe paikka varmistui, jotta jaksaa lähteä aikaisin aamusta liikkeelle. Perjantai-iltanakin piti tehdä vielä kenraali, joten ei sopinut edes pyörähtää paikan päällä työkavereiden kutsusta huolimatta... Tämmöisiä me koiraharrastajat ollaan. 😝

Aamulla olikin sitten pari astetta pakkasta, toisin kun oli alkujaan säätiedoissa luvattu. Koko matka Kerimäelle oli ihan helvetillinen. 100 km nopeurajoitusalueella piti ajaa viittä kymppiä ja voitte vaan kuvitella miten hitaasti pitkä matka Jyväskylästä Kerimäelle eteni. Rekkoja ja henkilöautoja oli parkissa tien varsilla odottamassa ilman lämpenemistä. Tie oli kauttaaltaan peilijäässä. Hitaasta vauhdista huolimatta Keski-Eurooppalaisilla kitkarenkailla oltiin pari kertaa nelipyöräluisussa... Minä huusin etupenkillä ja mies ajoi kieli keskellä suuta. Vastaantulevat autot matelivat tiellä. Kukaan ei ohitellut ketään, vaikka vauhti oli ajoittain todella hidasta. Se, joka ei ymmärtänyt todellista tien liukkautta, oli katollaan ojassa, kuten eräs nainen matkan varrella. Paikalla olleet ambulanssin kuljettajat saattoivat naista autoonsa. Olin varma, ettei päästä hengissä perille, eikä ainakaan ajoissa. Ilma ei edes lämmennyt koko matkan aikana, joten liukkaus jatkui lähes koko matkan. Olimme onneksi varanneet ajoaikaa runsaasti ja lopulta ehdimme kun ehdimmekin koepaikalle ajoissa.

Koe alkoi sirujen tarkastuksella lähes heti kun olimme perillä. Meidät vietiin maastoihin autoletkalla ja jätettiin odottamaan janan läheisyyteen. Kysyin järjestäjältä, voiko takana olevalle hakkuuaukiolle tehdä pienen valmistavan treenin, etten sotke kenenkään jälkeä. Kyllä voi, oli vastaus. Tehtiin Myylle pikku janatreeni aukiolle ja jäätiin sitten odottelemaan tuomaria.

Tuomari tuli ja koe alkoi. Myyn jana meni hyvin. Myy lähti suoraan ja hyvin määrätietoisesti janalle nostaen hyvin myös jäljen. Myy aloitti varmanoloisen ja vahvan jäljestyksen ja eka keppi nousi pian. Sitten toka ja kolmaskin keppi. Vähän mietitytti kun tehtiin U-käännös, että ollaankohan vielä jäljellä, mutta sitten taas löytyi keppi. Neljäs ja viideskin keppi! Ennen kuudetta keppiä huomasin, että Myy lähestyy tutun oloista hakkuuaukiota! Ihan sitä samaa aukiota, jossa hetki sitten tehtiin valmistava janatreeni ja jossa meidän auto odotteli. Voi hitto. Myy vei minut suoraan samalle kohdalle, jossa me treenattiin. Siinä sitten säätäessä ja takaisin palatessa viimeinen ja se kaikkein tärkein keppi jäi sitten nostamatta. Sehän tietää sitä, että 40 pistettä on menetetty ja koularin saanti ei ole ollenkaan niin itsestään selvää Myyn hyvästä jäljestyksestä huolimatta. Kyllä harmitti! Aikaa oli vielä jäljellä ja palasin takaisin päin etsimään viimeistä keppiä. Eihän me sitä sitten enää löydetty, joten ei auttanut kuin lähteä palauttamaan viittä löytämäämme keppiä. Tuomari antoi janalta pisteitä 28/30. Pari pistettä pudotti janalle ryntäämisestä. Voisi edetä maltillisemmin. Ihan samaa mieltä.

Seuraavana oli vuorossa esineruutu. Esineruutu on aina ollut Myyn vahvuus, mutta edellisestä kerrasta oli aikaa, joten pieni jännitys oli siitä miten ruutu menee. Myy vastasi kyllä täysin odotuksiini. Kaikki esineet todella nopeasti ylös ilman yhtään ylimääräistä juoksua ja ruudusta ropisi pisteitä 29/30. Palautus voisi olla korrektimpi, siitä lähti piste.

Viimeisenä tehtiin tottis. Tottis oli sitä taattua Myy-laatua. Pientä levottomuutta, ääntä, mutta ei mitään isompia liikevirheitä. Tuomari oli aika tiukka, mutta ihan oikeista asioista sanoi. Pisteet 85 p.

Yhteispisteet olivat siis maastosta 157 p. , tottis 85 p. yhteensä 242 p. ja II-tulos ja JK2!

Jäljen loppu harmitti, mutta oppirahat on nyt tässäkin asiassa maksettu. Ensi kerralla tulee olla tarkempi siitä mihin sitä itse menee tallustelemaan, vai meneekö minnekään!

Myy näytti jälleen kerran mistä on kultainen tervutyttö tehty. On se vaan kerrassaan upea harrastuskaveri ja jäljestys oli kyllä ihan parasta Myytä mitä on vielä nähty! Myy on kyllä täyttä kultaa 💝.