Kastroinnin vaikutukset

Romeo kastroitiin alkuvuodesta kiveskasvaimen takia. Toimenpidettä seurasivat epämääräiset ja melko pitkään jatkuneet kipu- ja kirputusongelmat (joilla tuskin kuitenkaan oli mitään yhteyttä kastrointiin) ja voimakas aggressio. Kortisonilla kivut ja kutina saatiin kokonaan pois ja raitapoika on nyt elänyt jo pitkään vaivatonta elämää. Kortisoni tulee olemaan Romeolla loppuelämän lääke, mutta annoskoko on saatu onneksi pieneksi. 

Kastroinnissa on hyvätkin puolensa, mutta olen todella tyytyväinen siihen, että kastrointiin päädyttiin vasta nyt. Kastroinnin seurauksena Romeolle tuli lähes välittömästi erittäin hankala turkkiongelma. Aikaisemmin Romeo pudotti kaiken pohjavillansa kesän tullen, tai viimeistään syksyllä. Jäljelle jäi ainoastaan helppohoitoinen, kevyt päällyskarva, jolla mentiin pitkälle alkutalveen. Aluskarvaa alkoi tulla taas tasaisesti vasta ilmojen viiletessä. Toisin on nyt. Karvanlähtöä Romeolla ei ole ollut kastroinnin jälkeen ollenkaan (kuten ei Myylläkään, joka on streiloitu) ja paksu ja tukkoinen pohjavilla takkuuntuu ja huopaantuu todella helposti. Harjaaminen ei oikeastaan edes auta, kun takut tulevat niin ihoon kiinni, eikä hyväkään harja tai kampa näitä selvittele. Päällisin puolin koira näyttää ihan siistiltä, vaikka todellisuudessa ja käsin tunnusteltaessa, se on pohjavillasta ihan takkuinen. Tai tällä hetkellä oli. Saksilla ongelmaa on lähestytty huonoin tuloksin takkujen ollessa ihossa kiinni ja lopulta oli pakko turvautua koneeseen ja ajella mahanalus ja takkukohdat lyhyeksi. Ensi keväänä viimeistään on varmaan pakko ajella koko otus, vaikka muuten en sitä mielelläni tekisikään. Se siitä holskun helposta turkista sitten. 

Joskus mahdotonkin muuttuu näköjään mahdolliseksi ja tämä onkin sitten se kastraation ehdottomasti parempi puoli. Romeohan on ollut koko ikänsä melkoinen mörrimöykky tämän saaren muille uroskoirille. Koiratiheys on täällä suurta, joten vieraisiin koiriin törmää lähes joka lenkillä. Ohitustilanteissa esiintynyt kaikenlainen pöhinä on nyt ihan kokonaan loppunut ja vaihtoehtona tälle toiminnolle Romeo tulee pyytämään taskusta herkkua aivan kuten Myy. Tämä on ollut kaikkinensa valtava helpotus koko laumalle, koska Myy ja Moorekaan eivät enää kiihdy ohitustilanteissa. Jopa Moore ohittelee nyt muut koirat hyvin ja hiljaa, vaikka se on ollut koko ikänsä Romeon vahvana takapiruna...

Metsässä ollaan törmätty toiseen koirakkoon niin, että en itse huomannut tulijaa ja molemmat paimenet olivat irti ja melko kaukana minusta. Molemmat tulivat kuitenkin heti kutsusta luo, vaikka olivat jo ihan nenätysten toisen koiran kanssa. Hyviä fiiliksiä on saanut tuntea nyt roppakaupalla näiden otusten kanssa ja lenkit ovat olleet mukavia ja rentouttavia.

Raitapoika on päässyt mukaan nyt enemmän tottiskentillekin, koska se ei vahdi autoa niin voimakkaasti, kuin mitä se aiemmin teki. Autosta ei kuulu nykyisin enää muuta ääntä, kun Myyn ääntelyä, koska se taas vastaavasti on lisännyt äänen käyttöä... 

Ainoa mitä Romeon pitää edelleen vahtia voimakkaasti on oma koti ja piha. Se sallittakoon hänelle.