Juha Korrin viettiseminaari

Lauantaina olin Tampereella Teivon raviradalla järjestetyssä Juha Korrin viettiseminaarissa, johon saatiin koirakkopaikka. Halli oli ihan helvetin kylmä, mutta muuta vikaa ei sitten päivässä ollutkaan. En edes yritä saada kaikkia asioita tänne kirjatuksi, mutta jotain fiiliksiä ja ahaa-elämyksiä kyllä. Ensinnäkin, olin ihan hirveän tyytyväinen viettisemmaan ja se yllätti positiivisesti. Olin etukäteen vähän ajatellut, että pitkä teoriaosuus (3h) saa ehkä kuitenkin vähän pitkästymään ja tulee paljon tuttuja juttuja.

Ensin käytiin läpi kaikki koiran viettialueet. Sitten sitä, miten niitä voidaan hyödyntää koiran koulutuksessa ja lopuksi koulutushaasteet. Neljä viimeistä tuntia oli varattu koirakoiden ongelmiin ja kuten seminaarin nimikin kertoo, kyse oli vietti- ei tottissemmasta, joten vire ja vietti olivat ne aiheet joita käsiteltiin ja meillehän tämä sopi enemmän kuin hyvin. Aika monella oli ongelmana ylivireisyys ja ääntely, joten paljon tätä asiaa tuli käsiteltyä.

Korrin tapa kertoa ja eläytyä asioihin oli oikeinkin hauska ja mukaansa tempaava. Viimeistään Korrin välillä tiukatkin kysymykset pitivät kuulijat hyvin hereillä ja keskusteluakin nousi. Korri heitti kuulijoille mm. kysymyksen kummalla koiralla on puolustushalua: Sillä, joka vastaa uhkaan aggressiolla, vaiko sillä joka pakenee uhkaa voimakkaasti? Nopeasti voisi ajatella, että sillä joka vastaa uhkaan aggressiolla, mutta vastaus on, että molemmilla. Hyökkää tai pakene- toiminta kertoo, että kyseisillä koirilla on molemmilla puolustusviettiä. Puhe menikin sitten luonnetestiin, jossa mitataan pelkästään koiran halua puolustaa, joka on siis ihan eri asia kuin puolustusvietti. Sitten ovat vielä erikseen nämä Myyn kaltaiset hännänheiluttajat, joilta puuttuu kokonaan puolustusvietti. Niiltä ei saa mitään reagointia aikaan... hölmistynyt ilme tai korkeintaan se hännän heiluminen.

Tässä jotain mitä jäi päivästä mieleen:

• Laumaviettiä koiralla on aina.
• Viettiä pystyy kasvattamaan tiettyyn pisteeseen asti koulutustavoilla.
• Lelua ei koskaan tuputeta pennulle. Jos pentu ei leiki, pidetään taukoa kuukaudesta puoleentoista ja kokeillaan myöhemmin uudelleen. Myöhemmin koira voi olla hyvinkin innokas leikkijä.
• Aina pitää miettiä, että onko palkkauksen jälkeen koiralla kivaa. Pitää olle yhteinen tavoite ohjaajan kanssa. 
• Tunneoppiminen tehdään aina koulutuksessa ensin, koska vire, jonka koira oppii ensin, jää koiran muistiin. 
• Vietin määrä on pienempi ruoalla ja oppimien on nopeampaa. Lelulla (korkeassa vietissä) oppiminen on kaksi  kertaa hitaampaa, mutta lopputulos usein parempi. 
• Kehonkielellä (kokeenomainen hyvä ryhti) voi opettaa jo pennulle paljon. Koemainen asento, jonka jälkeen tapahtuu aina leikkiminen. Olkkarissa, metsässä, käytännössä ihan missä vaan ja myöhemmin kentällä. Pentu ehdollistuu siihen, että kun ohjaaja ottaa hyvän ryhdin, pian alkaa tapahtua ja tällä voidaan "palkata" myöhemmin koiraa kokeessa. Vire nousee kun odotusarvo on suuri. 
• Pennulle tehdään selväksi treenin alku ja loppu esim sanoin. Tottis-alku ja loppu on loppu. Muu aika on kasvatusta. 
• Koira joka vilkuilee kaveria esim. ilmossa ei ole vielä valmis kokeeseen.
• Voidaan testata kumpi palkka toimii koiralla paremmin. Lelu vai ruoka. 
• Intopiikki tekemiseen voi olla joillakin koirilla suuri, mutta pitkäkestoisuus on tärkeämpää. 
• Palkka oltava aina koiralle selvä. Koiran tulee tietää tuleeko nakki vai pallo. Jos ei tiedä, aiheuttaa turhaa hämmennystä. Odotusarvo nakissa ja sitten tuleekin pallo... 
• Ylivireinen koira ei pysty olemaan hiljaa. Hermostuneisuus, konflikti, turhauma ja halu saada. Kielloilla ongelma pahenee. 
• Vireeseen voi vaikuttaa monella eri tavalla. Koirat ovat erilaisia. Tässä viisi tapaa, joilla virettä voi säädellä: 1) jotkut koirat: korkea viretila = nälkä, matala vire = kylläinen. Voidaan kokeilla antaa paljon ruokaa esim. viidessä eri treenissä. Saa syödä rauhassa ja poistua kylläisenä treenistä. 2) jotkut koirat: ei palkkaa joka kerta. Satunnainen palkka, jotkut koirat tekevät hyvin kun palkka tulee harvoin. 3) jotkut koirat: turhauman rakentaminen. Palkka aina samasta kohtaa esim. 3 krt. Sitten ei palkkaa, jolloin vire nousee. 4) jotkut koirat: patouman kautta vireen nosto. Koira perusasennossa, appari antaa ärsykkeitä vierestä esim. taputtamalla käsiä. Koiran kontakti pysyy ja se lataa parhaimmillaan kaiken toimintansa tekemiseen eli tässä tapauksessa seuraamiseen. 5) jotkut koirat: Aktiivinen koira. Seuraaminen, haukutus aina kun menee hyvin.  
• ääntelyä/turhaumaa tuo usein liian pitkät suoritukset, tihennetään palkkaa, namia paljon. Turhauma pois. Jos vietti laskee lisätään pientä jännitettä. Tasapainoilua missä vietissä koira toimii hyvin. (Myylle tätä)
• oma rentous ja rauhallisuus rauhoittaa koiraa
• laumakohtaiset säännöt: saako koira puolustaa ruokaansa kotona, koskemattomuussääntö jne. vaikuttavat myös koiraan.
• Ei tehdä taka-askelia palkatessa, ettei koira ala poikittamaan kun valmistautuu kääntyvään palkkaukseen.
• kentälle tulo kiinnitettävät huomiota. Millä fiiliksellä mennään kokeeseen? Esimerkkinä Korri heitti tällaisen tapauksen. Koepäivän aamu. Ensin koira pissatetaan koepaikalla. Saa nuuskia jne. Hetken päästä koira otetaan taas autosta tulevaa koesuoritusta varten. Koira ilahtuu omistajan tulosta. Se alkaa taas nuuskia ympäristöä, jolloin ohjaaja nykäisee hihnasta, ettei tuo nyt enää sovi. Millainen tunnetila luodaan koiralle, joka on juuri menossa kokeeseen? Korrin mukaan parempi on antaa koiran nuuskutella ja purkaa rauhassa itseään ja vasta ihan ennen omaa koesuoritusta koira otetaan perusasentoon ja mennään hyvällä fiiliksellä kentälle. Toki on koirakohtaisia eroja ja joitakin koiria joutuu valmistelemaan enemmän.

Myyn kanssa nostin meidän ongelmaksi ylivireisyyden, turhauman ja ääntelyn. Kerroin miten olen ääntelyyn puuttunut ja miten ollaan talvi menty. Tilannetta ei tehnyt yhtään helpommaksi se, ettei Myy äännellyt ollenkaan ja keskittyi hyvin. Täysin vieras paikka ja vieraat ihmiset eivät Myytä häirinneet. Tehtiin pätkä seuraamista ja näytin miten tullaan kentälle. Jännitettä käytän kuulema turhaan, jos tarkoitus on laskea ylivireistä koiraa. Koirahan vaan patoaa itseään noin, miten olen tehnyt ja tämä taas tuo helposti lisää ääntelyä. Pointtini tässä on ollutkin saada koiraan enemmän keskittymistä, jota en tullut sanoneeksi... Kehonkieleni on todella jännittynyt, mitä se tietty olikin kaikkien seminaarivieraiden edessä. Sitä vaan on jotenkin tällaisissa tilanteissa ihan paskajäykkänä. Kokeissakaan en niin jännitä, mutta tällaisissa esiintymisissä kyllä... Oma kroppa ja olemus pitää selkeästi siis rentouttaa. Palkka lasketaan koiralle rauhallisesti. Kehuminen ja kaikki tehdään rauhallisesti. Palkkaa paljon perusasennosta, metri seuraamista palkka, pari metriä palkka, perusasento palkka, eli tavallaan kylläännytetään koira, joka on tehnyt paljon töitä palkatta. (kokeet) Kentälle voidaan kuulema tulla ihan hyvin niin, että koira suoraan perusasentoon ja suoraan ilmoon. Ei mitään istuttamisia tai muutakaan maneeria, vaan enemmän selkeyttä. Jos vietti alkaa laskea jossain kohtaa liikaa, lisätään jännitettä. Jos nousee liikaa ed. mainituilla tavoilla lasketaan koiraa. Tasapainoillaan koko ajan siinä, että koira on mahdollisimman hyvässä vireessä. Ai, kun onkin helppoa. Eikö? 😉 Korri oli sitä mieltä, että Myyn työskentely näyttää oikein hyvältä, eikä tarvitse kuin pientä viilausta. Jäi kyllä ihan kiva fiilis Myyn saamasta palautteesta. Tämä oli nyt kumminkin meidän ns. ensi esiintyminen talven jälkeen jonkun osaavamman silmien alla ja oli kiva kuulla, että suunta ainakin on ollut oikea. Suositteli meille myös laumaviettisemmaansa, mutta valitettavasti Vihti on sen verran kaukana, ettei taideta päästä. Jos tulee tänne meidän huudeille, niin mennään kyllä. Tästä on oikein hyvä jatkaa tottiksen kanssa puuhailua.