Jääkausikin on päästy korkkaamaan vihdoin ja viimein! Sen mahdollistaa se, että tuntee hyvin tutun järven ja sen virtapaikat. Joka paikkaan en vielä menisi, sen verran lauha talvi on kuitenkin takana.
Synttäriaamuna Myy pääsi H.n hiihtokaveriksi. Hiihtivät tänään 10 km ja eilen reilut 9 km. Pohjakuntoa on tehty kikkarilla, joten Myy jaksoi hyvin. Vauhti näin kauden alkuun pidettiin verkkaisena ravina, vaikka alla oleva sport trackerin kuva aiheuttikin pienoista hilpeyttä. Maksiminopeus on ollut aika huikea, vaikka muuta sovittiin... 😜
Iltapäivästä käytiin vielä hallilla. Vietin nostolla jatkettiin. Edistämiseen sain vinkiksi kääntyä eteen palkkaamaan.
Synttärilahjaksi annoin Myyn tehdä vielä viereisen kentän aksarataa. Hienosti Myy veti, eikä se ollut unohtanut mitään. Olisi se vaan hieno aksakoira. Vielä vähän kirvelee, mutta toisaalta lopetuspäätös on ollut oikea. Arki-iltoina ei tarvitse lähteä enää tähän aikaan vuodesta koleaan/kylmään Jatin halliin, vaikka niistä illoista pidinkin paljon, eikä viikonloppuisin tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä jos ei jaksa/ehdi lähteä toistamiseen hallille. Viikonlopun runsaita talkoovelvoitteita ei enää ole ja jää paljon aikaa muihin juttuihin. Kaikkein parasta on se, että koira on ollut jumittomampi kuin koskaan ennen! Selkälihakset eivät värähtele tietystä kohtaa koskettelusta, kuten aiemmin aina tähän aikaan vuodesta. Luulen sen johtuneen ihan vaan aksan harjoittelusta kylmässä hallissa, vaikka pyrinkin pitämään rimoja matalalla ja yritin lämpätä koiraa riittävästi ennen treenejä. Paljon jäi myös ihan superhyviä muistoja. Aksakavereita on toisinaan ikävä. Joitakin aksaihmisiä tapaa muissa lajeissa, mutta aika monet aksaihmiset ovat vaan aksaihmisiä. Onneksi on sentään some, josta voin stalkata mitä toisille kuuluu ja mitä aksarintamalla tapahtuu. Ei pidä koskaan sanoa - ei koskaan, mutta tällä hetkellä en usko, että me enää lajiin palataan, koska näin on vaan hyvä.
--
Romeolle on varattu leikkausaika pallejen poistoon ensi viikon perjantaille. Toivottavasti kaikki menee hyvin. Vähän jännittää, koska viimeksi nukutuksessa Romeo lakkasi hengittämästä. Onneksi eläintenhoitaja oli ihanan rauhallinen ja sanoi, että on aika tavallista, että näin aina välillä käy. Vähän sieraimista kiinni ja kevyt painallus rintalastasta ja taas hengitti. Eli ei ollut niin vakavaa kun miltä näytti.
Aikani kuluksi olen ilmoittautunut kaikenlaisiin tapahtumiin. (Liikaa aikaa suunnitella? 😆) Tulossa nyt kevään aikana on mm. Juha Korrin viettiseminaari Tampereella ja Rauniopäivä Kouvolassa. Molempiin sain koirakkopaikat. Liepeen koirahiihdossa olen mukana talkoilemassa, koska se nyt vaan on yksinkertaisesti talven paras tapahtuma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti