sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Hakumietteitä & -treenit


Viime aikoina on noussut esiin mielenkiintoista hakukeskustelua toisaalla liittyen aikaisempaan postaukseeni, jossa pohdin noita kuumia umpipiiloja ja järkevyyttä treenata niitä. Jokainen hakuporukka treenaa tietenkin omalla tavallaan ja tyylejä on monia, joten tarkoitus ei tietenkään ole osoitella sormella ketään, että joku tapa on väärä ja toinen oikea, vaan yleisemmin pohtia tätä mielenkiintoista asiaa. Edelleenkään kun en oikein ole varma, miten Myyn kanssa näissä edetä.

Mitä tulee noihin kokeissa oleviin piiloihin, niin tarkennettakoon vielä se, että esim. Koirakorvenkin koeradalla on kiinteä, puinen umpipiilo, joka on kokeessa oltava auki jos siellä ei ole ihmistä. Eli kokeissakin voi olla siis tyhjiä umpipiiloja, vaikka ei ne kovin tavallisia olekaan ja toisaalta jos taas treenejä ajatellaan, niin avopiilotkin voivat olla ns. niitä kuumia piiloja, joten tuleehan noita väkisinkin treenattua.

Tässä tämä lainaus ed. postauksesta:
Esiin nousi mielenkiintoisia ajatuksia - jopa vähän pelottaviakin. Mitä tämä treeni loppujen lopuksi opettaa koiralle? Sen, ettei umpipiiloja tarvitse tarkastaa, vaikka niissä haisee ihminen? H.n heittämä ajatus.  Vai sen, että ole huolellinen ja tarkasta kunnolla hajun lähde, joka on se minun pointti. Miten koira asian näkee ja kokee? Opetanko sitä väärin? Harjoituksen tarkoitus on ollut korjata sitä, että Myyn mielestä umpipiilo on aina sama kuin ihminen. Jos piilo on tyhjä se tekee valeen. Kokeessahan ei kuitenkaan koskaan ole tyhjiä piiloja, joten mikä oli se (mun) pointti? Muuta kuin, että minua ärsyttää kun koira ilmaisee tyhjiä piiloja, jos niitä joskus treeneissä on. Joka tapauksessa nyt liikutaan sen verran heikoilla jäillä, että kuumat piilot on katsottu ja näitä ei enää ainakaan hetkeen tehdä. Jatkossa umpipiiloista löytyy aina ihminen. Perhana, kun onkin välillä vaikeeta! 
Näin toteutettu treeni on siinä mielessä ehkä aavistuksen "vaarallinen", että tavoitehan hakukoiralla on, ettei koira koskaan maastossa ignooraa vähäistäkään ihmisen hajua. Toiset taas ovat sitä mieltä, että näitä kannattaakin treenata juuri näin ja koira ns. ylikoulutetaan erottelemaan ja tarkastelemaan piilot huolella, kuten tuossa Myyn treenissä on tehty. Ongelmat "yksinkertaisesti" vaan koulutetaan pois ja koiralle tehdään jos jonkinlaista källiä treeneissä, joista sen täytyy itsenäisesti selvitä ratkomalla asioita. Jotakin kultaista keskitietä nyt sitten itse etsin, eli sitä mikä sopii parhaiten Myylle. Irtorullat ovat nyt ainakin se turvallinen vaihtoehto, joilla oikea toiminta ainakin vahvistuu koko ajan.

29.10 treenit. Myylle pitkä (300 m.), kokeenomainen rata Koirakorven koeradalla. Nyt on hinkutettu paljon pikku juttuja lyhyillä radoilla, joten oli mukava päästä taas tekemään pitkää rataa. Luulen, että Myy oli myös samaa mieltä. Etukulmat hyvät. Intoa Myyllä oli taas vaikka muilla jakaa, mutta malttoi kuitenkin tarkastaa kulmat huolella. Edellisellä koiralla ensimmäisessä umpparissa oli ollut ihminen, mutta Myyllä umppari oli tyhjä ja maalimies oli muutaman metrin päässä umpparista. Myy oli tarkastanut piilon, jonka jälkeen oli tullut maalimiehelle, ottanut rullan, lähtenyt, tullutkin vielä käymään maalimiehellä rullan kanssa... ? Tarkistanut, oliko maalimies nyt varmasti siinä? Hyvä rullan tuonti ja näyttö. Näytöltä sai heti ruoan, jonka jälkeen mm. vielä leikitti. Väliin tuli useita tyhjiä ja Myy teki ne hyvin. Upposi suoraan ja riittävän syvälle. Reilusta 200 metristä umpparista löytyi toinen maalimies. Näytöllä piilo auki ja heti palkkaus. Ensin ruoka ja sitten leikki. Väliin taas jokunen hyvä tyhjä. Motivaatio etsimiseen on nyt Myyllä vahva ja Myy lähti innokkaasti jyrkkäänkin rinteeseen kerta toisensa jälkeen. Kolmas maalimies oli aivan alueen lopussa vasemmassa kulmassa. Piilo oli kaatuneen puun juurakon alla ja mm. oli todella hyvin piilossa. Myy sai tehdä töitä, jotta löysi maalimiehen. Keskilinjan ylityksissä saa olla aiempaa tarkempana, koska saadessaan hajun toisella puolella olevasta maalimiehestä - aina niin kiltti pikku Myy, saattaakin nyt porhaltaa suoraan keskilinjan yli. Toisaalta hyvä, koska halu etsiä ja löytää on nyt kova. Toisaalta tietenkin huono, koska hommat pitää tehdä koko ajan yhdessä ohjaajan kanssa. Vähän palkkailun kanssa kikkailua keskilinjalla niin eiköhän se siitä. Joka tapauksessa oikein hyvä rata, josta jäi hyvä fiilis varmasti meille molemmille.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti