Nyt ollaan sitten myös meidän toisen lajin, eli hakuilunkin osalta voittajaluokassa! Sehän tietää sitä, että uusia liikkeitä tulee tottikseen ja hakuratakin pitenee 300 metriin. Kahden kilon noutokapulalla on treenattu, mutta juoksusta maahanmeno ja -seisominen sekä se, että ohjaaja on paikkiksessa piilossa ovat meille vielä ihan uusia juttuja. Mutta intoa on treenata! Myy on hieno, kiltti ja energinen koira, joten mikäs tässä on tehdessä!
Avoimen tottiksesta jäi ihan hyvä fiilis. Myyn pomput ja ääntely toki harmittaa, mutta esim. kontakti ei putoa seuraamisen aikana, eikä paikka elänyt (laukauksia lukuunottamatta), joten kokonaisuuteen olen kohtuu tyytyväinen. Myy on suoritusvarma ja voin reilusti luottaa siihen, että huononakin päivänä se raapii tarvittavat tottispisteet kasaan.
Juhannuksena käytiin Koirakorvessa tekemässä tottikset ja mökkikylätreenit.
Mökkikylätreeni oli jälleen erittäin mielenkiintoinen, kuten se aina on. Näkee lähes miten herneet jonkun päässä pyörivät, mutta kohtaavatko ne?
Mökkikylän ideahan on, että piilot ovat lähekkäin, kaikki piilot suljettuina ja jokaisessa mökissä on vuorollaan ihminen. Koiran tulee olla tarkka, että se ilmaisee juuri sen oikean mökin missä ihminen kulloinkin on. Myyn tapaiselle koiralle treeni sopii erityisen hyvin, koska sillä on sellainen vähän henkseleitä paukutteleva asenne hommaan: Mä nii-in osaan tämän...
Otin Myylle varmuuden vuoksi ekalla kierroksella käyttöön irtorullat, koska Myyn mielestä suljettu umpipiilo on sama kuin ihminen, enkä ainakaan halua yhtään vahvistaa väärää toimintaa, eli mahdollista valetta. Eka lähetys tehtiin tyhjään mökkikylään. Juuri paikalle kannetut mökit luonnollisesti haisivat voimakkaasti ihmiselle. Myy oli vahvasti sitä mieltä, että vasemman puoleisessa kodassahan on joku. On siellä! Se alkoi innokkaasti hamuta rullaa, jota ei siis ollut... Vähän aikaa Myy mietti piiloa uudelleen nuuskien, että mitä helvettiä tässä nyt pitäisi tehdä, kunnes palasi lujaa keskilinjalle. Kehuin ja palkkasin koiran.
Toiselle lähetykselle Myy sai nyt keskilinjalta nähdä, että mökkikylään menee ihminen, jonka jälkeen koira käännettiin vastakkaiseen suuntaan ja mm. meni kauimpaiseen mökkiin, eli eri mökkiin minne oli koiralle näyttänyt suuntaavan. Maalimies oli nyt oikeanpuoleleisessa kodassa. Lähetin Myyn ja se meni lähes suoraan oikealle kodalle tuoden sieltä rullan. Näytölle vei myös yhtään epäröimättä ja suoraan oikealle kodalle. Ei pienintäkään ihmettelyä siitä missä mökissä ukko oli. Seuraava maalimies oli kiinteässä piilossa. Myy oli ensin sitä mieltä, että jatkettaisiinko aluetta eteenpäin, eihän samassa nurkassa voi enempää tyyppejä mitenkään olla. Maalimiehestä tuleva haju kuitenkin sai sen muuttamaan mieltään. Kesken juoksun Myy kurvasi takaisin mökkikylään ja suoraan oikealle piilolle! Vielä yksi ukko vasemmasta kodasta seuraavalla lähetyksellä ja sekin meni kerta rytinällä juuri niin kuin piti! Muut koirat tekivät välissä oma treeninsä, jonka jälkeen toin Myyn vielä kerran mökkikylään rullapanta kaulassa. Nyt oli totuuden hetki ja ai, kun olikin jännää! Maalimies oli piilossa roskiksessa. Ilman minkäänlaista epäröintiä Myy juoksi hyvin määrätietoisesti mökkikylän läpi suoraan roskikselle, toi rullan, vei hyvin näytölle ja se oli siinä! Olipa kerrassaan mahtava treeni. Toivottavasti Myy myös oppi jotakin. Ainakin sen, että pitää olla tarkkana. Tyhjiäkin mökkejä on olemassa. Niih, Myy!
Tottiksissa tehtiin Myyn kanssa kolmosten liikkeet ja ammuskeltiin. Ampumiseen reagointi ei nyt ollenkaan niin paha kuin kokeessa. Toisella paukulla pomppu, mutta muuten aika maltillista. Liikkeestä seisominen ja siitä luoksetulo menivät kohtuu hyvin ekoiksi kerroiksi. Eteentulot ovat kuitenkin aika vinoja. Maahanmenossa yrittää vähän ennakoida. Sain vinkiksi, että treenatessa kävelen/juoksen vähintään sen 20 askelta ennen käskyä, jolloin kokeessa ei ehdi ennakoida 10-15 askeleen kohdalla. 2 kilon kaupulalla ihan normi tekemistä. Paitsi, että ote on vähän parempi, kun kapula on niin painava. Onhan tuota aika tuskaista heittää ja varsinkin noihin haluttuihin metrilukemiin. Paikkamakuu ekaa kertaa niin, että olin kokonaan piilossa. Myy ei minua kaipaillut, mutta paria katseli turhankin tarkasti. Nyt onkin erityisen hyvä kytätä kun mammaa ei näy missään-ajatuksella varmaan... Eteenmenossa annoin painaa läpijuoksuna kentän reunaan, josta sai palkaksi tyynyn. Ei himmaillut juostessa käskyä odotellen vaan painoi täysillä. Juokseminen pitää ihan itsekin opetella... vähän meinaa mennä mutkille. 😁
Tällainenkin ikävä tyyppi tavattiin. Käärme sai autokyydin kauemmaksi meidän hakualueelta.
Maastojen puolella on pyritty nyt siis olemaan mahdollisimman luovia, jotta tekeminen ei menisi liian puurtavaksi ja kaavamaiseksi ja jotta koiran motivaation saisi pidettyä/nostettua mahdollisimman korkeaksi. Toisaalta nyt on myös vaadittava kunnolla, jotta saadaan aikaiseksi sitä eteenpäin vievää kehitystä, koska parannettavaa on. Palkkauksella lähinnä on kikkailtu. Näytöltä tuleekin lelun sijasta joskus superruoka ja päälle vielä lelupalkka. Ääniapuja on käytetty satunnaisesti ja hyvin harkiten. Suorapalkkoja täytyy vielä tuumailla, toimisivatko ne Myyllä vai sotkevatko ne vaan sitä. Mökkikylätreeneillä haetaan lisää tarkkuutta. Hienoa kuitenkin treenata kun ne ensimmäiset haun tavoitteet ovat saavutettu ja uudet haasteet ovat nyt edessä...
Mitä muuta meille kuuluu Myyn kisa- ja treenijuttujen lisäksi? Vetskupojat voivat molemmat oikein hyvin! Romeon kortisonikuuri oli hyvä valinta Romeon iho-oireisiin. Kutinat ja itsensä kalvaminen jäivät kokonaan pois kortsisonikuurin aikana. Iho paranee vauhdilla kun sitä ei kalvata, eikä nuolla. Luulen, että kyse oli ennemminkin ihon kutinasta kuin kivusta. Rompsusta tuli taas oma, ihana pölhö itsensä. Energiaa riittää taas leikittää Myytäkin kun yöt menee nukkuessa, eikä itseään kalvaessa. Huumorintajukin on palannut ja se on jo paljon se. 😆
Myös Moore mennä porskuttaa täyttä häkää ja vaikuttaisi kaikin puolin varsin virkeältä vanhukselta. Elämäniloa Moorella riittää. Usein se pyörähtää paimenten eteen lattialle selälleen nautinnollisesti itseään venytellen... katsokaa minäkin olen tässä! Edelleen se nauttii toisten ehdottomasta hyväksynnästä ja onhan se itsellänikin mahtava tunne kun vanhenevalla pikku koiralla on laumassa yhä täydellisen hyvä asema. Myyn mielestä mikään ei ole varmaan niin hienoa ja mukavaa kuin Mooren tekemä kasvohoito nuolemalla. Helteetön kesä sopisi Moorelle niin hyvin ja sellainenhan me taidetaan saadakin... Ei se jaksa juuri lenkkeillä, mutta kerjää kyllä innokkaasti kaiken aikaa ja ruoka maistuu.
Lomakin painaa päälle kolmen päivän päästä ja viimeinkin on aikaa kaikkeen siihen, mihin ei arkena ehdi. Ihanaa kesää kaikille!
Tässä vielä meidän Juhannusajot 💓
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti