tiistai 25. huhtikuuta 2017

Älä hättäile, istu mättäälle, keitämmä kahvit, kyllä se pipo löytyy...


Maastokausi alkaa olla parhaimmillaan ja nyt nautitaan! Hakutreenit ovat alkaneet paremmin kuin mitä uskalsin viime kauden jälkeen toivoa. Lähes puolen vuoden tauko on tehnyt Myylle pelkästään hyvää. Suunnitelmia on kisojenkin suhteen, mutta katsellaan nyt rauhassa miten tässä edetään. 



Hallikausi taputeltiin päättyneeksi tältä keväältä. Tottiksen ja agin lisäksi hallissa on tehty vähän tokoakin. Alokkaan liikkeet olisivat pientä viimeistelyä vaille kuosissa. Tottikissa olen tehnyt kevään aikana lähinnä mielentilaa, olen puuttunut ääntelyihin, treenattu parempaa pitoa... Aika näyttää sitten missä mennään, kun palataan takaisin ulkokentille.

Sellikavereista kuva viimeiseltä kerralta.



Tähän aikaan vuodesta on paljon treenejä, leirejä, kisoja ja kokeita. Koiran ollessa nyt parhaassa kisaiässä (kunnossakin?), on muistuteltava itseäni siitä, ettei vauhtisokeus pääse iskemään. Hetkittäin tulee fiilis; tuonne, tuonne ja tuonne olisi kiva päästä! Ilmoja lähtee suuntaan jos toiseenkin. Agitauko pitäisi jo noin niin kuin periaatteessa alkaa nyt kun maastokausi alkoi, mutta kun Sm-nollat olisi tuplaa vaille kasassa, ei viitsisi ihan tässä kohtaa nyt lopettaakaan, vaikka mitään tavoitteita SM-kisoihin pääsystä ei meillä vielä tänä vuonna ole ollutkaan. Toukokuu kokeillaan vielä ja tehdään sitten lisää päätöksiä. Kalenteri on melko täysi ja pitäisi mahduttaa joku mökkiviikonloppukin sinne... 😅

On koirilla taukoakin. Olen pyrkinyt aina siihen, että väliin jää päiviä, jolloin ei tehdä lyhyttä pissalenkkiä kummempaa. Metsä on meille aina ollut se paikka, jossa ladataan akut. Sinne suunnataan myös kisapäivien jälkeen availemaan kisajumit. Omaehtoista liikkumista sammalpohjaisessa metsässä yritän tarjota koirille mahdollisimman paljon. Ne selvästi rentoutuvat siellä, kuten me ihmisetkin. Kuvassa oleva metsä on meille pelkästään rentoutumispaikka. Siellä ei koskaan tehdä treenejä tms. vaikka maaston puolesta se sopisikin tähän. 




 


Suo on koirien lempparipaikka. Siellä on viimeiset lumet ja kova hanki. 


Kropat pyrin huollattamaan myös säännöllisesti ja tälleihin tulee aina reagoida. Romeollekin kuuluu huolto, vaikka se on jo kisoista eläköitynyt. Hyvä mieli tulee jo siitä kun näkee miten koirat tykkäävät näistä käsittelystä.




Lepoa pitää siis muistaa tarjota kaiken touhuamisen vastapainoksi, vaikka aktiivisista paimenkoirista onkin kyse!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti