Alkavan loman kunniaksi käytiin Myyn kanssa Tamskin agikisoissa Tampereella. Oltiin mukana kolmella radalla, joista ensimmäinen oli hyppäri. Tuomarina radoilla oli Anders Virtanen. Kolmosen radat olivat kaikki melko haastavia ja tähän astisista vaikeimmat radat, joita me on vielä menty. Ansoja löytyi, eikä hyviä vaihtoehtoja aina jäänyt ohjauksen suunnitteluun. Itsenäiset ja pommin varmat kepit, estehakuisuus ja hyvä irtoaminen olisi auttanut tilannetta, mutta tässä vaiheessa pitää hakea vielä helpompia vaihtoehtoja ja tämä taas johti siihen, että kiire tuli. Paljon sai tehdä niistoja, pakkovalsseja ja takaakiertoja. Varsinkin takaakiertoihin ohjaukseen ehtiminen ei aina ihan onnistunut.
Eka rata oli hyppäri. Tässä selvittiin radan haastavimmat paikat kunnialla, mutta putken jälkeen myöhästyin pakkovalssista. Myy hyppäsi hypyn väärältä puolelta, josta hylkäys.
Toinen agilityrata taisteltiin nollana maaliin. Tässäkin hölmö niisto siivekkeen väärältä puolelta kun en vaan uskaltanut luottaa siihen, että saksalainen vielä kisoissa toimisi... Milloinkahan sitä uskaltaisi sitten kisoissa kokeilla? 😁 Kontaktit olivat myös melkoista etanointia ja aikavertailussa jäädään tämän (-kin) takia kauaksi kärjestä. Treeneissä kontakteilla on vauhtia, kisoissa ei. Tästä radasta video.
Kolmannella radalla takaakiertoon huono tyrkky ja rima alas. Hylky tuli kun Myy hyppäsi hypyn väärältä puolelta.
Hyvää oli:
Kaikilla kolmella radalla erittäin hyvät kepit!
Niistot, takaakierrot ja pakkovalssit sujuivat sikäli mikäli ehdin ohjaamaan!
Vain yksi - sekin ohjauksesta johtuva, rima alas kolmella radalla!
Parannettavaa:
Kontaktit täytyy laittaa ihan uusiksi! Vauhtia on tultava lisää. Jotain muutosta pitää saada.
Selkeämpää ohjaamista. Ei hosuta radalla.
Lisää vauhtia omiin tossuihin. Hipsuttelut pois, on päästävä lujempaa.
Meitä on jo pidemmän aikaa kannustettu vierailemaan eri halleissa, jotta koira tottuu myös erilaisiin hallipohjiin ja -ympäristöihin. Pointti on hyvä ja tärkeä, mutta kuten arvelinkin, Myylle asia on ihan sama. Halli kuin halli. Ei sen käytöksessä huomaa mitään eroa siihen ollaanko kotihallissa vaiko jossain ihan vieraassa paikassa. Samalla tavalla se meni radalla kuin mitä kotihallissa, eikä ihmettellyt uusia esteitä tms. Musiikkikin soi aika kovaa ajoittain, mutta Myytä tuo ei tuntunut haittaavan millään tavalla. Kaikkinensa siis oikein kiva kokemus meille molemmille. Tykkäsin kyllä paljon Tamskin hallista ja sen joustavasta pohjasta. Mennään toistekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti