Tunteiden vuoristorataa

Touhuviikko takana kun maastokausikin on täydessä vauhdissa, eikä agitauolle olla ihan vielä jäämässä. Maanantai oli sunnuntain tapaan koirilla lepopäivä. Sunnuntai aamuna H. kävi juoksemassa Myyn kanssa viiden kilsan palauttavan lenkin, jotta Myy sai kunnolla ravata lauantain agikisojen neljän radan jälkeen.

Tiistaina oltiin hakumetsässä. Myylle etukulmista löydöt, umppareista löydöt, väliin kolme tyhjää ja yksi löytö. Tyhjillä olisi saanut mennä vielä pikkasen syvemmälle, mutta muuten oikein mallikasta työskentelyä. Tuli vahvana fiilis, että kyllähän me kesällä kisataan. Ei tekeminen täydellistä ole, mutta ihan realistiset mahdollisuudet on saada tulos, jos ohjaaja vaan hallitsee kisahermonsa.

R. oli tuunannut Myyn cuzeja uudenlaiseksi ja Myystä oikein näki miten "uusi" lelu sai sen polleaksi. Helpompi maalimiestenkin nyt leikittää. Myyllä kun ei edelleenkään ole cuzin voittanutta, vaikka kaikenlaisia narupalloja on kokeiltu. Yhdestä cuzistaan Myy puri jalat poikki ja nyt se ei enää kelpaa... Jalat on oltava. :)

Keskiviikkona agin ohjatut koutsin suunnittelemalla viikkoradalla.

Edelleen aika leiju olo viime kisasta. Tarjottiin Myyn kanssa ryhmäläisille suklaadonitseja. Seurakavereilta on tullut niin ihania ja kannustavia kommentteja, joten nöyrin kiitos niistä! Ihailen niitä ihmisiä jotka niin vilpittömästi riemuitsevat toisten onnistumisista ja jaksavat tsempata. Olen miettinyt sitäkin, että olenko itse tällainen kannustava tsemppari muille treenikavereilleni? Mukava palaute tuntuu varmasti hyvältä jokaisesta. Onnistumiset vaativat niin paljon töitä ja aina ei todellakaan ole ollut helppoa meilläkään. Joten kiitos vielä kerran onnitteluista tätäkin kautta!

Yhden kokeneen kisaajan kommentti myös ns. osui ja upposi. Treeneissä pähkäilin ääneen vaikeaa keppikulmaa, jota Myy ei osaa. Hän sanoi, että pitää nähdä ennemminkin ne hyvät asiat ja rata kokonaisuutena, eikä takertua liikaa tuskailemaan vaikeita kohtia. Luonteelleni on tyypillistä nähdä nuo ongelmakohdat ehkä jopa vähän suurempana kuin mitä ne sitten lopulta oikeasti ovatkaan.

Sitten itse treeneihin. 2-hypylle kokeiltiin niistoa. Ensin palkkasin Myyn hypyn jälkeen, jotta oppisi kokoamaan itsensä ennen hyppyä. 6-7-hypyille molemmille vastakäännökset. Koutsi neuvoi askeleissa kun ensiksi kulma vei aika suoraan A-lle. Tämän jälkeen onnistuttiin saamaan hyvä kulma keinulle. Keppikulmalla sijotuin keinun ja keppejen väliin ja päällejuoksuna Myy kepeille. Yksi superhieno kepeille meno! 13-15-väli osoittautui vähän ehkä yllättäin radan vaikeimmaksi paikaksi. Muurilta veto, tyrkky 14:lle ja persjättö pituudelle. Jos katse ei kääntynyt kunnolla koiraan niin väärä pää putkesta heilahti välittömästi.

Torstaina käväisin molempien paimenten kanssa hallille. Jatkettiin Myyn kanssa viikkoradalla. Keppikulmaa, niistoa, vastakäännöksiä 6-7-hypyille, loppusuoraa ja irtoamista. Myy veti hyvin, joten tehtiin vaan lyhyesti. Hallin pihassa tein hyppynoudot. Eipä tuo ollut unohtanut viime syksyltä A-estettä. Hyvät noudot muuten, mutta ne luovutukset... Ote on koko ajan vaan niin hemmetin hepponen.

Perjantaina lepopäivä.

Lauantaina palattiin taas hakumetsään tällä kertaa ilman koutsia. Alkuun neljä tyhjää ja sitten kolme löytöä. Lähti hyvin määrätietoisesti tyhjillekin, joten tässä asiassa on tullut paljon edistymistä. Olisi saanut upota parilla tyhjällä syvemmälle, mutta en painostanut suuremmin tässä vaiheessa, ettei tee valetta. Pääsin kehumaan reilusti kun tuli joka kerta ilman rullaa. Oikein hyvä! Löydöissä ei sanomista ja Myyhän on hyvin korrektisti maalimiehillä. Varman oloista tekemistä taas tänään.

Sunnuntaina korkattiin tämän kevään Koirakorven tottikset. Suunnitelma oli ottaa Myylle ampumista seuraamisessa, noudot, paikkis ja eteenmeno. Kevään ekat treenit pk-kentällä eivät sitten sujuneetkaan odotetunlaisesti. Ammunnassa voimakas säpsähdys ja ihan reilu niiaus. Paikka hajosi myös täysin ja seuraamiseen tuli runsaasti väljyyttä, jota en saanut korjattua. Toisellakin paukulla niiasi vielä jonkin verran ja kolmannella jätti sitten jo reagoimatta. Tästä seurasi myös se, että selvästi odotti ampumista myös seuraamisen jälkeisissä jääveissäkin, jossa seuraaminen myös hajosi. Tein imuttamallakin seuraamisen ammunnassa, jotta paikka saataisiin takaisin tiiviiksi. Tämä auttoikin vähän. Noudoissa myös ihmeen paljon kummallista häröilyä. Myy oli jotenkin paineistuneen oloinen, eikä oma keskittynyt itsensä. Paikkamakuu hyvin, eikä reagoinut tässä taas ampumiseen millään tavalla. Eli kun selän takana ammutaan ekan kerran niin siihen reagoi voimmakkaammin, sitten regointi lievenee. Toimintakyky ei katoa missään vaiheessa, mutta kyllähän tuo ihan selvästi ampumiseen reagoi.

 

Lopuksi eteenmeno, jotta saisi ainakin loppuun Myylle oikein kivan fiiliksen. Näki kun patukkaa hämäykseksi vietiin (ei jätetty kentän reunalle) ja sitten normilähetys. Toisella käskyllä vasta maahan. Olisi kovasti halunnut tarkastaa missä patukka on. Pysyi kuitenkin maassa.

Tottiksista jäi kovin ristiriitaiset fiilikset. Koskaan tottis ei ole ollut niin huonoa kuin mitä se oli tänään! Syytä on vaikea sanoa. Väsynyt koira? Eka kerta isolla kentällä talven jälkeen? Ampuminen? Nyt tuntuu taas siltä, ettei kokeeseen olekaan mitään asiaa.

Ensi viikko pidetään ns. huoltotaukoa. Myy pääsee tiistaina osteopaatilla, jonka jälkeen se saa levätä viikonloppuun. Sitten onkin jo Myyn kasvattileiri, jossa lajeina haku, jälki, tottis (J. Kantoluoto!) ja leikki, josko sieltä sitten jotain uutta evästä reppuun.