Lenkkejä, ageja & tottista...

Alkuviikko oli reenejen osalta hiljainen. Maanantaina hallilla oli epikset - olin töissä ratahenkilönä, koska maanantairyhmillä oli kisojen järjestelyvastuu. Perjantaina M. piti sitten meille halukkaille korvaavat treenit. Aiheena vippaus ja poispäinkäännös, eli tehtiin tekniikkaa. Näissä ohjauskuvioissa liikutaan kyllä niin täysin omalla epämukavuusalueella, että voihan kökkö sentään... Myy kestää kyllä hyvin toistoja ja korjaamista, joten siinä mielessä sen kanssa on mukavaa vääntää verrattuna esim. Romeoon. M. sanoi, että Myy koko ajan tosi kiltti ja yrittää tehdä oikein. Myy kalkattaa kyllä enemmän kun huomaa, että säädän ja olen epävarma... Ei ihme, että pistää kiroilemaan kun ohjaus on väliin mitä on. Kotiläksyksi saatiin puunkiertämistä ja erillisenä voisi opettaa Myylle jonkin käskyn, jolla tulee käteen kiinni. Tulee nytkin hyvin, kunhan vaan ymmärtää milloin pitää tulla.

Romeo oli myös mukana, mutta pientä höntsäilyä kummempaa ei tehty...

Viikonloppuna on lenkkeilty taas metsässä koko lauman voimin ja on tuo vaan jotenkin niin hyvä porukka! Lauma toimii hyvin yhdessä ja Myykin on jollain tavalla tasaantunut siitä millainen se oli juuri kaksi täytettyään. Turhanpäiväiset komentelut ovat jääneet ja elo laumassa on ollut mukavan mutkatonta. Ilahduttavaa on ollut seurata erityisesti Mooren ns. kevätheräämistä. Talvella Moorea vaivasi mitä ilmeisemmin jonkinlainen kaamosväsymys. Moore nukkui paljon ja joikin "ehkä" enemmän... nyt ei kuitenkaan onneksi näin enää ole. Moore on taas leikkisä, vauhdikas hankispurttailija ja selvästi hyvin iloinen koira. :)

Löytyy jo vähän suliakin kohtia!

Maailman hienoin pikku mies! 

Aina en tätä allekirjoita, mutta siltikin joskus ajattelen Myytä katsoessa, että kunpa ajan voisi pysäyttää silloin kun koira on nuori, jaksava ja niin täynnä elämäniloa! - Myy. 

Sunnuntaina oli tällä erää meidän osalta viimeiset hallitottikset. Viimeisin hallikerta olisi vielä ensi viikon sunnuntaina, mutta koska Myyllä on silloin agikisat, jätetään treenit väliin. Hyvää ja kaivattua koirahäiriötä on saatu nyt viikottain kahdessa eri hallissa parin kuukauden aikana. Häiriötreenit ovat tehneet Myylle oikein hyvää. Viime aikoina lähes kaikki ryhmän koirakot reenaavat kentällä samaan aikaan, jotta saadaan hyvät häiriöt ja samalla reeniaikakin tulee käytettyä hyvin hyödyksi. Paikkistreenit varsin ovat olleet mieltä lämmittäviä. Mukava huomata, että koiraan voi luottaa, vaikka se tuommoinen vilkas sählä onkin. 

Tänään kontaktireeniä, henkilöryhmää, seuraamista, jäävejä, noutoja ja paikkista. Ääntelyä oli häiritsevän paljon - syykin selvisi - kuten vähän arvelinkin kun ei malttanut tehdää isompaa hätäänsä hallin ympäristössä ja teki lopulta asiansa halliin... Tunnetila ei ollut ihan toivotunlainen ja keskittyminen oli huonompaa kuin yleensä. Seuraamisessa kontakti katkeili toisen koiran tehdessä vieressä puomia ja toisen hyppyä... Tänään olikin ehkä tavanomaista enemmän äksöniä ympärillä ja nuo agiesteet eivät jää Myyltä huomaamatta. Agi on Myylle kovin rakas laji ja pieni pelki ei voi mitenkään ymmärtää, että joku muu saa aksata Myyn tehdessä tottista. ;) Jääveissä seisominen alkaa viimeinkin sujua. Noudossa ei tällä kertaa mälvännyt yhtään ja pääsin kunnolla kehumaan. Paikkis tehtiin tokotyyliin ja se oli tunnetilaltaan hyvä. Seuraavaksi pitäisi alkaa tekemään häiriötä sivuttaisuunnassa, toisen koiran tehdessä vieressä luoksetuloa, kaukoja jne. 

Ääntelyn kanssa pitäisi tehdä jonkinlainen kriteeri, josta pitää kunnolla kiinni. On vaikea kieltää nuorta koiraa jos se tekee pyydetyn asian (liikkeen) superhienosti, mutta ääntää samalla.... Ymmärtääkö koira kiellosta, että ääntely on se josta ei pidetä, vaan ihmetteleekö se mitä se teki väärin liikkeenä? Jos taas sallii pienen ääntelyn, se laajenee yhä suuremmaksi ongelmaksi? Haukutus vähentää ääntelyä? Oisko jollain heittää jotain ajatuksia tähän?