Muumilaakson kauhukakara

Lunta tulee ainakin joka toinen päivä lisää. Voi yök. Eihän lumessa sinällään mitään, jos ei tarvitsisi autoilla joka päivä töihin huonosti hoidetulla, mäkisellä ja paljon liikeennöidyllä rekkaväylällä. En tykkää. Koirat sen sijaan nauttivat lumesta. Takapihalla vedetään joka päivä riemukkaita talviralleja. Kun katsoo koirien ilmeitä niiden leikkiessä, niin kuvittelenko, vai nauravatko ne?!

Myy on kaksi vuotta täytettyään aikuistunut ja siitä on tullut oikea nimensä veroinen pikku Myy. Muumilaakson kauhukakara. Oikea the Bitch. Myy on yrittänyt toiveikkaasti luoda taloon vähän uusia käytäntöjä, jotka koskevat erityisesti Romeota... Yksi tällainen Myyn laatima uusi "sääntö" olisi ollut, että jos makkarista yöllä poistutaan (esim. juomaan), niin sinne ei Myyn mielestä saanut palata, vaan olisi pitänyt ymmärtää jäädä nukkumaan käytävälle... Moorehan tietenkin tulee ja menee miten vaan, eikä sitä mitkään säännöt tavoita.  

Toinen "yritys" oli, että lenkillä Myyn bongaamaa hajua eivät saa pojat haistella. Ei siis ollenkaan, koska ne ovat vaan Myyn hajuja... No, luonnollisesti en ollut yhtä ihastunut näistä Myyn laatimista toiveista ja niinpä siinä sitten pääsikin käymään, että Myyn paikka siirtyi käytävälle yöksi - koiraportin taakse vieläpä, ai kun noloa! - ja  pojat olla köllöttävät makkarissa kuten ennenkin. Lenkilläkin paikat vaihtuivat niin, että Myy kulkee porukan viimeisenä ja pojat valkkaavat hajunsa ennen kuin hänen korkeutensa on niitä edes haistanut. Käytännön syistä Myy on kulkenut edellä, koska sitä eivät tienvarren hajut kiinnosta. 

Kaikenlainen muukin ylenpalttinen hellittely on nyt vähän jäissä. Myy koittaa liehitellä itseään taas porukan suosioon, eikä minkäänlaista ylimääräistä possuilla ole viime aikoina esiintynyt. Kyllähän se selvää on, että nartusta tulee usein koiralaumassa se ylin ja pojat väistää, mutta ainakin siitä on pidettävä huolta, ettei ketään laumassa turhaan kyykytetä ja kaikilla koirilla tulee olla hyvä ja turvallinen olo. 

Palatakseni vielä tuohon nimiasiaan, niin nimi taitaakin olla aika usein koiralla enne. Treenikaverin Metka-koira on ihan nimensä veroinen velmuilija, Rauha-holsku on rauhallinen ja sopuisa ja Romeokin on vähän sellainen don juan. Aasinsiltana tästä tulikin mieleeni, että Romeolle oli suunnitteilla kevääksi erittäin mielenkiintoinen kevätpentue Hollantiin, joka meni kuitenkin lopulta mönkään aikataulutuksen vuoksi. 

Tiistaina oli Jatko2:n viimeiset ohjatut agireenit, joissa jatkettiin Elisan vetämänä tekniikkaa; päällejuoksua, niistoa ja välistävetoja sekä putkierottelua. Uusi jakso alkaa helmikuun lopulla. Seuran kisat olisivat helmikuun lopulla ja katsellaan joka korkattaisiin tällöin Myyn kisaura.

Puomi on vielä kovasti vaiheessa ylösmenokontaktin osalta, mutta eihän kaiken tarvitse vielä ihan valmista ollakaan. Tärkeintä, että koira osaa suorittaa esteet turvallisesti. Näin kerran kisaradalla koiran, jonka tuskin oli montaakaan kertaa tehnyt kontakteja. Näytti jotenkin tosi vaaralliselta touhulta ja kovin epäreilulta koiraa kohtaan.

Sunnuntaina oli kolmannet hallitottikset. Tällä kertaa paikkana Taitavien Tassujen halli. Pienellä kentällä reenejänsä lopetteli saamaan aikaan ipoporukka, joka poistui hallilta meidän kentän kautta. Maalimies H.N kysyi, että haittaako jos hän jää seuraamaan meidän treenejä. Eipä tietenkään haitannut! Kiinnostuksen herätti mitä ilmeisemmin ryhmässämme reenaava saku-uros Ruuti, joka oli tottistelemassa kentällä. 

No, asiat ajautuivat sitten siihen, että moke heitti tarvittavat kuteet niskaan ja leikitti sakua ja Myytä! Ajankohta Myyn leikitykseen ei missään tapauksessa ollut hyvä, koska olin ennättänyt tehdä Myyn kanssa kaksi kertaa 20 minuutin setit tottista ja oltiin enää paikkamakuuta vaille valmiit. Tilanne oli kuitenkin sen verran mukava ja toisaalta - mikäs sen hauskempaa kuin lopettaa treenit kunnon leikkimiseen. 

Valjaita tms. tarvittavia meillä ei ollut edes mukana, joten vedettiin sellaiset extemporeleikitykset. Myyn punainen junnutyyny joutaa kuulema roskakoriin, koska on aivan liian pieni Myylle. Tämä taas aiheuttaa vaan turhaa mälväystä kun koira ei saa purusta mielihyvää. Tarkoitus olikin jossain vaiheessa vaihtaa isompaan tyynyyn, mutta nyt viimeistään täytyy se tehdä. Otin kuvan moken patukasta, joka toimi Myyllä hienosti! Puruote parani heti kun tyyny oli Myylle sopiva ja se selvästi nautti hommasta enemmän. Myyllä oli alkujaan täyden suun puruote, mutta olen jotenkin onnistunut sen taidokkaasti poistamaan... Myy sai kehuja rohkeudesta ja saalisvietistään. On kuulema kiltti... se mikään kiltti oo! 

Tässä videota Myyn leikistä.

Ja joo, hyvää muistutusta taas itselleni siitä, että samoihin kaavoihin ei tule kangistua. Paljon leikkiä ja hyvin vaihtelevia reenejä, jotta koiralla säilyy paras into ja ilo. Turhan helposti sitä jää jauhamaan samoja juttuja beehoo takaraivossa, kun voisi hyvin vetää väliin esim. pelkkiä leikkitreenejä ja tehdä jotain ihan tosi pientä. Eihän meillä mihinkään kiire ole. Myy kannattaisi opettaa kuulema käskystä haukkumaan, jotta turhan päiväinen ääntely jää helpommin pois. Tämän jälkeen voi vaatia hiljaisuutta kun ensin osaa haukkua. Myyhän siis osaa haukkua käskystä, mutta en ole sitä juurikaan vahvistanut. Oma tuntuma kun oli, että haukun opettaminen vaan lisää äänenkäyttöä Myyn kohdalla... 

Sovittiin moken kanssa, että järjestetään vielä joku erillinen leikityspäivä meidän porukalle.  

Moore on viime aikoina viihtynyt vesikupilla vähän huolestuttavankin usein. Toivotaan, ettei ole merkki mistään vakavammasta. Maksasairaudet ja syöpä ovat yleisin skottejen kuolinsyyt noin kymmenen vuoden iässä. Keski-ikä rodulla on 10-vuotta, joka on kyllä surullisen vähän verrattuna monien muiden pienten rotujen edustajiin. Moore täyttää tänä vuonna 9-vuotta ja on onneksi ollut oikea terveyden perikuva koko ikänsä.

Suoraan sydämeen-katse :)