torstai 25. joulukuuta 2014

Vuosi 2014

Vuosi 2014 alkaa olla pikku hiljaa pulkassa. Suurin osa vuodesta on kulunut kisaamisen sijaan Myyn kanssa hyvän ja toimivan arjen rakentamisessa. Myy on osoittautunut taas tämänkin vuoden aikana monelta osin toivomani kaltaiseksi harrastuskoiraksi. Koira, jollaista hain (tosin en tiennyt, että näin helposti oppivia koiria on...) ja jollaisen myös sain. Sillä on ihan loputon moottori tehdä töitä ja sen kanssa on ollut iso ilo harrastaa. Myy on tekemisissään kiihkeä, nopea, helposti oppiva ja hyvin motivoitavissa. Se kestää hyvin toistoja ja korjaamistakin. Parasta kuitenkin itselleni siinä on ollut se, että se soveltuu niin hyvin ns. mun käteen. Toisin kun ennalta luulin, nopea ja kiihkeä koira on helpompi kouluttaa ja ohjata kuin esim. Romeon kaltainen dieselmalli... Konkreettinen esimerkki vaikkapa agista. Käskyt ovat usein myöhässä, mutta koirapa on niin nopea, että se ehtii kuitenkin reagoida toivomallani tavalla. Myy pyrkii aina tekemään parhaansa ja mielellään juuri niin kuin haluan, eikä sillä koskaan ole pienintäkään vilunkia mielessä. Töitä tehdessään se on jopa lähes huvittavan tosikko. Korkeassakaan vietissä käskyt eivät jää siltä rekisteröimättä ja koira reagoi niihin sekunnin sadasosassa... Jottei se olisi liian täydellinen, niin Myyn pienoinen miinuspuoli on kimeä haukku, johon tarvitsee aika ajoin puuttua. Kalkattamista tulee helposti, jos esim. ohjaan huonosti, eikä koira ymmärrä mitä siltä haluan. Tekeminen on äänetöntä, jos ohjaus on selkeää ja sujuvaa. Perkeleitä tulee heti, jos sössin. Erityisesti kuitenkin ne pienet arjen asiat ilahduttavat nuoren koiran kanssa eläessä. Esimerkkinä vaikkapa
  • se kerta kun koira pysähtyy lenkillä paikalleen kun pyydät sitä odottamaan, vaikka edessä näkyy epäilyttävää liikettä, 
  • koira makaa pyynnöstä maassa, jotta voit keskittyä juttelemaan kouluttajan kanssa. Energiaa ei enää mene siihen, että joudut pitämään koiraa koko ajan silmällä... 
  • se tunne, että koira on yhä enemmän hallinnassa, eikä sinkoile pentumaisesti sinne tänne. 
  • koira ei vedä koko aikaa hihnassa! Enää superhaju/ tai riistan lähtö saa vielä kierrokset kaakkoon, mutta peruslenkit ovat jo sinällään aika kivoja...
  • Sen asian sisäistäminen, että koirastasi alkaa tulla sittenkin aikuinen pennun sijaan! 
Pohjia on tehty Myyn kanssa useampaankin tulevaisuuden lajeihin ja se ainakin on tullut selväksi tämänkin vuoden aikana, että pennusta aikuiseksi koiraksi kasvattamiseen tarvitaan valtava määrä työtä. Paljon on kertynyt taas vuoden aikana ajettuja kilometrejä koiraharrastusten tähden. Koettu taas erilaisia treenejä ja -treeniporukoita... Tavattu paljon upeita, auttavaisia ja mukavia ihmisiä. Koettu paljon iloisia onnistumisia ja myös niitä epäonnistumisia. Nähty taas sekin, että rahat saa hyvin helposti uppoamaan koiriin ja, että kaiken vapaa-ajan saa hyvinkin helposti kulutettua koiraharrastusten parissa. On ihan luonnollista, että pikkujoulut jäävät väliin, jotta jaksaa seuraavana aamuna kyykkiä hakumetsässä... Yhä syvemmälle ollaan tämänkin vuoden jälkeen upottu koiraharrastuksen syövereihin. Eikä täältä paluuta ole... :) Ja jotta päästäisiin asiaan, niin tässäpä vuodesta nyt edes jonkinlainen koonti.

Vuosi 2014
Heti alkuvuonna ilon aiheeksi nousivat Myyn terveystulokset. Koira kuvattiin kallosta häntään joka suunnalta - jo ihan kaiken varaltakin, koska Myy oli sukeltanut marraskuussa 2013 korkean koiraportin yli laattalattialle ja telonut itseään... Viralliset tulokset olivat lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja selkä priimaa (epävirallisesti iän takia). Tumman pilven taivaalle toi kuitenkin jo heti tulosten perään Myyn selän selittämättömät ja oudot kipuilut, joita hoidettiin lähes koko vuosi enemmän tai vähemmän. Myytä käytettiin fysioterapiassa, hierojalla, useita kertoja ostopaatilla, sekä kokeiltiin myös laser- ja akupunktiohoitosarjaa kivun lievittämiseen... Vuoden loppupuolella - tarkalleen viimeisen akupunktio-ja laserhoidon jälkeen - selän kivut olivat kuin pois pyyhkäisty! Huoli muuttui lopulta isoksi iloksi, kun marraskuussa osteopaatti Jerry Ketola ihmetteli, että onko tämän koiran selkä joskus kipuillut ja samaan hengenvetoon sanoi, ettei tästä koirasta sairasta saa kyllä tekemälläkään... Ja tässä, jos jossain HALUAN uskoa Jerryä, koska koira voi nyt hyvin! Lisää terveysuutisia tuli huhtikuussa, jolloin Myyn silmät tutkittiin ja todettiin virallisesti terveiksi. Heinäkuun lopussa Myy myös streriloitiin tähystysleikkauksella. Leikkaus sujui hyvin ja koira parani hämmästyttävän nopeasti. Luonteessa ei ole näkynyt merkittäviä muutoksia, eikä myöskään mitään virtsankarkailua tms. ole tullut.

Heinäkuussa Romeo kävi mejäkokeessa saaden VOI2-tuloksen. Ensimmäistä kertaa katkokulmalla sattui ns. työtapaturma. Koira ajautui jäljeltä liian kauaksi ja tästä tuomittiin hukka. Elokuussa myös Moore osallistui mejäkokeeseen, jossa se jatkoi viime kesänä alkanutta hurjaa tulosputkeaan. Voittajaluokasta tuli ykköstulos pistein 49/50! Parannettavaa ei jäänyt ja kuten viime vuonnakin, Moore oli koirista se, joka vastasi vuoden mukavimmasta tulosyllätyksestä koiraharrastusten osalta. Samalla se lunasti myös lipun ensi vuonna pidettäviin Terriereiden mejämestaruuskokeisiin, jonne ei tänä vuonna päästy valitettavasti osallistumaan työesteiden vuoksi, vaikka kutsu kävi.


Romeon Rauha pentu jatkoi myös ihan uskomatonta voittoputkeaan näyttelyiden osalta ja nappasi jälleen uuden tittelin. Maailmanvoittaja 2014. Juoniorimaailmanvoittajatitteli oli jo Rauhalla plakkarissa ja vaan vähän tätä ennen Rauha oli myös ROP ja BIS2 Hollanninpaimenkoirien erikoisnäyttelyssä. Myös terveystarkit kilpparitesteineen ovat olleet Rauhalla priimaa ja luonnekin on testattu hyvin tuloksin. Wellus pennulla meni lähes yhtä lujaa Hollannissa, joten erittäin hienoa jälkeläisnäyttöä on tullut vuoden aikan Romeon molemmista pennuista. Astutussunnitelmia oli tällekin vuodelle, mutta valitettavasti nekin lopulta kariuituivat nartuista johtuvista syistä.



Vuodelle oli laadittu myös joitakin tavoitteita. Romeolle tavoitteet vuodelle 2014 olivat:
  • Agista toiveena kaksi luvaa ja oishan se mielettömän hienoa jos se sertikin irtoaisi jossain vaiheessa...
  • Avosta vähintään ykköstulos
  • Mejässä ehkä yksi koe - ja ykköstulos
Ja kuinkas sitten kävikään:
  • Ei saatu luvia kokoon vuoden aikana ja tämä oli kyllä itselle pienoinen pettymys. Aina se jokin paikka radalla osoittautui meille kompastuskiveksi, vaikka paljon hyviäkin ratoja tuli. Ohjaajan piikkiin menee paljon selkeitä ohjausvirheitä, mutta myös koiralle toivoisi parempaa keskittymiskykyä ja häiriönsietoa. Hyvä ote herpaantuu turhan helposti. Tuomarin moikkaaminen alkaa jo kyllästyttää... Se tuli todettua vuoden aikana, että Romeo on haasteellinen koira ohjata agiradalla, vaikka sen esteosaaminen on hyvää. Välillä koira lähtee liikkeelle todella, todella kovaa ja välillä saa vetää perässä... Välillä irtoaa hyvin, useinmiten kuitenkin koiraa joutuu saattelemaan esteille liikaa, joka taas kostautuu seuraavalla esteellä... Kisoja jatketaan kuitenkin yhä sinnikkäästi tuloksia tavoitellen. :) 
  • Tokon avossa ei käyty sitten edes kokeilemassa... Liikkeiden viimeistelyt vaan jäivät kun lajin kiinnostavuus lopahti täysin. Yksi syy oli myös ajanpuute sekä osasyy lajin kyllästymiseen ovat myös tulevat uudet tokosäännöt, joihin ei riitä aika -  eikä myöskään halu - paneutua. 
  • Mejässä käytiin se yksi koe. Valitettavasti katkokulmalta tuli yksi hukka ja saatiin voittajakakkostulos, joten tässäkään ei ylletty tavoitteeseemme. Jäljestykseen sinällään olen tyytyväinen. Romeo työskenteli hienosti ja ilman tätä "työtapaturmaa" tulos olisi ollut jotain aivan muuta. 
Yhteenvetona voisi kai sanoa, ettei vuosi 2014 ollut kovin kummoinen tulosvuosi Romeon osalta, mutta paljon varmaan vaikutti myös se, että päähuomioni on ollut koko vuoden enemmän nuoren koiran kasvattamisessa ja kouluttamisessa. Romeon kanssa tavoitteellinen tekeminen tänä vuonna ei ole ollut kovinkaan intensiivistä ja ollaan menty enemmän vaan fiilispohjalta. Toisaalta rakkaus tuohon suureen hömelöön on jokaisen yhdessä koetun jutun ja ponnistuksen myötä kasvanut lisää. Romeo on koiristani aina ollut se, joka on ehdottomasti eniten opettanut minua. Romeo on kyllä koira isolla K.lla. Sen kanssa on myös ollut myös kiva kisata missä vaan. Se osaa ottaa nykyään niin lunkisti joka paikassa, eikä stressaa missään.   

Myylle tavoitteet vuodelle 2014 olivat:
  • Tokon alonliikkeet koekuntoon vuoden loppuun mennessä,
  • Bh:ta treenattu paljon vuoden aikana ja se myös hyvällä mallilla,
  • Esineruutu koekuntoon,
  • Jälkiä tehdään mahdollisimman paljon ensi kauden aikana,
  • Haussa valmiit piilot ja ilmaisu hyvällä mallille, 
  • Vepessä toiveena päästä ainakin treenaamaan. 
Ja kuinkas sitten kävikään:

  • Tokoliikkeet olisivat noin periaatteessa Myyllä hyppyä ja seisomista vaille jo ihan kelvollisessa koekunnossa... Mutta siis joo, eli ihan sama homma Myynkin osalta mitä tokoon tulee. Lajien paljouden vuoksi, tokosta oli kuitenkin kaikkein mieluisinta ja helpointa luopua ja päätös tästä tehtiin jo heti alkuvuonna... Ehkä sitten joskus eläkeläisenä lajiin voi palata, jos jaksamista ja kiinnostusta löytyy. Pk-lajit (haku ja jälki) ovat nyt meille suurin mielenkiinnon kohde. 
  • Bh sen sijaan on suhteellisen hyvällä mallilla ja siihen on paneuduttu huolella. Ilmoittautuminen ja henkilöryhmä alkavat sujua. Seuraaminen ja jäävät ok, luoksetulossa eteentulon paikka vielä elää... Paikkamakuu vaatii vielä lisää kestoa ja varmuutta, eikä kaupunkiosuutta olla vielä riittävästi harjoiteltu. >> Bh-harkkaa kesältä
  • Esineruutu ihan ok kuosissa. Hakee hienosti myös vieraita esineitä ja on tehnyt vieraan toteuttaman koemaisen ruudun onnistuneesti. >> koemainen esineruutu
  • Metsäjälkiä on tehty jonkun verran. Varsinkin keskikesällä ahkeroitiin jälkien parissa kovasti, mutta loppuvuodesta hakutreenit saivat yhä enemmän tilaa ja jälkien teko jäi vähemmälle. Kepit nousevat ja Myy on kepeistä hyvin motivoitunut. Ruokaa ei jäljellä ole ja kepeiltä tulee palkka. Janatyöskentelyä treenattu myös erillisenä, eikä siinä mitään suurempaa ongelmaa ole toistaiseksi havaittavissa. >> kesän yksi jälkitreeni
  • Haussa menty iso askel eteenpäin ja syystä, että päästiin uuteen hyvään hakuryhmään ja treenaus on säännöllistä ja vähintään viikottaista. Myyllä ja minulla motivaatio lajiin on nyt korkealla! Ilmaisut kunnossa (irtorulla), umppareita ja tyhjiä tehty jonkin verran ja koira toimii maastossa! Kiintorullaan siirtyminen on seuraava iso askel, mutta siihen ei vielä mitään kiirettä. Hitaasti hyvä tulee. >> vuoden viimeiset hakutreenit
  • Vepessä treenattiin kesällä lähes viikottain ja etenemistä tulikin paljon. Veneestä hyppy, veneen haku, hukkuvan pelastus ovat kohtuu hyvällä mallilla. Esineen vienti veneeseen on Myylle osa-alueista vaikein, joten se tarvitsee enemmän treeniä. Myös uintisyvyyden ylittäminen oli usein pieni kynnys Myylle ja tässä kohtaa kuppi meni helposti nurin, joka näkyy ylimääräisenä nauskumisena. 

Myyn kohdalla agilityyn ei ollut tälle vuodelle minkäänlaisia tavoitteita, koska lajia ei oltu vuosi sitten vielä edes mietitty! Haimme ja pääsimme kuitenkin helmikuussa 2014 Jatin alkeiskurssille ja sen jälkeen onkin lajissa edetty vauhdilla. Vuoden loppupuolella päästiin korkkaamaan ekat epäviralliset kisat, joista saatinkin myös ensimmäinen nollarata. Kisasimme myös menestyksekkäästi Joukkuemöllimestaruudesta voittamalla möllimestaruuden! Vuoden loppuun mennessä esteosaaminen oli saavutettu myös kontaktien ja keinun osalta - korkattiin kisaavien radat epävirallisesti - ja nyt vaan haetaan lisää varmuutta keinulle ja kontakteille, jotta päästään aloittamaan ensi vuoden puolella virallinen kisaura. Agilityn on pitänyt koko ajan olla vähän lisälajina pk-lajien rinnalla, mutta kuten viime päivityksistäkin voinee päätellä, laji valtaa yhä enemmän alaa, koska agi on vaan niin uskomattoman hauskaa! (vaikka onkin ihan pirun vaikeaa tällä motoriikalle varustetulle ihmiselle! : D )  

Tässä Myyn agikokeiluja tältä vuodelta. 

>> Ensimmäinen möllikisa 0-rata

>> Joukkuekisassa

>>Ensimmäinen kilpailevien rata

Tilanne kontaktien osalta 25.12.2014



***
Olemme valitettavasti hirveän tylsiä.. ;) .. Jätämme vuodelle 2015 tavoitteet tekemättä! Mennään tuleva vuosi ilman kirjattuja tavoitteita ja ihmetellään sitten vuoden päästä mitä onkaan tapahtunut. Ainoa toive vuodelle 2015 on, että koko lauma pysyy terveenä ja koirien välit yhtä hyvinä kuin mitä ne ovat olleet tähänkin asti, kaikki muu on sitten pelkkää plussaa!

Mutta nyt lauma kaivannee jo ruokaa! Hyvää Uutta Vuotta kaikille! : )


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti