Maanantaina koirilla oli lepopäivä ja itseäni hellin kesäteatterilla. Kesäteattereissa käynti on aina ollut yksi itseäni todella rentouttavista asioista ja kuuluu tärkeänä osana jokaiseen kesään
Tiistaina tottista paimenten kanssa. Romeon kanssa noutoa ja seuraamista. Noudossa mälväsi kovasti, varasti pari kertaa ja kapulakin putoili. Voihan persaus tuota pööpöä ja viimeksi kun meni jo niin hyvin. Koekin jo mielessä... Voi Loomeo sua. Mitähän sulle pitäisi oikein tehdä? Seuraamisessa palkkasin heti hyvästä kontaktista cuzilla. Muutama hyvä pätkä saatiin.
Myyn kanssa tehtiin Myyn perussettiä; seuraamista, jäävejä, eteentuloja ja eteenmenoa. Seuraamisessa pompotti tavanomaistakin enemmän. Intoa oli kuin pienessä kylässä ja mopo keuli...
Parhaimmillaan Myyn seuraaminen on kuitenkin enimmäkseen jo tätä (video alla), joten en nyt ihan vielä toivoani menetä noiden pomppujen takia. Pomput kuuluvat tottiksen alkuun ja kun vähän aikaa on tehty, ne yleensä loppuvat lähes kokonaan. Oma kävely, käännökset taas ihan syvältä mutta minkäs teet... huoh.
Palkkasin cuzilla jääveissä. Palkkauksen vaihtelu tuntuu sopivan Myylle hyvin. Hikinen kainalo, kuolainen ja liukas cuz eivät vaan oikein sovi yhteen ja muutaman kerran cuzi tipahti omia aikojaan...
Muutama vinkki saatiin videon perusteella. Kiitos :) Oma kävely on sitä mitä se on, joten sitä pitää harjoitella ilman koiraa - täyskäännökset, käännökset, hiipimiset jne. kuntoon. Appari olisi kyllä treenatessa niin super! Jatkossa patukka korvaa cuzin. Koira ei niin hajoa ja palkka tulee paremmin sitä kohti. Palkka ei tule kainalosta vaan aina kädestä. Seuraamista ei yhdistetä jääveihin ennen kuin seuraaminen varmaa. Vaaditaan enemmän nopeutta. Hitaasta tekemisestä ei palkkaa.
***
Illalla Myyn agitreenit. Helteestä huolimatta hyvät treenit! Ennen varsinaisia treenejä 12 keppiä neljällä ohjurilla (kaksi alussa ja kaksi lopussa) ja ohjauskuviona muutama takaakierto. Molemmat sujuivat.
Ohjauskuviona varsinaisissa treeneissä uutena persjättö, joka itselleni ehkä se kaikkein helpoin, koska käytän sitä paljon Romeon kanssa... Myylle homma oli heti selvä kun ohjaajakin kerrankin tiesi mitä teki. Ei voi muuta sanoa kuin, että on mulla hieno koira, joka kuuntelee mun ohjausta!
Puomia otettiin myös. No höh, alastulokontaktit olivat unohtuneet ja uutena juttuna tuli, että voi mitkä näkymät onkaan puomilta viereiselle kentälle...! Jalka lipesi kerran kun tiirasi viereiselle kentälle. Korjasi kuitenkin itse hyvin.
Toisella kentällä 8 keppiä ohjureilla ja siitä putkeen. Ei vaikeuksia Myyllä kummaltaan puolelta ohjatessa. Kokeiltiin taasen Myyn rajoja ottamalla ohjurit pois... Ei vaikeutta tässäkään ja vielä kun Anna heitti vinkin, että rytmitä pujottelua ke, ke, ke-äänellä, niin tuli sitä rytmiäkin! Hitsi kun sen kanssa on mukava treenata!
***
Keskiviikkona vepe ja vihdoinkin voitiin harjoitella myös sitä hukkuvaa!
Veneestä hyppy ihan normisuoritus. Esineen viennissä epäröintiä taas uintisyvyyden ylittämisessä. Sylkee patukkaa veteen ennen luovuttamista... tarvitsee paljon kannustusta, mutta toimii kyllä. Veneen haussa hetsattiin köydellä, jonka jälkeen venettä soudettiin rannasta pois päin ja päästin Myyn perään. Nyt uintisyvyyden ylittäminen ei ollut mikään kynnys kun ui saaliilla veneen perään. Veneen tuonti taasen hyvä ja varma. Hukkuvan pelastusta tehtiin siis ekan kerran tänä kesänä. Hukkuva hetsasi patukalla ensin veneestä ja kun hukkuva polskahti järveen, koira perään. Kahluusyvyydellä Myy haukkui hetken, mutta lähti sitten ihan tomerana uimaan.Tarttui hyvin patukkaan ja veti voimakkaasti rantaan.
***
Torstaina ajeltiin Mikkeliin Lauran ja Sienen vieraiksi Lauran järjestämään hakukoulutukseen, jossa kouluttajana toimi bortsuharrastaja Hanna Orava. Ilmakin oli hieman helteistä helpottanut, joten kelikin oli vallan mainio. Hannan opetustapa oli selkeää ja miellyttävää ja saatiin taas ihan hyviä vinkkejä miten edetä lajissa.
Esittelykierroksella kerroin Myyn taustaa ja Hanna oli sitä mieltä, että Myylle voisi jo yhdistää ilmaisun ja suorapalkat näitä vaihdellen ja näillä sitten mentiin eka kierros.
Ekalle kierrokselle suunnitelma oli kolme maalimiestä; ekalla ilmaisu, toinen suorapalkka ja kolmas ilmaisu. Eka rulla tuli perille vielä kohtuu hyvin, rullan sylkäisi jalkoihini, josta olikin puhetta, ettei pidä hyväksyä kuin käteen luovutus, koska koiralla alkaa rulla helposti tippua yhä kauemmaksi ohjaajasta... Suorapalkka muistaakseni meni ihan ok, kolmennella piilolla iso oja piilon jälkeen vei Myyn huomion. Meni rullan kanssa juomaan. Rulla putosi veteen, nosti uudelleen rullan juomisen jälkeen, mutta tässä ajatus katkesi. Maalimies tarjosi toista rullaa, toi nyt rullan hyvin keskilinjalle, jossa liukas letkurulla (vararulla) putosi. Korjasi kuitenkin ja toi perille. Täällä-huudossa oltava tarkkana, että huutaa vasta kun näkee koiran tulevan rulla suussa.
 |
Suorat pistot eivät olleet Myyn juttu. Monta kertaa kampesi reilusti vinoon ja lähetyksiä jouduttiin ottamaan uusiksi. Hanna sanoikin, että oltava tarkkana, että huutaa ajoissa takaisin jos lähtee kaartamaan vinoon. Ääniä voi käyttää tarvittaessa apuna pistojen suoritamisessa. Äänistä ja haamuista sen verran, että Hannan ryhmässä (Sm-tason hakuilijoita) kokeneillakin koirille käytetään tarpeen mukaan yhä ääniä ja haamuja.
Toisella kierroksella tehtävässä Norjalaisessa sekametsässä Myy oli melkoisen korvattomalla tuulella tai sitten vaan Norjalainen sekoilumetsä sekoitti sen. ;) Myyllä oli selvä ajatus siitä, että metsä on ukkoja täynnä (sitähän tässä harjoituksessa haettiin!), joten mitäpä tässä mamman luona välissä käymään, vaan haetaan kaikki ukot kerralla - nih jee!... Maalimiesmotivaatio oli kyllä hyvää ja se on tietty se paras juttu, mutta ohjaaja ei keskilinjalla kiinnostanut, vaan Myy paahtoi keskilinjan yli seuraavalle ukolle huudoistani välittämättä... Helvetin ärsyttävää, vaikka Laura sanoikin, että mitäpä tuosta kun kuitenkin huomasi, että metsässä oli tarjolla karkailusta vaan tylsä ja passiivinen taivaalle tuijottava maalimies, jolloin koira näki parhaaksi palata kiltisti mun luo, josta lähetys uusiksi... Ehkä se oppi kuitenkin tuosta jotain. :) Onneksi oli tässäkin radiopuhelimet käytössä, jotta maalimies oli hyvin tilanteen tasalla. Myylle voisi kuuleman mukaan tehdä myös sisääntulotreeniä (muistaakseni tämä nimi?). Eli niin, että maalimies pitää koiraa kiinni hetken palkkauksen jälkeen ja koira päästetään ohjaajan kutususta keskilinjalle, jossa se palkataan tai vastaavasti otetaan yliheitto toiselle puolelle. (jälkimmäisessä kokeneempi koira)
Tässä Myyn sekametsä "siistittynä" versiona... (ohjaajan huutamiset poistettu... : p )
Hallinta oli siis päivän sana ja siinä mentiin reilu askel taaksepäin. Liina käyttöön toistaiseksi keskilinjalle palatessa ja hallintamatka (jolloin koira kulkee vapaasti vierellä) tulee olemaan lyhyempi. Suorat pistot saatava taas kunnolla suoriksi, joten kyllä sitä työsarkaa riittää.
Muita asioita, joita koulutuksessa nousi esiin oli mm, se että lähettäessä Hanna opettaa koirilleen ns. kiinnitys-käskyn, eli koiralle sanotaan vaikkapa siellä, siellä -> koiran huomio eteen -> maalimies antaa ääniavun -> koira lähetetään ukolle. Vahvistetaan siellä-sanaa, jotta saadaan koiran huomio jatkossa aina lähetettävään suuntaan ja hyvä keskittyminen eteenpäin.
Iso KIITOS Lauralle, että saimme tulla mukaan! Oli kiva nähdä ihana ja taitava Sieni tosi toimissa ja joo... mulla on taas ja aina vaan yhä suurempi usko tuohon taitavaan koirakkoon!
Lisätty jälkeenpäin: Myyn Usva-äiti pyöräytti eilen 10 pentua: 6 narttua ja 4 urosta Off Line's kenneliin!
Kuten sanoin, mun mielestä tollanen karkaaminen ei ole mikään katastrofi lainkaan (kun ukoilla on puhelimet ja ne on tilanteen tasalla, eikä palkkaa koiraa jos se on tulossa ilman lupaa, silloinhan ollaan pian kusessa ja koira oppii vain että ohjaajalla ei ole mitään merkitystä!). Sen sijaan että ohjaaja karjuu koiran perään ja menettää hermonsa, voi vaan ilmoittaa puhelimella ukolle että tule pois sieltä ja sitten seisoo rauhassa odottamassa että koira ihmettelee että mites tässä näin kävikään. Sitten uusi yritys niin että koiralle selkiytyy se ero että lähetettynä se saa palkan ja karattuaan se ei saa palkkaa.
VastaaPoistaIdeaalitilannehan olisi jumalaton motivaatio, mutta vaikka koira tietää (haistaa, tai on nähnyt, tai tässä tapauksessa kuullut) että ukko on lähellä, se tietää myös että ainoa keino saada palkkaa on tehdä ensin niin kuin ohjaaja sanoo. Jos yrittää vaan hallinnalla (eli karjuu jos karkaa), se ei varmasti ole ollenkaan niin kestävä pohja kuin antaa sen koiran pari kertaa karata ja huomata itse että se ei johda mihinkään. :) Oma oivallus on parhain oppi!