Viikkokatsaus - agiviikko

Tiistaina Myyn agit. 

• kentällä pieni "rata", jonka sai mennä osissa tai kokonaan. Putket radan molemmissa päissä U:n muodossa ja välissä kaksi estettä molemmin puolin. Tehtiin Myyn kanssa ensin pelkkä putki, sitten hyppy-putki, jonka jälkeen hyppy-putki-hyppy-hyppy jne. Myy oli aika paljon kädessä kiinni hypyissä, kun palkkana oli ihana Cuz... Cuz on kyllä ihmevekotin, kun molemmilla paimenilla jää aivot narikkaan, jos se on yhtään näkyvillä... : p . Myy irtosi kuitenkin helposti molempiin putkiin ja myös tuohon mustaan putkeen.
• tehtiin hyppytekniikkaa. Myyllä ei nyt nähtävillä mitään ylimääräistä pomputtelua ja se hyppäsi hyvin. 
• ohjureiden kanssa neljää keppiä. Pyrittiin siihen, että koira itse keksii ensimmäisen välin. Myy tarvitsi kuitenkin vielä pienen käsiavun, jonka jälkeen meni lopun hyvin. Laura sanoi, että kannattaa edetä jatkossa mahdollisimman pienin avuin ja antaa Myyn oivaltaa itse ja olla aktiivinen. Kunhan eka väli alkaa koiralle hahmottua, kepeillä eteneminen on sen jälkeen nopeaa.
• Pituus ja muuri molemmat ok. 
• Rengas hyvin sen ollessa matalalla. Ensi kerralla korkeus mukaan.

Myyn agissa ilonaiheita ovat:

Myy

• on motivoitunut, innokas ja rohkea. Hyvin keskittynyt!!
• jaksaa toistoja 
• on helppo palkata treenatessa. Tuo Cuzin/lelun vasten hypäten ja luovuttaa käteen. Lelua ei tarvitse kalastella, joten siihen ei mene aikaa. Irti-käskyä ei kyseenalaista 
• paikalla ollessa ei varasta. Kestää hyvin, että menen kauemmaksi.
• Hallilla olo alkaa sujua jo melko rutiinilla. Myy ei juuri haukahtele toisille koirille, vaikka lähellä ovatkin. Piha-alueella katselee kyllä kiinnostuneena toisia koiria, mutta pääosin on hiljaa. 

****
Keskiviikkona rentouttava metsälenkki suolle. Ohjattujen treenien välipäivänä tekee kyllä niin metsäillä ja "vaan" lenkkeillä.

***
Torstaina Romeon agit, jossa teemana valssit.

Noin henkilökohtaisesti valssit ovat itselle aina olleet vähän inhokkeja ja Romeon vauhti tyssää niihin. Romeolle kun ei sovi, että rintamasuunta kääntyy siihen päin. Pyrin korvaamaan valssit aina kun mahdollista persjätöllä. Aina ei voi, joten ei auta kun harjoitella noitakin.

Jätin Romeon lähdössä vähän enemmän oikealle, jotta sen katse ei lukitse väärää päätä putkesta, joka oli siis suoraan edessä. Kuvasta poiketen putken olivat ihan vierekkäin. Ensimmäinen haaste olikin putken (4) oikea sisäänmeno kun useita putken päitä oli houkuttelevasti esillä. Tähän sitten kokeiluun pakkovalssi hypyn (3) jälkeen. Ekalla meni muistaakseni viereiseen putkeen (5), mutta toisella yrittämällä ohjauskuvio toimi jo toivotunlaisesti. Nämä on aina niitä haastavia paikkoja, joihin toivon etten kisassa törmäisi. Romeo menee helposti sinne putken päähän, minkä se ekana silmillään lukitsee ja ohjaaminen on tämän jälkeen haasteellista, joskaan ei enää mahdotonta, kun mitä se vielä vähän aikaa sitten oli. Parannusta on tullut tässäkin paljon ja yhä enemmän saan sen sinne minne haluan sen menevän.

Persjättö ennen pituutta. Valssi 7-8 esteen väliin. Ekalla pahasti myöhässä ja Romeo karkasi puomille... Toisella yrittämällä onnistui. Huomasi Romeosta, että kontaktit olivat nyt kohdallaan itsenäisen treenikerran ja kontaktisulkeisten jäljiltä. Asenne oli - jee - kontakteilla saa palkkaa ja niille muutama kerta karkailtiinkin... Pitäisi muistaa palkata taas enemmän muidenkin esteiden jälkeen. Hypyllä (15) ennakoiva valssi, kuten myös 10-hypyllä. Ne muistaakseni meni ihan ok.

Loppusuora hieno ja asennekin oli kohdillaan.

Loppuun ryhmällä oli vielä antoista ja tunteitakin herättävä keskustelu koiran kehumisesta. Tiina pisti meidät miettimään ryhmämme junnukouluttajaa, jolla on kyllä hieno taito kehua koiraansa oikea-aikaisesti ja iloisesti. Heidän suortitustaan radalla on aina kiva katsoa. Aika usein huomaa katsovan treenivideota jälkeenpäin ja samalla tuskailen, että missä helvetissä on kunnon kehut noin hienosta tekemisestä?! Yleensä tuppaan sitten sitä paskaa musiikkia videoiden päälle...  ;) Helppo huomata radan reunalta nämä ns. toisen virheet suhteessa koiraan, mutta oma kehuminen jää liian helposti huomioimatta rataa tehdessä. Pointti oli, että enemmän iloista ääntä ja kehua mukaan. Koiraa saa ja pitää kehua kunnolla!

Romeo saisi enemmänkin possuilla ja olla mukana asenteella, mutta edelleen maksellaan niitä alun koulutusvirheitä, jolloin vaadin siltä liian paljon hallintaa ja tarkkaa tekemistä, joka taas ei ollut hyvässä suhteessa palkitsemisen kanssa. Onneksi tilanne on paljon tästä korjaantunut, oma pipo on löysemmällä ja radalla on nykyään yhä useammin hullun hauskaa. Asennetta on tullut jo reilusti.

***
Perjantai-iltana agit jatkuivat vielä Romeon kanssa. Seuralla oli tarjota kisanomaista isoratatreeniä pilleineen ja ratahenkilöineen, joten mukaan piti ehdottomasti päästä - jo huhtikuun tulevaa kisaakin ajatellen. Aikaa oli jokaiselle koirakolle käytettäväksi 10 minuuttia ja ajan sai käyttää miten halusi. Tein radan kaksi kertaa. Palkkasin kontakteilla, lähdössä ja loppusuoran jälkeen.

Raskaan työviikon jälkeen väsymys painoi yllättävänkin pajon, joten en ollut tyytyväinen treeneihin. Oma tossu ei kulkenut toivotunlaisesti (hirveetä sipsuttelua) ja se tärkeä Romeon kehuminen jäi ihan liian vähälle... Kepeille viennit eivät myöskään onnistuneet, koska käskyt olivat myöhässä ja Romeo veti pitkäksi. Ongelmaa aiheutti myös vähän yllättäin loppusuora, jossa viimeinen este oli rengas. Rengas ei ole ollut koskaan Romeolla vaikea. En tiedä oliko ulkoa tulevalla valolla osuutta asiaan (esteen hahmottaminen vaikeaa?), koska useimmalle koirille juuri radan loppu tuotti ongelmia. "Tuomari" Tarja sanoi ratojen jälkeen, että enemmän palkkaa yksittäisten esteiden jälkeen -  varsinkin pussilta tullessa - jotta huomio säilyy edessä.

Tässä videota.