lauantai 19. huhtikuuta 2014

Kuonopanta ja esineruutua


Lauantai aamuna taas metsäiltiin koko lauman voimin. Lenkin jälkeen käytiin shoppailemassa Rahulan Rehussa jo pitkään harkinnassa ollut kuonopanta Myylle. Ensimmäinen lenkki takana tuolla ihmevekottimella ja kyllä täytyy sanoa, että ainoa mitä harmittelen, on se etten hankkinut pantaa jo paljon aiemmin! Vetämättä mentiin koko lenkki, eikä Myy edes juuri protestoinut pantaa... Tukee hyvin kouluttamista, eli kun koira kulkee vetämättä, panta on löysällä ja koiralle miellyttävä. Mennään tällä nyt niin kauan kun tarve vaatii. 
Shoppailureissun jälkeen käytiin tekemässä Myylle esineruutu neljällä esineellä. Lähetykset olisi voinut olla  reilusti oikeammalta, tuuli oli vasemmalta, mutta hyvin nousi esineet noinkin...


Romeon poika Wellus harrastaa Romeon tavoin agilitya. :)

Kuva Tamar Wibier

2 kommenttia:

  1. Itsekin olen ollut tosi tyytyväinen kuonopantaan, vaikka moni sitä parjaakin. Roopen hihnakäytös parani huomattavasti, kun aloitettiin sen käyttäminen. Lenkki on oikeasti lenkkeilyä, kun ei tarvitse koko ajan pysähdellä ja vaatia koiraa löysäämään hihnaa ja taas kohta pysähtyä ja odottaa... :D Lisäksi oma itsevarmuus paranee, kun tietää että sen 30 kiloa koiraa pystyy oikeasti hallitsemaan yhdellä kädellä. Ei tarvitse pelätä talojen pihoilta sinkoilevia kissoja. Roope tosin ei kuoniksesta tykkää, joten ollaan pikkuhiljaa opeteltu siitä pois.

    VastaaPoista
  2. Joo ja eihän tuo panta siis todellakaan mikään rangaistusväline koiralle ole! Toki panta tulee olla niskaa tukeva, koiralle sopiva ja sitä tulee käyttää oikein. Jos tuon avulla koira kulkee hihnassa vtetämättä, niin onhan se niskoille melkoista säästöä jatkuvan vetämisen sijaan. Myy ei ole onneksi pannasta moksiskaan, joten tosi tyytyväinen siinäkin mielessä pantaan. :)

    VastaaPoista