Myy

Myy on nyt reilu 13 viikkoa ja meidän yhteiseloa on takana hurjat viisi viikkoa... Tässä vähän ajatuksia siitä millainen pentu se tällä hetkellä on. Mainittakoon vielä, että tekstin on tarkoitus kuvata nimenomaan juuri Myytä, ei belgiä rotuna, koska allekirjoittaneella ei ole mitään hajua kuinka ns. tavallinen, tai tavaton rotunsa edustaja Myy on....

Ensinnäkin, on tietenkin ihan älyttömän ihanaa omistaa pentu, jolla on suuri into tehdä yhdessä ja joka on hyvin mielyttämisenhaluinen, yritteliäs, ahne ja vieläpä keskittyykin hienosti. Holskun jälkeen tuntuu, että ei tuommoisia voi edes olla olemassa. :D Myyllä on juuri ne ominaisuudet mitä olen aina koiralta toivonut ja olen siihen ollut enemmän kuin tyytyväinen. Se on tasapainoinen, sillä on hyvä hermorakenne ja se on rauhallinen ja avoin koira. Sana rauhallinen voi kuulostaa kummalliselta kuvaamaan belgiä, mutta tällä tarkoitan sitä, että Myy on kotona hiljainen, sanoisinko jopa, että lähes melko huomaamaton koira. Se ei ole ns. millään tavalla arjessa levoton, vaikka tarkkaileekin koko ajan ympäristöä ja on olemukseltaan äärimmäisen valpas kuten belgin kuuluukin olla. Tarvittaessa se leimahtaa kuin liekki ja on heti valmiina toimintaan, mutta jos mitään ei ole tarjolla, se lepää. Myy ei siis sinkoile sisällä ollessaan edes takaisin, kuten joskus belgin kuvittelin koko ajan tekevän. Eli jos sillä on riittävästi aktiviteettiä se ei esim. tuhoa mitään tai pureskele huonekaluja tms. Hammasleikkauksen jälkeen sen viihdykkeenä ovat olleet vaatimattomasti tyyny ja yksi lapanen... Hyvin ovat nämä lelut sille riittäneet, ilman, että on tarvinnut tehdä mitään ei toivottua. Myyn tekeminen on ainakin toistaiseksi ollut hyvin helppoa kanavoida oikeisiin asioihin ja pennun energian voi hyvin purkaa mukavaan koulutukseen ja yhdessä ulkoiluun.

Se on selvää, että tekemistä Myy/belgipentu kaipaa. Voisin kuvitella, että tuhon laajuus voisi olla melkoinen, jos sille ei sitä säännöllisesti tarjottaisi ja ihan varmaan se osaisi itsekin hommia keksiä, jos niitä ei kukaan sille tarjoile. Ei se kuitenkaan mahdoton väsytettävä ole, kunhan tekeminen rasittaa varsinkin sopivassa määrin sitä pääkoppaa ja pentu saa liikkua paljon tapahtumissa ja nähdä ns. paljon maailmaa.

Myy on koira, jolla on terävä kärki harmistuessaan ja hyvin voimakas oma tahto. Äänen korottaminen tai jopa huutaminen lisää selvästi pennun taistelutahtoa ja saisi varmasti tosi nopeasti aikaan myös valtataistelua, johon en belgin kanssa välttämättä lähtisi. Paras tapa onkin toimia pennun kanssa rauhallisen varmasti ja tätä olen opettanut myös meidän nuorisolle... Ihan normaalilla äänellä sanottu ei on paljon tehokkaampaa ja toimii hyvin. Niitä prkl:itä tulee pennulta helposti jos pentu ei saa omaa tahtoaan läpi, mutta kun se huomaa, ettei kiroaminen tehoa, se myös mukautuu hyvin nopeasti olosuhteisiin ja tilanne menee ohi, eikä ns. jää päälle. Samoista asioista ei ole tarvinnut vääntää kuin sen yhden kerran, kun asiat tehdään rauhallisen johdonmukaisesti. Esimerkkinä vaikkapa kynsien leikkaus. Ensin se tarjoaa apinan raivoa, mutta kun ei saa tällä ihmisiä muuttamaan aikeitaan, seuraavaksi se onkin jo pieni kiltti pentu, joka rakastaa taas koko maailmaa. Myy on jotenkin ihan mielettömän ihana sekoitus enkeliä ja paholaista samassa paketissa. Enkelivaiheessa se hurmaa ihan kaikki ja se puoli onkin sillä päällä suurimman osan ajasta, mutta sitten kun toinen puoli ottaa vallan alkaa sattua ja tapahtua... vauhti on kovaa ja silloin Me hei, riehutaan! ... : p

Myyn kanssa siis puuhastellaan päivittäin ja niin, että kaikki tekeminen  on pennulle mahdollisimman hauskaa. ILO JA LEIKKI on koko ajan lähtökohtana kaikessa tekemisessä ja hyvän suhteen rakentaminen. Mitäs me Myyn kanssa sitten tehään, eli alla näitä meidän juttuja vähän koottuna.

• leikki -> paljon leikkimistä ja yhdessä hömpöttelyä ja sitä hyvän suhteen luomista. Taisteluleikkejä tehtiin aina siihen asti kunnes hammasleikkaus esti nämä... joten tähän tuli vähän taukoa. Paras lelu onkin nyt sitten pehmoinen vinkulussulehmä. :D 
• sosiaalistamista (käyty eri paikoissa: kauppakeskukset, myymälät, eri treenipaikat, 2 x Romeon kisapaikat, kyläilyt jne. ) Joku sanoi, ettei noin avoimen koiran kanssa tämä ole tärkeää, mutta eipä siitä varmasti haittaakaan ole. Myystä tuntuu jotenkin olevan ihan sama missä ollaan. Sen olemuksessa tai käytöksessä ei ole mitään eroa, oltiin sitten kauppakeskuksessa, eläinlääkärissä tai uudella parkkiksella treenaamassa. Joka paikassa se on kuin kotonaan. Oli siellä sitten ihmisjoukkoja, lapsiryhmiä, koiria tai mitä tahansa... ei ole vielä tullut sellaista vastaan, mitä Myy kovasti oudoksuisi. Samalla tavalla se menee kaikkialle. Uteliaasti häntä heiluen ja pitää kontaktia tarvittaessa yllä.
• kontaktitreenejä - > tehty siis tosi paljon ja vaihdellen eri ympäristöissä
• ruoka tulee aina vaan istumalla ja hyvällä katsekontaktilla, jossa jo kestoakin jonkin verran.
• istumista -> osaa hienosti ja käsky jo tuttu
• maahanmenoja -> toistaiseksi pelkkä käsiapu, ei vihjesanaa.
• eteentuloja - > muistettava oma selkä suorassa ja ryhdikkäänä. 
• luoksetuloja -> luoksetuloja niin, että joku pitää Myytä, juoksen pennusta poispäin kutsuen sitä. Sitten seison mahd. ryhdikkäänä (koemaisesti) kädet sivulla, lasken kolmeen, kutsun ja kun koira alkaa tulla sitten hurjat bileet pystyyn. Vapaana ollessa myös eri paikoissa paljon luoksetuloja ja niistä palkkaa.
• perusasentoa - > perusasentoa niin, että pyrin kiinnittämään huomiota siihen, että oma selkä pysyy koko ajan suorassa ja kädet sivulla koemaisesti, eli että myös ohjaaja on oikeassa asennossa jo heti alusta alkaen. Tarkoitus on saada Myy nopeasti oppimaan kädestä eroon.
• seuraamista -> muutamaa askelta lähinnä imuttamalla. Pitkää pätkää ei jatkossa tehdä, vaikka sekään ei ole pennulle ongelma.
• noudon alkeita. Heitän lelun ja Myy tuo sen takaisin suoraan syliin, yleensä iloisesti pompaten (istun lattialla) ja sylkäisee lelun lähes käteen. Samaa on tehty myös maastossa ja näyttää toimivan sielläkin. Hammasleikkaus vähän rajoittaa nyt leluilla leikkimistä, joten käytössä on pehmeitä vinkuleluja. 
• makkararuutua raejuustolla... :)
• rauhoittumista eri tilanteissa -> ollaan vaan tekemättä mitään ja juttelen vaikkapa treenikavereiden kanssa. Paikalla voi olla muita koiria, joiden luo ei pääse. Tärkeä asia on oppia ns. vaan olemaan. 
• häiriötreeniä -> eli pitää oppia olemaan välittämättä kentällä olevista muista koirista, ihmisistä ym. ympäristötekijöistä. Toistaiseksi tämä on Myylle hyvin helppoa hyvän keskittymiskyvyn ansiosta. 

Myylle on näytetty siis mahdollisimman paljon maailmaa. Näiden lisäksi olen ollut tarkkana, että pennulla jää aikaa myös tärkeälle levolle ja että nämä asiat olisivat mahdollisman hyvässä tasapainossa keskenään. 

Kaikkiansa hurjan kiva koira siitä näyttäisi kasvavan, vaikka varmaan haasteita ei tule jatkossakaan puuttumaan. Luulen kyllä varsin vahvasti, että oma rotu on tässä niin kauan kuin koiraharrastaja olen. Sanotaanko näin, että se kyllä osui ja upposi! Pitkäkarva holskuja en kuitenkaan myöskään ole missään tapauksessa jättämässä. Erilaisia, mutta ehdottomasti molemmille roduille on aikansa ja  paikkansa.