Pieksämäen Hau Hau-hallilla

Tänään lähdettiin Sarin ja Carman kanssa Pieksämäelle, josta oli varattu Pieksämäen Hau Hau halli meille tunniksi. Mikkelin suunnalta porukkaan saatiin lisävahvistusta Lauran ja hänen koiriensa >>Sienen ja yhden mudin muodossa.

Romeon treeniplääni tänään oli: normi- ja häiriöpaikkamakuut, seuraaminen ja tokoeste. 

Alkuun ryhmäpaikkamakuu. Järjestys vasemmalta oikealle oli Romeo, Carma ja Sieni. 20 sekuntia ennen kahta minuuttia, Romeo heilutteli muutaman kerran häntää... Oisko vieressä makaavalle Carmalle lähetellyt terveisiä.... :/  Muuten ihan tarkkaavainen ja hyvässä mielentilassa.

Seuraavaksi sitten sitä meidän murheenkryyniä, eli seuraamista. Idea tämän päivän treenissä oli, että pidän katseen edessä ja keskityn vaan kävelemään. Laura toimi liikkurina ja sanoi myös milloin kehun sanallisesti, palkkaan lelulla tai vastaavasti nyppäsen kevyesti hihnasta (siis painostan sanaa kevyesti, ei mitään nykimistä tai riuhtaisua) pienen paheksunnan kera, jos jää ihan haahuilemaan omiaan.... alkuun vähän haahuili, mutta korjasi kuitenkin paikkaa ja otti kontaktia, kehuin. Kun meni jonkin aikaa hyvin, sai tästä lentävän wuban palkaksi.

Aivan valtava apu itselle kun joku katsoi vierestä meidän tekemistä. Sivusta näkee kuitenkin niin paljon paremmin koiran paikan ja toiminnan. Suurin ongelmahan meillä on ollut koko ajan nuo liikkeelle lähdöt. Jos ne onnistuvat, seuraminen sujuu, jos eivät, koira jää haahuilemaan taakse, eikä edes oikein yritä pysyä mukana. Laura huomasi heti tässä tämän meidän ongelman, eli Romeo jää lähdössä jo aika usein vähän jälkeen, kun hätäilen/rynnin ihan suotta nämä lähtötilanteet.

Olen virheellisesti kuvitellut, että kun liikkuri sanoo käskyn liikkeelle mars, se on käsky jolloin lähdetään välittömästi... eli kun annan sivu-käskyn, olen jo ottanut lähes ensimmäisen askeleen. Romeo ei ehdi kunnolla mukaan, varsinkaan jos kuikuilee vielä tällöin vähänkään sivulle ja sitten sille tulee varmaan itsellekin vähän sellainen fiilis, että nyt se män jo... Laura näytti Sienen kanssa kuinka homman kuuluisi mennä. Eli vaikka liikkuri on sanonutkin käskyn lähteä liikkeelle, annan tästä sivu-käskyn, mutta odotan ne muutamat sekunnit ihan rauhassa, että myös koira on kunnolla valmiina, ottaa hyvän katsekontaktin ja vasta sitten rauhassa lähden liikkeelle. Laura sanoi, että heti kun maltoin näin toimia, eli hidastaa omaa toimintaa, liikkeelle lähdöt parani ja sitä kautta myös seuraaminen.

Pitkästä aikaa tuntui siltä, että sain Lauralta jotenkin tosi ymmärettävän ja selvän avun, että itsellä tuli kyllä niin hyvä fiilis tästä. :) Laura auttoi ymmärtämään, että kokeessa ollaan yhdessä koiran kanssa, eikä siellä tarvitse suotta hötkyillä, eikä myöskään liikaa miettiä mitä liikkuri haluaa sinun tekevän mahdollisimman pian. Voi myös hyvin innostaa koiraa liikkeiden välillä pienimuotoisesti, vaikka Pieksämäellä onkin maailman nopein liikkuri...

Makupalan häivytyksestä sain myös noottia, eli en ole sitä tehnyt oikeastaan ollenkaan.... Koiralla ei ole siis oikein edes uskoa siihen, että taskusta mitään tulee. Etäpalkka pitää myös opettaa Romeolle.

Tokoeste jännitti eniten koska olin tehnyt jo kotona päätöksen, että jos Romeo ei sitä mielellään hyppää, en osallistu ensi viikonlopun kokeeseen. Ensin pieni viive, mutta katseli tällöin oven suuntaan, eikä ajatus ollut vielä mukana. Sitten hokasi mitä ollaan tekemässä ja hyppäsi hyvin. Tämän jälkeen tehtiin muutamia vauhtihyppyjä, jossa vapautin suoraan wuballe. Näissä jo selvästi huomasi, että Romeo nautti jälleen hyppäämisestä ja vapautuksen jälkeen hyppäsi muutaman kerran wubba suussa estettä ilman käskyä. Laurakin oli sitä mieltä, ettei Romeolla ainakaan mitään kipuja näyttäisi olevan.

Lopuksi erittäin hyvä häiriö paikkamakuutreeni. Ei ollut liinoja tms. käytössä, mutta päätettiin luottaa omaan ääneen tarpeen vaatiessa. Eli Romeo ja Carma vierekkäin paikkamakuuseen. Laura haki paikalle mudiuroksensa, joka on Romeolle täysin vieras uroskoira ja sitten vielä oma, suuri rakkaus vieressä... Laura seuruutti mudiaan koirien ja meidän ohjaajien välissä. Meni varmaan kahden metrin päästä paikkamakuussa makaavista. Aina kun mudi oli ohittanut Romeon, kävin välipalkkaamassa hienosta paikallaolosta. Ehkä jännittävin hetki oli kuitenkin se, että mudi laitettiin maahan kaukoja varten hyvin lähelle Romeota. Nyt mudilla ja Romeolla oli lähellä olon lisäksi myös suora näköyhteys toisiinsa. Romeo kerran vilkaisi vähän paineistuneen oloisena mudiin päin ja sitten alkoi tuijottaa tiukasti minua, eikä pää kääntyillyt enää mihinkään suuntaan. Hyvä, hyvä. Pidä tuo Romeo. :) Ai hitsi, miten tuo paine tekeekin sille hyvää. Keskittyy silloin selvästi parhaiten, eikä kuikuile yhtään ympärilleen. Kyllä tuntui hyvältä käydä palkkaamassa tästä ja isot bileet suorituksen jälkeen.

Hyvä mieli jäi näistä treeneistä. Paikkamakuu pitäisi olla Romeolla varma.

Lauralle suuri, suuri kiitos tästä päivästä. Laura on hyvä opettamaan ja toivottavasti päästään jatkossakin treenaamaan näin yhdessä. Tuli tunne, että voidaan jopa edistyäkin joissakin asioissa. Kiitos. :)