Holskujen sielunmaisemaan tutustumassa

Vierailulla
Käytiin tänään yhdessä Romeon kanssa jyväskyläläisessä holskukennelissä kuuntelemassa holskukasvattajan oppeja ja ajatuksia siitä, mitä tulee holskun luonteeseen ja kouluttamiseen. Valaiseva käynti ja taas on paljon uskoa siihen, että oikeilla jäljillä ollaan Romeon kanssa ja eteenpäin mennään. =)

Miun Mussukka
Selvää on, että Romeo on vahvaluontoinen ja suhteellisen kova koira, joka ei ihan pienestä hätkähdä. Se palautuu hyvin nopeasti ikävän kokemuksen jälkeen ennalleen ja on niin kuin ei mitään olisi ollutkaan. Oikein käsiteltynä Romeosta saa mitä parhaimman koti- ja ennen kaikkea myös oikein hyvän harrastuskoiran. Romeo on koira, joka vaatii kuitenkin itselleen vahvan ja määrätietoisen omistajan, joka kertoo sille hyvin selvästi rajat ja luo sille omalla käytöksellään turvaa. Romeo on ns. omasta mielestään vähän epävarma mutta kuitenkin myös kovis, joka tarvitsee sen omasta näkövinkkelistä katsottuna itselleen vielä vahvemman ja ns. kovemman johtajan kuin mitä se itse kokee olevansa. Sellaisen, jota se voi kunnioittaa, johtajan, johon se voi luottaa joka tilanteessa. Jännä oli huomata, miten Romeon alun ennakkoluulo vierasta ihmistä kohtaan kääntyi hyvin pian ystävälliseksi luottamukseksi, kun vieras ihminen näytti Romeolle sen, mikä on sallittua ja mikä taas ei.

Luoksepäästävyys
Luoksepäästävyyttä harjoiteltiin ilman mitään leluja tai nameja. Luoksepäästävyys ja tutkiminen ei ole mikään temppu, mistä koiraa tarvitsee tai tulee palkita. Makkararinkejä ei kannata siinä mielessä suosia. Koira kyllä syö makkaran hyötymättä siitä sen enempää ja se ei vie asiaa eteenpäin. Koiran pitää ymmärtää, että tutkimusta pitää sietää eikä siinä mitään pahaa tapahdu. Riittävän monta toistoa ja koira hyväksyy asian. Hyvin yksinkertaista, mutta totta. Koira tutkitaan ja piste. Siitä ei kannata tehdä numeroa eikä mitään showta.

Romeo kokeili alkuun hieman pelottelua uuteen ja rohkeaan ihmiseen mutta määrätietoinen, päättäväinen, mutta ystävällinen käsittely palautti koiran välittömästi ruotuun. Hauska nähdä Romeon huomaavan, että tämä ihminen ei anna Romeon venkoilla yhtään tai ei pelkää koiraa, sille täytyy olla vaan kiltti. Romeon sai vaikka vääntää solmuun eikä käsittely tuottanut pienintäkään ongelmaa. Jännä oli huomata, että Romeo ei oikeasti pelännyt eikä osoittanut epävarmuuden merkkejä kun käsittelyä jatkettiin, vaan se olikin yllättävän rento. Romeo kunnioitti selvästi ihmistä, joka tietää mitä tekee ja otteet ovat päättäväiset ja varmat. Koki ilmeiseti jotenkin tämän ihmisen turvalliseksi. Käsittelyä jatkettiin aina niin kauan, että koira oli lopulta täysin rento ja huomasi, että eihän tässä oikeasti mitään pahaa tapahtunut. Venkoilu ei siis koskaan auta kiinni pitämisessä, vaan vasta kun koira rauhoittuu, tilanne loppuu ihmisen annettua siihen lupa. Sitten vasta koira pääsee vapaaksi.

Jatkossa on tarkoitus tavata näitä ns. rohkeita ihmisä (epävarmat kopeloitsijat vaan pahimmassa tapauksessa pahentavat tilannetta), jotka tekevät homman aina loppuun asti ja koiran venkoilulle ei anneta koskaan periksi. Haastetta ja työtä riittää vielä, mutta jo nyt muutos koiran käyttäytymisessä parempaan on ollut niin suuri ja niin lyhyessä ajassa tapahtunut, että kovin väärin tämä ei voi mennä. :) Tämän päivän jälkeen, en jaksa uskoa, että näyttelyissäkään tuon luoksepäästävyyden kanssa on mitään ongelmia jatkossa, kunhan handleri osaa asiansa, eikä jännitä suotta kuten minä itse tein.

Itse olen aina ollut koirien kanssa ns. kovempaan tai tiukempaan kasvatustapaan kielteisesti suhtautuva mutta selvää on, että koirissa on valtavia luonne-eroja. Se mikä sopii toiselle koiralle, ei välttämättä käykään sitten enää toiselle koiralle. Pelkällä ns. hyvällä - kehuin ja namein, leluin ym. palkaten - ei Romeon kaltaisesta vahvaluontoista suurta uroskoiraa kasvateta, niin ihanaa kuin se olisikin, se ei vaan yksinkertaisesti Romeon kohdalla toimi. Romeo on minun ensimmäinen palveluskoira ja kovasti on minullakin ollut uutta opittavaa tuon koiran kanssa. Omia koulutustapoja on pitänyt puntaroida uudelleen ja miettiä myös uusia näkökulmia asioihin. Kuka vie ja ketä?-tyyliin ja voisiko muuttaa omia tapoja jotenkin ym. Aina onneksi oppii uutta ja holskurintamalla on apua oikein kivasti saatavilla. Kiitos taas tänäänkin hyvistä neuvoista ja holskuasiantuntemuksesta sekä suuresta avusta Ellille. Palaamme taas näiden treenejen merkeissä asiaan. :)