tiistai 16. helmikuuta 2010

Sotasuunnitelma

Sotasuunnitelma

Muutama yö nukuttu ja kyyneleet on nyt kuivattu. ;) Nyt on aika laatia Suuri Sotasuunnitelma Romeon pään menoksi. Romeo siis porsasteli Tampereella meille hylsyn ja lennätti meidät kehästä pihalle. :( Romeon puolustukseksi on kuitenkin sen verran sanottava, että Romeosta hevoselta haiseva, koiria täynnä oleva kylmä maapohjahalli oli pelottava paikka. Sisäänkäynti oli kapea oviaukko hämärään halliin ja oviaukossa paljon ruuhkaa. Holskukehä sijaitsi vieläpä hallin lähes kauimmaisessa päässä ja ulos mennessä ja sisään tultaessa piti mennä kapeata koirakujaa pitkin. Siihen vielä lisättynä naistuomari, joka oli varustautunut asianmukaisesti hyvin kylmään halliin pitkällä mustalla talvitakilla, oli kaikkinensa Romeolle vähän liian jännää. Sen verran pohdittavaa Romeon käytös kuitenkin antoi, että nyt on mietittävä tarkkaan missä mennään koirulin kanssa. Romeo lähtee turhan helposti puolustamaan minua, joka tietenkin viittaisi siihen, että johtajuus ei olisi koiralle ihan selvä. Toisaalta se myös tottelee hyvin koulutettaessa eikä kyseenalaista käskyjä, ei karkaile tms. joten en heti jaksa uskoa, että tuossa mitään suurempaa ongelmaa on. Se minkä luulen olevan nyt ongelmallista on, että Romeo vaistoaa, että minä jännitän kehässä ja erityisesti silloin kun koiraa aletaan tutkimaan. Tiedän, että se on Romeolle jännä paikka ja jännitän itse sitä jo ennalta. Handleri vaihtuu kokeneemmaksi jatkossa, periksi ei nyt missään tapauksessa anneta. Koiralle on saatava nyt parempi kokemus varsinkin tuon Tampere keikan jälkeen. Johtajuus täytyy tehdä Romeolle selvemmin esille arjessa ja oltava koiralle entistä tiukempi, jotta se luottaa siihen, että sen ei tarvitse mitään tilanteita missään tapauksessa hoidella. Romeo on vielä aika epävarma murkku ja myös murrosiän kukkoilua on siinä nyt aika paljon. Romeo on kuitenkin valtavan suuri suloinen mussukka kotioloissa ja sen ihanampaa kotikoiraa on vaikea kuvitella. Jotenkin pitää saada sille itseluottamusta nyt lisää ja ennen kaikkea niitä hyviä kokemuksia näyttelyistä ja vieraista ihmisistä. Haastetta piisaa varmasti Romeossa, joka ei ole ihan sieltä nössöimmästä päästä mitä luonteeseen tulee. Toisaalta juuri tuon koiran saaminen kivaksi koirakansalaiseksi on varmaan elämäni yksi upeimmista asioista, joten sitä kohti kovasti ponnistellaan. Yllätys oli näyttelyssä, että vaikka Romeo olikin koirista nuorimmista päästä, se taisi olla holskuista kaikkein suurin ja kuten aina kaikkien äippien mielestä ;), niin myös hurjan komia. :) Oikia Romeo siis! =)

2 kommenttia:

  1. Noniin kuulostaa hyvältä! Kukkoilu varmaan katoaa ajan mittaan koiran aikuistuessa, mutta myös hyviä kokemuksia hakemalla varmasti auttaa asiaa lisää. Teillä on kyllä hyvä asenne!

    Ainoa asia mikä alkoi mietityttämään oli tuo johtajuuden vahvistaminen. Kun teillä ei mitään muita "johtajuusongelmia" tunnu olevan niin itse(koiraa tuntematta) sanoisin että Romeo on vain epävarma. Se kaipaa lisää itseluottamusta ja turvaa omistajaltaan. Alaa opiskelevana olen huomannut, että liian usein johtajuuden vahvistaminen mielletään koiran kovisteluna, rajojen lisäämisenä ja koiran tekemisten vahtimisena, vaikka se todellisuudessa vain huonontaa omistajan ja koiran välistä luottamusta.

    Mutta kuten sanottu, hyvä että säilytät positiivisen asenteen :)

    VastaaPoista
  2. Tsempitykset täältäkin!

    Samaa mieltä Nooran kanssa tuossa, että kannattaa miettiä tarkasti miten sitä johtajuuttaan vahvistaa. Rion ja sen epävarmuuden kanssa painiessani olen huomannut, ettei se suinkaan yritä viedä minulta pomon paikkaa, se vain ei luota minuun tietyissä tilanteissa. Ja sitä luottamusta ei holskuun iskosteta pomottelulla, vaan juurikin sillä omalla varmalla, levollisella asenteella, "minä tiedän mitä olen tekemässä, eikä sinun tarvitse huolehtia mistään". Holskut on vaan niin pirun taitavia näkemään hihnanpään jännityksen pienistäkin lihaskiristymistä.

    Mutta kyllä se siitä, ihan varmasti! :)

    VastaaPoista