tiistai 6. lokakuuta 2009

Kukonlaulun aikaan, katulamppujen loisteessa...

...me tokoillaan.

Aamuhämärissä, ennen töihin lähtöä, virkeinä kuin peipposet, harjoitellaan meillä tokoa. Romeo on oppinut mm. kuinka nakkiautomaatti käynnistetään... (Lue=herätellään)

Seuraaminen
Romeo tulee itsenäisesti sivulle reippaassa kävelyssä ja ottaa katsekontaktia. Ainakin näin luulen. Pää on minuun päin. Hämärässä katulampun loisteessa, näen silloin tällöin sen valossa kiiluvat silmät, jotka tuijottavat minuun. Nakkiautomaatti toimii siis tasaisin väliajoin, aikaa vähän jo pidentäen.

Romeon paikka seuraamisessa on kuin lähes oppikirjasta suoraan. (Jostakin syystä se on sitä usein vain aamuisin.) Ei poikita, eikä edes edistä. On myös hyvin liki. Nopeassa kävelyssä seuraaminen sujuu oikein hyvin. Vauhtia hidastaessa, tulee tuota poikitusta ja pientä edistämistä. Aika hyvä fiilis tuosta...:)

Ohitukset
Naapurustossamme on paljon koiria. Niistä moni ulkoiluttaa aamuisin omistajaansa samaan aikaan kuin Romeo minua...

Ohitukset sujuvat hyvin, toistaiseksi, mutta lähes joka kerta minun verenpaineeni näissä tilanteissa nousee. Olen kiltti ihminen, ;) enkä halua pahoittaa toisten ihmisten mieltä ja saada itsestäni kurjaa mainetta ajatelemattomien ja hyvääkin tarkoittavien naapureidemme keskuudessa. Lasken siis joka kerta kymmeneen...ja kiroan mielessäni. Toistaiseksi olen onnistunut pitämään mölyt mahassani. Tulee varmaan vielä sekin kerta, jolloin en siinä onnistu...

Kun näen koiran tulevan vastaan, otan Romeon seuraamaan. Nakkiautomaatti toimii ja Romeo pälyilee vuoroin minua ja vuoroin vastaan tulevaa koiraa. Kohtaamistilanteessa pyydän Romeon istumaan, kehun ja palkkaan. Se istuu vähän malttamattomana, mutta nätisti. Toivon tässä kohtaa aina, että vastaantulija ymmärtää, että koulutan parhaillaan koiraani ja ohittaa meidät sen kummempia pysähtymättä tai edes juttelematta hyvän huomenen lisäksi. Toiveeni ei ole toteutunut kertaakaan...Vastaantuleva koira tulee pitkällä hihnalle haistelemaan Romeon kuonoa, jolloin Romeo nousee tervehtimään innoissaan koiraa...

Jostain syystä valtaosa ihmisistä tuntuu olevan sitä mieltä, että on koiran sosiaalistamista ja muutoinkin hyväksyttävää, että jokaista vastaantulevaa koiraa käydään lenkillä tervehtimässä. Itse kuulun siihen ajattelukuntaan, joiden mielestä koiran ei tule lenkillä haistella eikä tervehtiä toisia koiria. Se ei ole koiran sosiaalistamista ja muiden koirien tapaaminen tehdään ihan muualla kuin lenkeillä. Mielellään myös niin, että koirat ovat vapaana ja voivat kommunikoida hyvin koirien kielellä, jolloin turhat pörinätkin vähenevät. Hihnassahan se ei ole edes mahdollista.

Romeo on suhtautunut siis toistaiseksi hyvin näihin iholle tunkeviin koiriin, yksi laumanvartija koira sitä vähän pelotti, ja tällaisen tapaamisen jälkeen se selvästi yrittää alkaa pörisemään heti, jos jossain kaukana tämän koiran näkee... Muutama kuukausi eteenpäin, niin todennäköisesti pörinöitä on odotettavissa, koiran iän ja siihen kuuluvan epävarmuuden ja näiden kokemusten myötä.

Eniten minua harmittaa, että se oppi jonka haluan Romeolle välittää, on kärsinyt pahoin näistä tilanteista. Minun/johtajan tehtävä on pitää joka hetki tilanne hallinnassa ja Romeolle turvallisena. "Suojella" Romeota muilta koirilta, eli sille joskus pelottavilta asioilta. Luoda sille tunne, että lenkillä ei koskaan tarvitse epävarmuuttaan pöristä muille koirille, eli siis pelätä muita koiria. Opettaa, että toiset koirat eivät koskaan tule liian "iholle". Epävarmuushan on suurin syy remmirähisijöillä, ja ongelma tulee juuri näistä ajattelemattomuuden seurauksista. Tässä olen Romeon mielestä pahoin epäonnistunut... "- Jos ei lauman johtaja kykene laumaansa suojelemaan, niin olisko se sitten minun tehtävä?! " Näin miettii yleensä tuleva remmirähisijä. :(

Olipa vuodatus...8)

4 kommenttia:

  1. Meillä ei ole koskaan, edes pikkupentuna, kukaan tuonut koiraansa tykö ohitustilanteissa. Ehkä minä sitten vain näytän niin sitruunansyöneeltä, ettei kukaan ole kehdannut... yleensä en huomaa edes tuttuja, kun ollaan lenkillä. No, meillä on silti ongelmia muiden ohituksessa, Ykä kun niin mielellään haluaisi mennä moikkaamaan kaikkia ja kun ei pääse, alkaa rähinä. Pikkuhiljaa ollaan menossa parempaan suuntaan, kunhan vain omistaja tajuaa vähä vähältä, että oma käytös heijastuu suoraan koiran käytökseen. Oppimassahan tässä minäkin olen, ehkä jopa enemmän kuin koira.

    Tsemppiä teille ongelman ennaltaehkäisemisessä!

    VastaaPoista
  2. Kiitos tsempityksestä!

    Me halutaan muuttaa teidän naapurustoon ohittelemaan...:)

    VastaaPoista
  3. Täällä Vantaalla me pidämme majaa, tänne vain!

    VastaaPoista
  4. Moi! Hemmetti, muakin ärsyttää noi ajattelemattomat koiranulkoiluttajat jotka eivät ilmeisesti ymmärrä minkäälaisenkä käsityksenhäivänä koirankoulutusta. Meillä on sama ongelma. Nykyisin menen itse koirien väliin, pidän Baileyn kontaktissa ja syöttelen, samalla vilkuilen toista koiraa ja huomautan ohikuljijalle hänen koirastaan, jos se tulee liian lähelle. Tämä on toiminut. En tiedä kummalla puolella pidät Romeota, mutta Baileylle iso turvallisuus oli selvästi se, että menin koirien väliin ja Bailey jäi tien reunaan kauas toisesta koirasta! :)

    VastaaPoista