Kolmas pääsiäinen Iso-Syötteellä

Jo kolmas peräkkäinen pääsiäinen Iso-Syötteellä! Syötteestä on tullut vähän niin kuin meidän lempparipaikka, ei vähiten siksi, että matka Jyväskylästä Syötteelle on kohtuullinen lyhyelle lomalle, verrattuna esimerkiksi lapin pohjoisempiin kohteisiin. Hyvät reitit ja koiraystävällisyys on myös iso plussa Syötteellä, sekä kaunis ja ennenkaikkea puhdas luonto. 

Mukava oli palata takaisin kunnon talveen täältä silloisesta Jyväskylän loskapaskasta ja päästä taas ajamaan kikkareilla koirien kanssa. Parina päivänä ajettiin n. 24 km., jonka jälkeen pidettiin koirille huilipäivä. 

Kuntoa oli kohotettu juuri tätä ajankohtaa silmällä pitäen ja molemmat koirat jaksoivat hienosti lenkit. 

Ilo oli taas reissata näiden kanssa. Tykkään koirista, joiden kanssa voi mennä minne vaan ja ne osaavat käyttäytyä ihmisten ilmoilla. Mökissä levättiin ja reiteillä kirmattiin. Vieraassa paikassa ei vahdita samalla tavalla kuin kotona, mikä on hyvä juttu reissussa ollessa. 

Martan kanssa treenattiin bh:n "kaupunkikävelyä" samoin ja samassa paikassa, kuin missä Carunkin kanssa viime vuonna. Käveltiin laskettelurinteen alla Martan saadessa paljon uusia kokemuksia. Martta selvisi hienosti häiriöistä. Mitä enemmän melua ja hälinää ympärillä, sen parempi oli Martan kontakti minuun. 

Meidän lomat ovat yleensä melko aktiivispainotteisia, mutta toki syötiin ja levättiin myös hyvin. Maisemia Iso-Syötteen huipulta.  

Koirien viettäessä lepopäivää, yksi unelmani toteutui päästessäni ajamaan kuuden koiran huskyvaljakkoa! Ennen safarille osallistumista tutustuin ennalta tähän huskyfarmiin ja ihmisten kokemuksiin, sillä en todellakaan haluaisi kannattaa sellaista huskytarhaa, jossa asiat eivät ole koirilla hyvin. Kaikkeahan me ei toki tiedetä, mutta päällisin puolin koirat näyttivät hyvinvoivilta ja tyytyväisiltä. Koirilla oli hyvät ja siistit tarhat, hyvä lihaskunto, joka kertoo paljon koiran hyvinvoinnista. Koiria sai rapsuttaa, ne olivat ystävällisiä, avoimia ja kaikilla oli kova palo päästä vetämään. Koiria myös puhuteltiin kivasti nimellä ja niillä kaikilla oli oma tarinansa. Koirat saivat myös vanheta tarhalla rauhassa ja esim. meidän valjakossa juoksi kaksi hyväkuntoista mummokoiraa iältään 10- ja 11-vuotta.

Odinta ja Oikkua kiittämässä 12 km. lenkin jälkeen. 

Hienot pojat lenkin jälkeen. 💓

Alussa oli hyvä perehdytys siihen kuinka koiravaljakkoa ajetaan, joten ihan ummikoina meitä ei ohjaimiin (onneksi) päästetty. Tärkeintä oli, ettei aja koirian jaloille missään tilanteessa, eikä päästä koskaan kahvasta irti. Lähdössä tuli pitää jalka jarrulla ensimmäiset n. 15 metriä. Myös kanttaukset kurvissa opetettiin ja kehotettiin auttamaan koiria tarpeen mukaan potkimalla itse vauhtia. 

Sain omaan rekeeni pyörökoiriksi nuoret, vahvat ranttaliveljekset, jotka olivat selvästi omistajalleen hyvin rakkaita, vaikka olivat kuulema melkoinen tutkapari yhdessä. Veljeksissä oli jollain tavalla jotain hyvin tuttua... Oikeanpuoleinen Oikku-koira järjesteli tilanteita matkalla olemalla välillä vähän solmussa veljensä kanssa. Keskellä valjakkoa juoksivat mummo-koirat Musti ja Friidu. Edessä meni kaksi vapaamatkustajaa, Alma ja Telma, jotka eivät vetäneet, vaan pitivät valjakon suunnan oikeana. Valjakon aivot kaiketi. 

Lenkin pituus oli mukavat 12 km. Siinä pääsi jo kivasti tunnelmaan siitä, millaista on ajaa koirarekeä. Lenkki kiersi metsiä ja soita. Henkilökohtaisesti minut yllätti valjakon nopeus, tai paremminkin sen hitaus, mutta toisaalta keli oli uuden lumen myötä koirille tosi raskas ja päivä oli kuuma. Myös vajaa satakiloinen mieheni istui reessä tuoden lisäpainoa koirille. Oli myös paljon mukavampaa ajaa ensi kerta rekeä niin, ettei ollut kovin jäistä ja liukasta. Koirien veto tuntui kuitenkin sen verran voimakkaalta, että hieman jäi epäilyttämään jarrujen pitävyys esim. jäällä. Sanoivat kyllä, että jarru toimii joka olosuhteissa ja jarru uppoaa hyvin jäähän. Caru menee noita huskyja nopeammin, mutta ero tuleekin varmasti eniten kestävyydessä. Huskyt jaksavat jolkuttaa tasaisen tappavasti pitkiä matkoja, jos koirat pidetään hyvässä kunnossa. Ne on jalostettu vetämään ja ne todella tykkäävät juosta.

Rekiajelu oli kaikenkaikkiaan tosi mukava ja elämyksellinen kokemus ja on nuo huskyt vaan sellaisia koiria, että ottaisin heti huskyn tai kaksi, jos olosuhteet olisivat erilaiset. Ihana loma jälleen. 💝