Pakkaskelit ovat tuoneet hyvää ja tervetullutta taukoa koirien treenaamiseen! Hyvällä omallatunnolla olen lenkkejen jälkeen kaivautunut vällyjen väliin sohvalle, enkä ole luonut ajatustakaan treeneille tai koiraurheilulle. Hallilla olen käynyt harvakseltaan tänä talvena mikä on ollut pelkästään hyvä asia. Caru on saanut kasvaa siinä sivussa myös henkisesti ja ihan uudella motivaatiolla lähden rakentamaan siitä itselleni mahdollista uutta tulevaa kisakaveria kevään koittaessa.
Hyvin vaikea on sanoa vielä tässä vaiheessa, millainen harrastuskoira Carusta kasvaa, tai tuleeko siitä edes harrastuskoiraa? Tällä hetkellä se on hormoonien vallassa oleva nuori kusipäinen uroskoira, jota saa tuon tuostakin palautella maan pinnalle. Treenikaverit aikoinaan ihmettelivät miksi valitsin harrastuskoiraksi uroksen nartun sijaan ja vähän sitä samaa olen itsekin ihmetellyt viime aikoina... Lohduttaudun sillä, että noiden urosten henkinen kasvu tulee vaan niin paljon narttujen perässä ja pitää vaan uskoa, että se järkikin joskus sieltä vielä tulee.
Viikonloppuna käytiin pitkästä aikaa tottistelemassa hallilla ja pakko sanoa, että tauko oli tehnyt Carulle todella hyvää! Tuntui, että moniasia oli vaan loksahdellut lähes itsestään paikalleen. Treenaaminen oli helppoa ja yllättävän kivaa tuon koiran kanssa. Auktoriteettini Carun silmissä on kasvanut murrosiän myllerryksessä ja Caru oli tottiksessakin mukavasti kuulolla ja hallinnassa, kun ensin tehtiin selväksi yhteiset pelisäännöt, joiden mukaan toimitaan.
- Hyvä suhde koiraan on ollut ajoittain koetuksella, mutta ilon kautta mennään ja suhde on kunnossa!
- Rajat ja rakkaus tässä järjestyksessä.
- Vaadi keskittyminen ja hallinta - seuraamus, jos ei tule heti käskyllä (haju tms.), rauhan ja keskittymisen jälkeen pääsee tekemään.
- Paljon palkkaa aktiivisuudesta ja hyvästä ilmeestä (jännitettä paljon!)
- Enemmän laumaa. Oikeanlainen tunne, ennen lelua!
- Lyhyttä treeniä! Itsestäänselvyys, mutta...
- Hyvä ja katkeamaton kontakti,
- Paikka tällä hetkellä varsin hyvä. Ihan on ehkä aavistuksen takana, mutta uskon, että tulee luonnostaan siirtymään vähän edemmäs...
- Voimaa ja viettiä ei voi koskaan olla liikaa...
- Haukku ei tuota (vielä) mitään, koska on vahvasti saaliilla. Kannattaako haukuttaa vai pitää taukoa??
- Käännökset vielä ihan vaiheessa
- Hyvä saalisvietti - hyödynnä tätä!
- Vähemmän purua - enemmän turhaumaa.
- Turhauman (saalisvietin) kautta seuraaminen, rytmin vaihteluita, käännöksiä, pyörähdyksiä, hetsiä... tarkkaavaisuus ja kontakti säilyy.
- Saksalainen täyskäännös toimii tekniikan osalta! Tiivis käännös, palkka heti käännöksen jälkeen. Kielinaksu-ääni merkkinä käännöksestä. Ajoituksen kanssa voi tulla kuitenkin ongelmia, joten otin myös perinteisen täyskäännöksen mukaan ja siitäkin tuli helposti toimiva! Se on myös itselleni turvallinen ja tutumpi. Nyt pitäisi päättää kumman käännöksen valitsee.
- Tekniikka hyvä kaikissa, mutta vauhtia kaipaa jokainen liike. Nopeutta turhauman, jännitteen ja juoksun kautta. Seuraavan treenikerran teema.
- Vauhtiluoksetuloja tehty, mutta tarvinnee ottaa enemmän myös lyhyeltä matkalta eteentuloja, koska Caru törmää helposti.
- hyvä pito! Rauhallinen, eikä mälvää! Vauhtinoudossa irrotusongelma; kapula on lelua parempi. Kapula on palkka, joten ei tunne riittävää tarvetta palauttaa vauhdilla tai luopua kapulasta. Iskunoutoa kahdella patukalla "lääkkeeksi" tähän vauhtinoudon sijaan? -> Isku ensin kapulaan ja sitten leluun.
- Metrisessä hypyn korkeus nyt 65 cm. Hyppyjen välillä pieni rauha ja keskittyminen. Vihjesanat käytössä. Caru tykkää hypätä, tekniikka ei ole luonnostaan niin optimaali kuin mitä esimerkiksi Myyllä. Mahdollinen hyppytekniikka kurssi tulossa toukokuussa.
- Pystyesteelle saatu kivasti toistoja! Este pidetty loivana ja käytetty treenamiseen myös agin A-estettä. Namittamalla molempiin suuntiin. Ei pyri hyppäämään reunoilta. Tässäkin sama, että jokaisen "hypyn" jälkeen pieni rauha ja keskittyminen ennen seuraavaa.
- Carun ihan lempparijuttu. Etenee täysillä ja suoraan. Ruoka palkkana. Tämä jää sulanmaan treeneihin.
- Hyvä mielentila on nyt aikaa tärkeämpi paikkamakuussa ja tehdään tätä ns. säästeliäästi. Minuutti, viisi, kaksi minuuttia -tyyppisesti, eikä treenata tätä liian usein. Caru on hyvin tarkkaavainen ja rauhallinen paikkamakuussa. Tällä hetkellä sen mielentila on juuri se mitä haluan ja tästä sen voi vain pilata.. Hyvä yritys jo oli tähän, kun hypättiin suoraan syvään päätyyn laittamalla sisarukset Keita ja Caru yhteiseen paikkamakuuseen. Odotukset sisaruksien suoriuksista ylittyivät monin kerroin ja molemmat tekivät hienon ja keskittyneen paikkamakuun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti