Talven riemuja ja Moore ikävää

Lenkkejä on meidän perheessä nykyisin joka lähtöön; on vanhuslenkkiä, junnulenkkiä ja lenkkiä siltä väliltä. Olen kyllä kiitollinen siitä, että meitä on kaksi, jotka jakavat koirien lenkitysvastuun! Lauma, jossa on vanha koira, yksi tällä hetkellä hieman liikuntarajoitteinen, mutta muuten hyvin aktiivinen ja jaksava narttu ja yksi junnu koira, jolle mikään määrä liikuntaa ei ole riittävää, pitää kyllä kunnon korkealla ja jalat liikkeessä. Vähempikin lenkkeily riittäisi, mutta lähden siitä, että onnellinen koira on väsynyt koira. Teinikoirakin on erittäin kiva koira, kunhan se saa ensin purkaa energiaansa järkevästi. Ajan löytäminen lenkille ei ole aina helppoa, mutta jostakin se aika on vaan kaivettava, jotta voin itse olla hyvällä omallatunnolla. 

Onneksi päivittäistä lenkkiurakkaa tuli helpottaan jäät! Ekat jäälenkit takana, vaikka vielä pitääkin olla hyvin varovainen liikkuessa jäällä. Talvella jäälle pääseminen ensimmäistä kertaa on vähän kun ne Lapin porot, joista ensimmäinen täytyy aina kuvata. 😂 Romeota jäällä juokseminen on piristänyt kovasti. Huonon kuulon takia sen irti pitäminen on aikaisempaa haastavampaa, mutta onneksi Romeo ei ole ollut koskaan mitään karkailevaa tyyppiä.  

Moore on ollut viime aikoina paljon mielessä. 💔 Muistan miten paljon se tykkäsi talven ensimmäisistä jäälenkeistä ja erityisesti kevään saapumisesta. Se ratsasi kaikki pilkkijöiden avannot jäisten ahvenien toivossa ja kerran se  tippui avantoonkin, josta H. pelasti sen viime hetkellä. Usein on yhä sellainen olo, että joku tärkeä puuttuu joukosta ja erityisesti jäällä se tunne on hyvin vahvana. 

Moore ja Romeo - Parhaat ystävät kunnes kuolema heidät erotti. 💔

Jäällä on vielä melko vähän lunta, joten Carun lenkit ovat olleet pääosin metsässä. Raikas pakkasaamu metsässä on kyllä ehdottomasti paras tapa aloittaa etäopintopäivä! Toivotaan, että talvi jatkuisi tällaisena kunnon talvena.