Me on kaivettu matkailuauto taas käyttöön talven jälkeen ja koska nyt ei pääse koronan takia koiraleireille, niin on pidetty omia treenipäiviä! On ajettu maastojen äärelle ja treenattu kaikki koirat. Sillä välin kun Myyn jälki on muhinut metsässä on juotu päiväkahvit autossa ja syöty eväitä. En kyllä valita, on ollut oikein mukavaa näinkin ja keväästä on voinut nauttia koronasta huolimatta!
Romeolle on ollut Mooren kuoleman jälkeen vaikeaa jäädä kotiin ilman koirakavereita ja se ulvoo kaihoisasti ollessaan yksin. Voisiko sillä olla jopa ikävä Moorea? 💔 Näille reissulla pääsee onneksi mukaan koko lauma, eikä Romeotakaan ole tarvinnut jättää yksin kotiin. Kolmen ison koiran roudaaminen kun ei ole kuitenkaan ihan yksinkertaista tavallisella henkilöautolla.
Myylle on tehty metsäjälkeä, Carulle peltojälkeä, molemmille belgeille on otettu tottiksia ja kaikille koirille on tehty esineruutua.
Carun jälkipelto
Carun neljäs jälki näytti tältä. Carun jäljellä on ollut toistaiseksi kaksi namia per askel, jotta ei rynnisi enempää jäljellä. Tarkoitus on siirtyä yhteen namiin/askel ja katsoa mikä vaikutus tällä on jäljestysrytmiin. Hyvää jäljestämisrytmiä etsitään yhä, mutta pientä kehitystä tapahtuu koko ajan. Pellolla jäljestäminen on ollut tosi motivoivaa ja mukavaa vaihtelua Myyn metsäjälkien rinnalla. Peltoiluun voisi kyllä ihan tosissaan tykästyä...
Myyn esine ja tällä videolla näkyy hyvin Myyn omanlaisensa esineen palautustyyli. Pk-sääntöjen mukaan esineruudussa esineiden palautusasento on vapaa, eikä palautustyylistä tulisi tuomarin sakottaa. Myy on saanut esineruudusta täysiä pisteitä luovutuksesta huolimatta, mutta myös aika paljon on tullut sanomista siitä, että luovutusasento voisi olla koiralla korrektimpi. Missään tapauksessa tätä luovutusasentoa ei voi suositella, koska kisoissa jokainen piste on arvokas ja tuomarin silmään tämä tapa ei näytä koskaan yhtä hyvältä kuin mitä ohjaajan eteen istuen tehty esineenluovutus. Jossain vaiheessa yritin korjata Myyn luovutusasentoa paremmaksi, mutta kuten olen monesti maininnut, jo opitun asian korjaaminen on hyvin vaikeaa...
Carun esine. Caru alkaa tuoda esineitä jo lähes perille asti! Into on hyvä ja nenäkin on koko ajan auki ruudussa.
Romeokin on päässyt esineruutuun... 11-vuoden iässä papparainen ampaisi rinnettä ylös suoraan horisonttiin ja sain ihan tosissani huudella sitä tulemaan takaisin. Koira, joka ei ole koskaan elämässään karannut ja on ollut lähes yhtä hyvä esineruudussa kuin Myykin. Dementia on iskenyt vanhaan herraan joltakin osin ja Romeon käytös on välillä hieman ennalta arvaamatonta. Lopulta Roo muisti, että tässä pitikin hakea esineitä! Voi Roo, että se osaa olla kyllä melkoisen hellyttävä ja niin rakas papparainen. klick >> Romeo 11 vuotta. Ps. Kuvaaja luovutti siinä vaiheessa kun Romeo hävisi näköpiiristä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti