sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Vuosi 2019 - muutosten vuosi


Vuosi 2019 lähenee loppuaan. Vuodesta kipeimpänä muistona jäi mieleen Mooren poismeno. Suuri persoona on poissa ja jäljellä on kaipaus ja syvä suru. Moore jätti jälkeensä suuret saappaat, eikä niitä täytetä koskaan. Mooren  hyväntuulisuus, älykkyys ja huumorintaju ovat niitä asioita joita eniten kaipaan Mooresta. Mooren seurassa tuli väkisin hyvälle tuulelle. Moore osasi hupsutella ja opetti sen, ettei kaiken tarvitse olla vakavaa. Moorella oli laaja ja monipuolinen äänimaailma ja vain Moore saattoi murista hyväntuulisesti ollessaan iloinen. Sen veikeät ja ilkikuriset ilmeet saavat vieläkin hymyn kasvoille, vaikkakin kyynelten läpi. Moore elää aina muistoissamme. 


En usko, että sitä hyvää laumadynamiikkaa mitä Mooren laumassa koirien välillä oli, tullaan enää kokemaan. Tuossa laumassa ei ollut riitoja ja kaikki kunnioittivat toisiaan. Ketään ei kiusattu, eikä yhdenkään laumalaisen tarvinnut pelätä tai olla alistetussa asemassa. Koiraportteja tai muuta eristystä ei koskaan tarvittu. Romeo ja Moore olivat toistensa parhaat ystävät läpi elämän ja niillä oli hyvin vahva suhde toisiinsa. Myös Myy ja Moore olivat hyviä ystäviä keskenään. Romeo suri Mooren kuolemaa kauan, kunnes lopulta hyväksyi rakkaan ystävänsä menetyksen. 


Surun keskellä Caru pentu saapui tuomaan vähän valoa (ja paljon vauhtia...) syksyn pimeyteen lokakuussa. Romeo hyväksyi pennun helposti osaksi laumaa, mutta uuden koirakolmikon laumautuminen ei ole käynyt ongelmitta. Myyllä pidettiin jonkin aikaa kuonokoppaa yhteislenkeillä koirien ollessa vapaana. Kuonokoppa kuitenkin lisäsi Myyn aggressiota monin kerroin, joten yhteislenkeistä, joissa Myy ja pentu ovat molemmat vapaina on luovuttu, koska ne eivät vaan toimi. Ihan mistään pienestä murinasta tai varoittelusta ei ole ollut kyse. Ilman kuonokoppaa pentu olisi ollut täynnä reikiä. Terävällä ja kiihkeällä koiralla kun keittää yli, niin jälki voi olla melko ikävää ja peruuttamatonta, joten mitään isoja riskejä ei voi ottaa. Hihnoissa yhteislenkkeily sujuu, koska pentu ei pääse Myyn iholle. On vaan jotenkin hyväksyttävä pikku hiljaa se tosiasia, etteivät nuo koirat tule toimeen keskenään. 
------

Mutta mitäpä kuuluikaan meidän tämän vuoden harrastus- ja kisarintamalle? Treenattiin ahkerasti pk-puolen eri osa-alueita, koska kauden päätavoitteena oli Palveluskoirien SM-kisat Lahdessa. Osallistumisoikeus Smiin oli saatu kolmella ykköstuloksella. (HK3-1. tulos x 3.)

Palveluskoirien Suomenmestaruuskisat elokuussa Lahdessa. Kuva Sporttirakki 
Myyn kanssa kisattiin kauden aikana neljät pk-kisat ja edustettiin Keski-Suomen Palveluskoirayhdistystä palveluskoirien SM-kisoissa. 
  • Alkukesällä käväistiin Kouvolassa kauden ensimmäisissä hakukokeissa jääden ilman tulosta.  
  • PK-SM kisoista haettiin kokemusta, kun pari tottisliikettä valitettavasti nollattiin.  
  • Belgianpaimenkoirien rotumestaruuksista Taipalsaaresta 4. sija samoilla yhteispisteillä pronssimitalistin kanssa. Täällä nähtiin Myyn mielentilaltaan paras ja ehkä ehjin kisatottis koskaan, johon olin oikein tyytyväinen. >> Myyn RM-tottis
  • Keski-Suomen piirinmestaruushakukisoista saatiin Pm-hopeaa.
Kuvia Lahden SM-kisoista: 


Avajaistunnelmissa samaan aikaan kun Caru syntyi.


Juhlakulkue matkalla avajaisiin. Kuva Sporttirakki


Myy teki erinomaiset noudot Sm-kisoissa. Kuva Sporttirakki 


Myyn eteenmenossa irtautuminen ei ollut ongelma, pysähtyminen kyllä... Kuva Sporttirakki 



Myyn kanssa toivon, että saadaan jatkaa taas ensi vuonna kisaamista. Sm-oikeuksista puuttuu yksi tulos ja se olisi tietenkin mukava saada, kun koira on edelleen hyvässä kisakunnossa ja terveenä. Carusta toivon ensisijaisesti tervettä, yhteiskuntakelpoista ja kivaa koirakansalaista. Carulle rakennellaan kaikessa rauhassa pohjia pk-lajeihin.

Ensi vuodelle toivon ennen kaikkea sitä, että pysytään terveinä ja pärjäillään tällä uudella kokoonpanolla. Romeo on vanhentunut vuoden aikana kovasti ja sillä on ollut viime aikoina aika paljon kipuja ja väsymystä. Pelkkä ajatuskin siitä, ettei sitäkään kohta enää ole kylmää sydäntä. Toivon kovasti, että Romeo jaksaisi vielä talven yli ja päästäisiin ainakin kesään, joka on ollut Romeolle aina talvea helpompi vuodenaika.

Tällä porukalla suunnataan siis kohti vuotta 2020! Hyvää ja Uutta vuotta kaikille!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti