Myyn huoltopäivä

Jo ennen Sm-kisaa yritin saada Myylle varattua fysioterapiaan huoltopäivää, mutta aikataulut eivät vaan osunneet kohdalleen. Nyt sitten saatiin aika ja olihan siellä hoidettavaa!

ANAMNEESI: Myy ollut omistajan silmään nyt vähän jumissa, Myy jää helposti istumaan vähän vinoon ja maahanmeno vähän vaikea. Tuntuu, että paikallaan olosta menee helposti jumiin, esim. autossa matkatessa. Kisat tulossa nyt parin viikon päästä. Myy itse venyttänyt jonkin verran etu- ja takajalkoja.

STATUS: Liikkuminen normaalia, ei ontumaa. Liike kauttaaltaan hyvää ja joustavaa. Istuma-asennossa paino enemmän vasemmalla, oikea takajalka jää lievästi abduktioon. Makuuasento symmetrinen. Etu- ja takaraajojen nivelliikkuvuudet hyvät ja symmetriset. Rangassa palpaatioarkuutta th4-7 ja samalla kohdalla myös voimakasta lihaskireyttä selässä, oikealla puolella enemmän.

FYSIOTERAPIA: Tehdään ft-tutkimus. Myyllä nyt lapojen takana voimakasta kireyttä, tämä voi mahdollisesti olla seurausta esim. pk-hyppyjen alastulosta. Nyt ohjataan kotiharjoitteeksi täsmävenytykset lapojen alueella. Jos Myy joutuu olemaan autossa pitkään, voi yrittää lämmitellä ensin 5-10min ja tehdä venytykset vielä pääälle. Myös pidempiä automatkoja hyvä katkaista päästämällä välillä kävelemään.

Kotiharjoitteet: 1. istuma-asennossa pään vienti namilla kohti kainaloa (molemmat puolet) sekä kuonoa kohti rintalastaa, pidä venytys n. 5 s ja toista kaikki suunnat 5 kertaa. 2. istuma-asennossa kuono viedään kevyesti yläviistoon ylös ja sieltä alas, tee 10 x 1-2 sarjaa.

Lisäksi voi tehdä selän venytyksiä viemällä päätä kohti häntää ja päätä etujalkojen väliin. Nyt laser lapojen väliin ja lihasten manuaalinen käsittely. Kontrolli n. 1kk päähän.

---
Fyssarin kanssa oli puhetta pk-lajien vinoesteestä. Siitä miten järjetön se este kaiken kaikkiaan on ja miten lujassa pk-puolella onkaan käsitys siitä, että vinoesteen tulee olla osa pk-tottista, vaikka se olisi koirille fyysisesti todella huono ja kuormittava este. Myyn tämänkertaiset (-kin) jumit viittaavat pk-hypyn alastuloihin. Myyltä kireydet löytyvät aina lapojen takaa, silloin kun treeni- ja kisakausi on käynnissä. Myyn hyppytekniikka on vieläpä erittäin hyvä, eikä sillä ole ollut koskaan hyppyjen kanssa ongelmia. Nykyään en treenaa hyppyjä juuri ollenkaan, vaan jätän hypyt suosiolla kokeeseen.

Vinoesteellä näkee myös paljon melko hurjiakin suorituksia, silloin kun hyppy ei ole kunnossa. Voi vaan kuvitella mitä nämä humpsahdukset tekevät koiran kropalle. Ei auta, pakko on vaan koiraa hyppyyttää, jos meinaa ylipäätään pk-puolella kisata, vaikka kuinka välillä harmittaisi koiran puolesta. 😞

Myy sai hyvät jumppaohjeet, joten näillä mennään taas kuukausi eteenpäin. 

"Meillehän ei neljättä tule..."

Hienot vanhemmat Väsy ja Taisto. 

Olen aina sanonut, että meille ei tule koskaan neljättä koiraa! Pojat ovat molemmat kuitenkin melko iäkkäitä; Moore marraskuussa 13 v. ja Romeo maaliskuussa 11 v. Kummatkaan eivät ole terveitä. Myy saattaisi hyvinkin jäädä jossain vaiheessa ilman koirakaveria. Voihan olla, ettei se sitäkään tilannetta pitäisi huonona vaihtoehtona. Uskon kuitenkin, että pidemmän päälle se tykkää koirakaverista, onhan se elänyt koko ikänsä laumassa. Hyvin suurta ikäeroa en myöskään haluasi koirien välille, koska usein esim. leikkisyys vähenee iän myötä ja totisuus lisääntyy. Myy täyttää tammikuussa seitsemän vuotta.

Uuden pennun piti tulla alkujaan aikasintaan keväällä 2020. Sopivaan pentuajankohtaan tipahti myös kovasti kiinnostava belgiyhdistelmä, joten päätöksen teko oli lopulta melko helppoa. Opinnot olisivat jo hyvässä vauhdissa pennun tullessa ja eka yo-vuosi lähes käytynä.

Muuttujista ensimmäinen oli se, että kasvattaja päättikin aikaistaa astutusajankohtaa puolella vuodella. Pentue syntyisikin jo loppukesästä -19. Ensireaktio oli iso pettymys, pentua ei sitten meille tulekaan. En halua syksypentua ja koulun alku ja pennun tulo samaan aikaan ei tuntunut hyvältä ratkaisulta. Toisaalta, kun asiaa enemmän mietti... puoli vuotta sinne tai tänne ei merkkaa mitään loppupeleissä! Pentuhan olisikin kivassa vaiheessa kevään koittaessa. Syksyllä ehtii jo vähän tehdä pikku pohjia jäljelle ja hakuun. Talvella voi käydä hallissa ja talviajan pentu lähinnä vaan kasvaa ja vahvistuu.

Mitä taas opiskeluun tulee, niin treenikaveri heitti, että paras aika ottaakin pentu on juuri opiskeluaika, jolloin vapaa-aikaa ja jaksamista on työssäkäyntiä enemmän. Luennoilla lähinnä väsyy vaan perse. 😆 En osaa ottaa tähän tässä vaiheessa mitään kantaa, mutta toivon, että näin asiat ovat! Työpäivieni pituus on ollut 8 h ja työmatkat päälle. Pennut ovat aikoinaan pärjänneet hyvin ja kaikki on mennyt näinkin mukavasti. En jaksa uskoa, että yliopistolla kaikki päivät noinkaan pitkiksi venyvät. Lukkari ja päivät vaihtelevat. Yrittäjänä H. voi myös päättää täysin työaikansa, joten sekin kummasti helpottaa pennun elämää ja mikäpä sen mukavampaa, kun pikkuinen koiran pentu tuomaan valoa syksyn pimeyteen! No mutta..., ihan yllättävän helpostihan sitä löytyikin perustelut koiran pennulle!

Karkkariholskuakin mietin rotuvaihtoehtona, mutta jotenkin tässä vaiheessa belgistä pois siirtyminen ei vaan tuntunut vaihtoehdolta.

---
Kävin katsomassa molempia tulevan pennun vanhempia yhteisissä treeneissä keväällä (kiitos kasvattajan, joka järjesti treenipäivän tätä varten) ja totesin koirat avoimiksi ja ystävällisiksi koiriksi. Molemmilta löytyy paljon harrastuskoiralta vaadittavia ominaisuuksia ja kasvattajankin kanssa synkkasi, joten päätös ottaa pentu tästä yhdistelmästä oli helppo. Sm-kisoissa olimme Taiston parina ja viimeistään se vakuutti, että oikealla tiellä ollaan. Taisto on upea uros!

High-spirited Cataja "Taisto" seuraa

Tarkatan Oxygen "Väsy"

Pennut syntyivät
16.8. Väsy mamma pyöräytti komean katraan, peräti 11 pentua. Kuusi narttua ja viisi urosta. Sama määrä pentuja oli Usvankin (Myyn emän) pentueessa. Runsasta läheisyysgeeniä varmasti odotettavissa tällekin tulijalle, kun on tuollainen "läjässä" kasvanut.

Kuva Kati Savukoski

Tulevan pennun sukupuoli tulee olemaan tällä kertaa uros. Haluan tekemiseen lisää voimaa ja luulen myös, että Myylle uros on narttua sopivampi kaveri. Myy on luonteeltaan iän myötä vakavoitunut ja on hyvin vaikea tietää kuinka se tulee uuden pennun hyväksymään. Myyllä on kaksi tätiä, jotka ovat olleet melko totisia laumassa eläjiä ja Myyllä on käsittääkseni noiden narttujen kanssa paljon yhteisiä piirteitä. Toisaalta, koirat voivat aina yllättää suuntaan tai toiseen. Romeokin otti Myyn pentuna hyvin vastaan, vaikka muuta pelkäsinkin.

Odotan koirasta (tietenkin! 😉) tervettä, avointa, vietikästä ja hyvähermoista harrastuskaveria, eikä haittaisi jos herkkyyttä olisi vähemmän kuin Myyllä. Uroksen kanssa saa vääntää narttua enemmän, mutta eihän tässä ole ennenkään haasteita pelätty. Toivon kovasti, että Taisto periyttäisi oman lunkin elämänasenteensa poikiinsa. Arkihelppous olisi plussaa, mutta tiiä sitten voiko belgistä ja helppoudesta puhua samassa lauseessa...

Odotan jo kovasti tulevia pentutreenejä, "pellot jo varattuna" -tyyliin. Pennun elämän alkutaipaleelle on jo mietittynä treenisuunnitelmia. Myynkin kanssa pentutreenit aloitettiin heti sen saavuttua. Tekeminen on vielä kaksinverroin mukavampaa, kun tietää edes jostain jotakin, vaikka eihän se tietenkään kaikkia virheitä pois sulje. Lajeiksi tulevallekin tulee haku ja jälki, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Päälaji valikoituu myöhemmin koiran ominaisuuksien mukaan. Nimikin on jo pitkään ollut valmiina, mutta paljastettakoon se myöhemmin. Saapa nähdä millainen pikku riiviö sieltä kotiutuu.

Tässä pienet esittelyt tästä pentueesta kennel Arapiekan sivuilta.

Pääosin käyttölinjainen tervuerenyhdistelmä, jossa ripaus groenendalia. Tarkatan Oxygen, Väsy on käyttölinjainen tervueren narttu ja H-s Cataja eli Taisto, on sekalinjainen tervueren, kuitenkin pitkälle linjattu käyttölinjaisiin malinoiseihin. Molemmat vanhemmat ovat aktiivisia harrastuskoiria. Väsy harrastaa emäntänsä kanssa päälajina agilitya ja vetolajeja hiihdosta juoksuun. Myös tokossa on ura korkattu, tähän mennessä saaliina lajista koulutustunnus TK1. Väsy on sosiaalinen, laumaviettinen ja helppo koira arjessa. Se on saalisviettinen ja omaa hyvän taistelutahdon. Luustoltaan se on kuvattu täysin terveeksi eikä terveyspuolella muutenkaan ole ilmennyt ongelmia. High-spirited Catajan, eli Taiston päälajina haku, josta sillä on korkeimman luokan koulutustunnus HK3. Näyttelytulosta vaille käyttövalio hausta. Taiston harrasteisiin kuului nuorempana myös IPO, mutta valitettavasti tapaturmainen oikean lapalihaksen repeämä muutti harrastusurasuunnitelmia kroppaa vähemmän kuormittavien lajien pariin. Taisto on Väsyn tapaan sosiaalinen ja mukava koira arjessa. Taiston luonteessa on enemmän itsenäisyyttä, mutta se on siitä huolimatta ollut helppo ja aktiivinen koira harrasteita ajatellen. Taisto omaa myös voimakkaan saalisvietin ja taistelutahdon. Se on hyvän itsetunnon omaava, nöyristelemätön uros. Luuston osalta Väsyn tapaan puhtaaksi kuvattu eikä muitakaan terveysongelmia ole ilmennyt. Molemmat koirat elävät lapsiperheissä normaalia perhekoiran arkea.

High-spirited Cataja

Tarkatan Oxygen 

Ikävä blogeja!

Voihan instat ja fbt sentään, kun ovat vieneet mukanaan monet hyvät ja luettavat koirablogit! 👎Pitkää nyt koiraharrastajat blogejanne pystyssä ja tehkää uusiakin! Mielestäni hyvät blogit voittavat mennen tullen instat ja fbt ja ovat paljon mukavampaa luettavaa, kuin mitä lyhyet instapäivitykset tai fbkirjoittelut. Jatkakaa te, jotka olette vielä tässä touhussa mukana. Terveisin "lomalainen", joka kaipaa luettavaa. 🙋

Treenejä & metsäilyä

Sm-kisoissa Myy otti painetta paikkamakuussa ja karkasi sieltä. Ikävä yllätys, jota ei olisi pitänyt tapahtua. Niin kuitenkin kävi, siitäkin huolimatta, että liike on ollut Myyllä aina ns. pomminvarma. Tämä maksoi meille kalliin hinnan karsiuduttuamme maastoista kauden tärkeimmässä kisassa... Jälkiviisaana voisi analysoida paljonkin, mutta enpä jaksa. Ainoa mikä auttaa on treenaaminen. 

Nyt on sitten treenattu paikkamakuuta. En oikeastaan edes yllättynyt yhtään, kun Myy toisti karkaamisen heti Smin jälkeen tehdyssä treenissä, kun häiriötä lisättiin. Odotinkin näin tapahtuvan, koska Smissä ei voi antaa koiralle palautetta. Myylle jäi fiilis, että näinkin voi toimia. 

No, nyt ei voinutkaan! Poskivillapuhuttelu, (ei kuitenkaan ylimitoitettu, koska herkkä koira kyseessä) joka yllätti Myyn täysin. Palautus takaisin ja paikkamakuun uusinta. Nyt ei ole ollut ongelmia pysymisen kanssa. Aina kannattaa kuitenkin treenata mielummin reilusti yli kuin ali, joten näitä treenejä jatketaan. 

 Kuuleppas muija...

Nyt tarkkana kuin porkkana!

Palkka ansaittu, kun paikalla pysytään. 

---

Treenien lisäksi on ladattu akkuja lähes joka päivä metsässä. Alkaa olla jo mukavan syksyistä! Olen vahvasti syksyihminen ja aivan mahtavaa, kun ilmat taas viilenevät ja syksy saapuu. Harmi vaan, että myös illat pimenevät vauhdilla.

Ensi viikolla pidän treenien täyteisen talvilomani. Työt on nyt hetkeksi tehty ja opintovapaa alkaa syyskuussa, jolloin aloitan opinnot kasvatustieteenlaitoksella. Aika jännää, tuskin maltan odottaa! 

Myy bongailee hirviä aina silloin tällöin metsässä, mutta ei onneksi saattele niitä kovinkaan kauaksi. 

"Jahdin" jälkeen juoma maittaa. 

Märät ja onnelliset rakit 

PKSM Lahti

Perjantaina suunnattiin aurinkoiseen ja lähes helteiseen Lahteen meidän ensimmäisiin arvokisoihin, eli palveluskoirien Sm-kisoihin! Heti leiriydyttyämme paikalle, Myy bongasi kenttää kiertävät ravihevoset ja oli niistä arvatenkin kovin täpinöissään. Kenttä suljettiin hevosilta puolen päivän aikaan, mikä tietenkin oli meidän kannalta erittäin hyvä. En olisi halunnut lähettää Myytä eteenmenoon sinne missä hevonen juoksee... Avajaisissa "jotakin merkkihenkilöä" kuljettanut hevonen juoksi vielä pari kunniakierrosta illan aikana. Tätä heppaa Myy pystyi katselemaan jo vähän hillitymmin. 

Kuva Sporttirakki 

Kisat aloitettiin Lahdessa ilmoittautumalla kansliassa, sen jälkeen suunnattiin siruntarkastukseen, jossa katsottiin samalla koirien luoksepäästävyys. Tämän jälkeen oli vuorossa eläinlääkärin tarkastus. Eläinlääkäri katsoi koirilta liikkeet ja tutki anturat. 

Kenttään tutustumisen alkoi puolilta päivin. Kenttään tutustuminen tehtiin kuuden hengen porukoissa, jotka oli arvottu ennalta. Aikaa oli 2,5 minuuttia koira. Myy oli numerojärjestyksessä ryhmän viimeinen koira ja kun pari korjasi eteenmenonsa, Myylle jäi aikaa minuutti. Käytiin tekemässä eteenmeno ja se oli siinä. Jonkinmoista jännitystä oli ilmassa, mutta jo kenttään tutustuessa jännitys laantui ihan siedettävälle tasolle, kun huomasi, etteivät ne muutkaan koirat täydellisiä suorituksia tehneet. 

Tämän jälkeen käytiin syömässä paikallisella Abc.lla. 

Puoli kuudelta alkoi Sm- kisojen avajaiset. Muodostettiin iso lippukulkue lajeittain ja torven soidessa mentiin kuuntelemaan kaupunginjohtajan ym. henkilöiden tervehdyksiä ja -puheita. Jotenkin tuntui hyvältä, että koiraharrastusta näinkin arvostetaan, vaikka yleisöä ei paljoa paikalla ollutkaan. Syynä varmasti osaltaan se, että varsinaiset tapahtumat alkoivat kentällä vasta seuraavana päivänä. Avajaiset kestivät noin puolisen tuntia ja kaikkien koirakoiden tuli osallistua niihin. Myy oli ihanan rento ja sen kanssa oli helppo nauttia avajaistunnelmasta ja kuunnella yhdessä torvella soitettua Maamme-laulua. Päivä oli muuten helteinen, mutta kulkueen lähtiessä liikkeelle, iski päälle reipas sadekuuro. 

Sm-kisojen Off Line's edustus 

Avajaiskulkue Kuva Sporttirakki 

Kuva Sporttirakki 

Illalla kilpakeskus hiljeni kun porukka lähti kuka minnekin yöksi. Me ja naapuriauto jäätiin kisapaikalle yöksi. Jokunen auto taisi tulla paikalle yön aikana. Illalla, tai oikeastaan jo kulkueen aikana, huomasin, että Myy oli melkoisen jumissa. Istuminen ei selvästikään tuntunut hyvältä ja Myy pyrki mielummin seisomaan tai se istui vinossa. Yritin hieroa sitä illalla, mutta eipä tuosta omasta hipelöinnistä tainnut paljoa apua olla. 

Aamulla saatiin nukkua rauhassa. Aamulenkillä poliisit kysyivät onko nähty saksanpaimenkoiraa, joka pääsi heiltä irti, kun sitä oltiin viemässä löytöeläintaloon. Ei oltu nähty. Toivottavasti koira löytyi ja on kunnossa. Kisapaikalle alkoi valua kisaajia ja yleisöä. Meidän numero oli vasta loppupäässä, joten päivästä oli tulossa pitkä. 

Sää oli hyvin lämmin ja aurinkoinen, mutta voimakas tuuli vilvoitti mukavasti ilmaa. Kentän ympärille oli reunanauhat, jotka lepattivat tuulessa. Sanoin Hannulle, että paikkis tulee olemaan Myylle vaikea kovassa tuulessa ja reunanauhojen ollessa niin lähellä. Se kun on aika herkkis tuommoisille asioille. 

Odottavan aika oli pitkä. Jännitys kasvoi toisten suorituksia katsoessa ja oli kieltämättä melkoisen epämiellyttävä olo ennen omaa vuoroa. Toisaalta tuli myös vahva tunne siitä, että Myyn normitekeminen riittää ihan hyvin näissä kisoissa, vaikka taso tottiksessa oli hakukoirilla kova. Pienen lisäjännityksen kaikkeen toi kipeä olkapää, joka oli teipattuna. Olin myös doupannut itseni särkylääkkeillä hyvissä ajoin ennen meidän vuoroa. 

Myy oli autossa levoton ja vinkui paljon. Ikkunat oli pakko pitää auki, koska oli niin kuuma. Myy kuuli koko ajan mitä kentällä tapahtuu. Kaikki käskyt ja jatkuvat ampumiset. Se ei osannut relata ja nukkua yhtään. Aina kun silmät menivät kiinni, joku karjaisi maahan eteenmenossa ja taas se valpastui. Jälkiviisaana ajteltuna, olisi pitänyt siirtää auto kauemmaksi kisapaikalta senkin uhalla, että kävelymatkaa kisapaikalle tulee paljon. 

Tehtiin pikku tottis, jossa Myy tuntui hyvältä. Lopulta oli meidän vuoro mennä kentälle. Toin Myyn kentälle melko myöhään. Heti ilmossa oli aistittavissa, että sen mielentila oli todella huono. Levoton ja jotenkin vahvasti kuormittunut. Oma jännitys ei ainakaan helpottanut Myyn tilannetta. Päätin kuitenkin, että mennään ja hoidetaan homma kotiin. Meillä oli ekana paikkamakuu. Vasta toisella käskyllä maahan. Parin ampumisen kohdalla Myy juoksi suoraan minun luokseni piilolle! Se oli ihan sen näköinen, että nyt mua hirvittää niin paljon, että tahdon olla sun kanssasi tässä. Voihan räkä sentään! Niin paljon kuin paikkista onkaan harjoiteltu ihan vaikka millaisessa häiriössä, niin miksi helvetti sen piti pettää juuri Sm- kisoissa?! Oma fiilis laski melkoisen rajusti, mutta päätin parin tekemisen aikana, että tästä noustaan. 

Kuva Sporttirakki

Kuva Sporttirakki

Kuva Sporttirakki 

Liikkeisiin päästyämme Myy paransi tekemistä. Ei se hyvältä tuntunut vieläkään, mutta piti paikkansa seuraamisessa ja kaikki jäävät teki tosi hienosti! Luoksetulot olivat näyttäviä ja vauhdikkaita ja lähestyimme ihan hyvillä mielin noutokapuloita. Tässä sitten alkoi Myyn mielentila vahvasti rakoilla ja alkoi ääntely, joka kesti noutojen ajan. Hypyt ja noudot Myy teki myös hyvin, palautuksista tuli ansaitusti sanomista. Eteenmenossa lähti räjähtävällä vauhdilla ja kun tuomari antoi juosta pitkään, niin niinhän siinä kävi, että vasta kolmannella käskyllä meni maihin. Virhe ottaa eteenmeno kenttään tutustumisessa? Arvostelussa oli erittäin hyvää, taisi olla erinomaistakin ja sitten valitettavasti ne kaksi puutteellista; paikkamakuu ja eteenmeno nollille. Pisteitä näin ollen vaan 76., ja sehän tiesi sitä, että kovatasoisessa kisassa ei pääsyä maastoon. 

Kuva Sporttirakki 

Kuva Sporttirakki 

Kisat olisivat voineet mennä paremmin. Eniten harmittaa se, ettei päästy maastoon näyttämään mitä me osataan. Olen iloinen ja ylpeä siitä, että me kuitenkin päästiin osallistumaan näihin kisoihin. Saatiin Myyn kanssa kokea hienoa koiraurheilua paikan päällä. Mikä hienointa, vaikka oltiinkin arvokisoissa, tunnelma oli koko ajan leppoisa ja kaikki kannustivat toisiaan. Ihan suotta pk-ihmisiä välillä solvataan. Kisapaikalla oli hyvä olla. Kaikkia asioita ei voi ennalta treenata, mutta vähintääkin hyvää ja rikastuttavaa kokemusta tällaiset tapahtumat tuovat. 

Isoissa kisoissa koiralta (ja ohjaajalta) vaaditaan paljon enemmän kuormittavuuden kestoa, kuin mitä ns. kyläkisoissa. Ihmisiä ja koiria on paljon. Päivät ovat tapahtumarikkaita ja pitkiä. Odottelua tulee huomattavan paljon. Hyvät hermot ovat täyttä kultaa koiralla sekä ohjaajalla. Pitäisi osata levätä silloin, kun mitään ei tapahdu. Näillä tehdään mielestäni ne erot voittajien ja ei-voittajien välillä. Päänuppi on lopulta se, joka ratkaisee. 

Lahden kisajärjestelyt toimivat moitteettomasti ainakin siltä osin, mitä itse koin. Some tarjoili kuvia ja tunnelmia todella reaaliajassa. Kiitos meidän puolesta ihan kaikille tapahtuman järjestelyissä mukana olleille! 

Iso kiitos myös Sporttirakille näistä aivan upeista kuvista, jotka nekin nähtävillä lähes heti tapahtuman aikana. 

Unohtamatta tärkeintä. Myy oli kultainen ja se on maailman paras kisakaveri. Voisi silläkin olla vähän paremmat hermot, mutta niin minullakin, joten siinä mielessä ollaan tasoissa. En unohda koskaan sen ilmettä, kun se tuli piilolle. "Nyt on sen verran jännää, että ollaanko täällä yhdessä, ethän suutu..." 

Yhtä suurta kokemusta rikkaampana. Oli hienoa saada osallistua. 

Mooren ja Romeon kuulumisia

Myyn kanssa treenit jatkuvat kohti ensi viikonlopun Sm:iä, mutta muutama sananen (ja kuva) tähän väliin ihastuttavista pappakoirista, jotka molemmat ovat yhä vahvasti mukana elämässä. 💝 

Moore sai loppukesästä taas komean kesätukan. Kovin on tyylikäs heppu, vai mitäs sanotte?! 😎 Moorea ei enää nykyisin nypitä trimmissä, turkki ajellaan kauttaaltaan koneella. Tähän tulee varmaan mainita, että koneella ajelua en kuitenkaan missään tapauksessa suosittele terveen skotin turkille, ellei ole näin vanhasta koirasta kyse. Skotilla tulee olla karkea, säänkestävä ja likaa hylkivä goretex- turkki, joka on oikein hoidettuna huomattavan komeakin. Nämä ominaisuudet menetetään kerrasta, jos turkkia hoidetaan väärin. Ajellun karvan palauttaminen ajellusta takaisin nypittäväksi tuottaa koiralle kipua. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi jotkut ihmiset hankkivat trimmattavia turkkirotuja (muitakin kuin skotteja) ja sitten ajelevat turkit pilalle voivotellen samalla turkin hoidon raskautta. Rotumääritelmässähän jo kerrotaan koiran turkin hoidosta, joten turkin vaatima työmäärä (mikä siis ei ole suuri) ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä. Vaihtoehtojakin roduille kun on runsaasti. Moore on kuitenkin varsin söpö, turkilla tai ilman. 

Mikä tietenkin mukavaa, molemmat pojat voivat hyvin! Mooren loman alun notkahdusta lukuunottamatta, kesä on ollut molemmilla pappakoirilla hyvä. Kesään ei ole kuulunut mitään superpitkiä hellejaksoja kuten viime kesänä, joten pojat ovat jaksaneet touhutakin. 

Elämäniloa pikku mustallakin riittää, vaikka lenkeistä ei voi enää puhua Mooren kohdalla. Aamuin illoin käydään kodin vastapäätä olevassa lähimetsässä lähinnä seisoskelemassa, jotta Mooren vatsa toimii ja ruoka maistuu. Moorea pitää välillä muistutella siitä, että ei ihan koko päivää tässäkään voida seisoa. Moorella on aika ajoin alle pissimistä yön aikana, mutta ollaan toistaiseksi pärjätty pyykkäämällä. Moore on yhä ihanan aktiivinen ja iloinen sisällä ollessaan. Ruoan jälkeen se kellii olohuoneen matolla ja hankaa partakarvojaan mattoon. Se on siellä missä syödään ja se seuraa yhä tarkasti perheen puuhia. Tyttökoirat saavat sen yhä onnesta sekaisin ja se on niiden kanssa todellinen herrasmies. Moorea ilostuttaa aina yhtä paljon nuorison vierailut ja heiltä saatu huomio. Se on ehkä vähän jollain tapaa niin kuin kissa nykyisin... 

Romeo jaksaa lenkkeillä Myyn kanssa pidempiäkin lenkkejä, kunhan se saa välillä riittävästi lepoa ja pääsee palautumaan hyvin lenkeistä. Romeon mielestä maailman parasta on kuitenkin oma piha ja sen vahtiminen. Se loikoilee nurmikolla jalkapallo lähietäisyydellä siltä varalta, että joku innostuisi sen kanssa pelaamaan. H. pelaakin usein Romeon kanssa palloa Myyn ollessa treeneissä. Myyn ollessa pelipaikalla, pelaamisesta ei tule mitään. Myy ryöstää aina Romeon pallon (vaikka on oma) omien sen itselleen... Romeo on jo oppinut, ettei palloa kannata tuoda potkittavaksi silloin kun Myy on paikalla. Tilanne muuttuu heti, jos Myy vaikkapa syö luuta sisällä. Romeo kantaa heti pallon potkittavaksi, jotta voidaan yhdessä pelata. Holskulta ei lopu virta tässä "lajissa" koskaan. Holsku on siinä (-kin) mielessä hauska koira, että leikkisyys/pentumaisuus säilyy vanhoille päiville. Romeo on ikuinen lapsi. Aina valmis pelaamaan ja hulluttelemaan. Samalla se tietenkin vahtii ohimenevää liikennettä ja on edelleen hyvin uskottava vahtitehtävässään.

Poikain elämä on siis varsin leppoisaa.

Tulevana viikonloppuna mennään Myyn kanssa Palveluskoirien Sm-kisaan Lahteen, jossa kisataan nyt ensimmäistä kertaa. Toivottavasti ei kuitenkaan viimeistä! Rennolla ja hyvillä mielin ollaan menossa. Ihmeen vähän jännittää vielä, mutta luulen, että tilanne muuttuu viimeistään kun ollaan Lahdessa. Pitäkäähän meille peukkuja! 👍