Myyn kanssa treenit jatkuvat kohti ensi viikonlopun Sm:iä, mutta muutama sananen (ja kuva) tähän väliin ihastuttavista pappakoirista, jotka molemmat ovat yhä vahvasti mukana elämässä. 💝
Moore sai loppukesästä taas komean kesätukan. Kovin on tyylikäs heppu, vai mitäs sanotte?! 😎 Moorea ei enää nykyisin nypitä trimmissä, turkki ajellaan kauttaaltaan koneella. Tähän tulee varmaan mainita, että koneella ajelua en kuitenkaan missään tapauksessa suosittele terveen skotin turkille, ellei ole näin vanhasta koirasta kyse. Skotilla tulee olla karkea, säänkestävä ja likaa hylkivä goretex- turkki, joka on oikein hoidettuna huomattavan komeakin. Nämä ominaisuudet menetetään kerrasta, jos turkkia hoidetaan väärin. Ajellun karvan palauttaminen ajellusta takaisin nypittäväksi tuottaa koiralle kipua. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi jotkut ihmiset hankkivat trimmattavia turkkirotuja (muitakin kuin skotteja) ja sitten ajelevat turkit pilalle voivotellen samalla turkin hoidon raskautta. Rotumääritelmässähän jo kerrotaan koiran turkin hoidosta, joten turkin vaatima työmäärä (mikä siis ei ole suuri) ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä. Vaihtoehtojakin roduille kun on runsaasti. Moore on kuitenkin varsin söpö, turkilla tai ilman.
Mikä tietenkin mukavaa, molemmat pojat voivat hyvin! Mooren loman alun notkahdusta lukuunottamatta, kesä on ollut molemmilla pappakoirilla hyvä. Kesään ei ole kuulunut mitään superpitkiä hellejaksoja kuten viime kesänä, joten pojat ovat jaksaneet touhutakin.
Elämäniloa pikku mustallakin riittää, vaikka lenkeistä ei voi enää puhua Mooren kohdalla. Aamuin illoin käydään kodin vastapäätä olevassa lähimetsässä lähinnä seisoskelemassa, jotta Mooren vatsa toimii ja ruoka maistuu. Moorea pitää välillä muistutella siitä, että ei ihan koko päivää tässäkään voida seisoa. Moorella on aika ajoin alle pissimistä yön aikana, mutta ollaan toistaiseksi pärjätty pyykkäämällä. Moore on yhä ihanan aktiivinen ja iloinen sisällä ollessaan. Ruoan jälkeen se kellii olohuoneen matolla ja hankaa partakarvojaan mattoon. Se on siellä missä syödään ja se seuraa yhä tarkasti perheen puuhia. Tyttökoirat saavat sen yhä onnesta sekaisin ja se on niiden kanssa todellinen herrasmies. Moorea ilostuttaa aina yhtä paljon nuorison vierailut ja heiltä saatu huomio. Se on ehkä vähän jollain tapaa niin kuin kissa nykyisin...
Romeo jaksaa lenkkeillä Myyn kanssa pidempiäkin lenkkejä, kunhan se saa välillä riittävästi lepoa ja pääsee palautumaan hyvin lenkeistä. Romeon mielestä maailman parasta on kuitenkin oma piha ja sen vahtiminen. Se loikoilee nurmikolla jalkapallo lähietäisyydellä siltä varalta, että joku innostuisi sen kanssa pelaamaan. H. pelaakin usein Romeon kanssa palloa Myyn ollessa treeneissä. Myyn ollessa pelipaikalla, pelaamisesta ei tule mitään. Myy ryöstää aina Romeon pallon (vaikka on oma) omien sen itselleen... Romeo on jo oppinut, ettei palloa kannata tuoda potkittavaksi silloin kun Myy on paikalla. Tilanne muuttuu heti, jos Myy vaikkapa syö luuta sisällä. Romeo kantaa heti pallon potkittavaksi, jotta voidaan yhdessä pelata. Holskulta ei lopu virta tässä "lajissa" koskaan. Holsku on siinä (-kin) mielessä hauska koira, että leikkisyys/pentumaisuus säilyy vanhoille päiville. Romeo on ikuinen lapsi. Aina valmis pelaamaan ja hulluttelemaan. Samalla se tietenkin vahtii ohimenevää liikennettä ja on edelleen hyvin uskottava vahtitehtävässään.
Poikain elämä on siis varsin leppoisaa.
Tulevana viikonloppuna mennään Myyn kanssa Palveluskoirien Sm-kisaan Lahteen, jossa kisataan nyt ensimmäistä kertaa. Toivottavasti ei kuitenkaan viimeistä! Rennolla ja hyvillä mielin ollaan menossa. Ihmeen vähän jännittää vielä, mutta luulen, että tilanne muuttuu viimeistään kun ollaan Lahdessa. Pitäkäähän meille peukkuja! 👍
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti