Ohjaaja luopui...

Kuten viime postauksessa kirjoitin, koiraurheilu ei sovi kaikille. Tulee niitä rotkonpohjia, joista pitää nousta ylös päästäkseen taas aallonharjalle... vain rysähtääkseen sieltä sitten taas takaisin alas. 😝 No ei vaan. Ei ehkä ihan kaikilla ole näin kuoppaista kuin mitä allekirjoittaneella on. Ihan totta puhuen, se johtuu kyllä ihan vaan pelkästään joidenkin asioiden treenaamattomuudesta ja asialle voi halutessaan tehdä onneksi paljonkin.

Viikon päästä Uuraisten kva-hakukokeesta käytiin taas Uuraisilla, tällä kertaa jälkikokeessa. Käytiin kokeilemassa josko sieltä kuitenkin jk2 irtoaisi melko olemattomilla treeneillä, joka tietenkin oli jo sinällään iso virhe... Eihän se koulari sieltä niin vaan irronnut. Noh, jana ensinnäkin meni pöpelikköön aika monestakin syystä. Ensinnäkin tunnetila olisi voinut olla muuta mitä se oli. Toisekseen voimakas sivutuuli nyppylän harjalla, josta meidän janalle lähetys oli, painoi hajua voimakkaasti oikealle. Myyhän näppäränä tyttönä pyrki hajun mukaan oikaisemaan jäljelle kääntymällä heti lähetyksen jälkeen voimakkaasti oikealle. Koirahan toimii luonnollisesti tavallaan ihan oikein menemällä sinne mistä haju tulee, mutta kokeessahan on oltava sitä hallintaa. Koiran on edettävä janalle lähes tikkusuoraan ja sitten vasta käännyttävä oikealle/vasemmalle. Janalle lähetyskin on vähän niin kuin tottelevaisuusliike. Kun näin ei annettu Myyn toimia, se otti sitten turhautuneena lopulta takajäljen. Vähän huonoilla fiiliksillä päästiin lähtemään jäljelle kun koira itsekin tiesi, ettei alku mennyt niin kuin piti. Jälki olikin jo heti alusta melkoista haahuilua sinne tänne, eikä hyvää jäljestysrytmiä tavoitettu millään. Jostain syystä Myy veti voimakkaasti lähes koko ajan tielle, jossa odotteli muita kisaajia ja kun vielä ihana (Myyn mielestä..) marjastajakin bongattiin meidän jäljeltä, peli oli meidän osalta ns. pelattu. Tuli ainakin hyvin selväksi se, mitä pitää vielä treenata. Tämänkaltaista ihmishäiriötreeniä ole tehty Myylle koskaan, eikä jäljestetty näin "hyvässä" avomaastossa, josta näkee joka suuntaan kilometritolkulla. Me ollaan painettu menemään kunnon pusikoissa vailla mitään sen kummempaa häiriötä, joten olihan tilanne Myylle täysin vieras. Pari keppiäkin löytyi kyllä siinä sivussa, mutta päätin viisammaksi keskeyttää kokeen, joten kisakirjaan tuli merkintä "ohjaaja luopui..." (toinen tältä kaudelta..) ja päästiin palaamaan kotiin, ilman että tarvitsi tehdä tottiksia tai ruutua. Luulen, että tämän kauden kisat olivat meidän osalta tässä. Nyt keskitytään pelkästään laadukkaisiin treeneihin ja kesän viettoon. 😎

Sunnuntaina talkoiltiin vielä Uuraisilla (me ollaan siis aina Uuraisilla..) Ek-kokeessa ja on hyvin paljon mahdollista, että tämä laji saattaa olla Myyn seuraava aluevaltaus! Tarkkuusruutu ja pudotettu esine ovat ainoita uusia juttuja ja koe vaikutti ainakin näin talkoolaisen näkövinkkelistä varsin monipuoliselta ja kivalta lajilta. Mitä nyt Sulo roskapöntöstä asiaa nyt sitten oikein näki... 😆