Muuramen kennelkerholaisten kanssa Jatilla

Vihdoinkin päästiin taas treenaamaan! Olen ollut useita päiviä kuumeessa, joten koirilla ei ole muutamaan päivään ollut muuta aktivitointia "kun" lenkkeily isännän kanssa. Hyvin ovat koirulit kuitenkin jaksaneet ottaa lunkisti ja makoilleet päivät kainalossa... odottaen isäntää töistä. Eilen kun viimein pääsin jo lenkille mukaan, Romeo teki kaunista seuruuta ihan oma-aloitteisesti, joten selvästi sillä oli kovasti intoa touhuta.

Tänään olin Muuramen kennelkerhon järjestämissä agitreeneissä Jatin hallilla. Treenejä veti Virpi, Sm-tasolla kilpaileva agiohjaaja. Paljon tulikin ihan uusia juttuja ja opetus oli selkeää ja hyvää. Uutena asiana tuli meille esim. "putkijarru-merkki". Se on joku merkki koiralle, jossa käskyn jälkeen lisätään vielä joku esim. ääni (suhina tms.), jonka tarkoitus on kertoa koiralle, että heti putken jälkeen tulee tiukka kurvi. Koiran tulee kurvata silloin ohjaajan puolelle heti putkesta tultua, eikä jatkaa rataa suoraan, vaikka edessä esteitä houkuttelevasti olisikin. Harjoitella tätä voi niin, että namialusta sijoitetaan heti putken ulkopuolelle putken sivuun ja koira joutuu kurvaamaan jyrkästi ohjaajan puolelle putkesta tultuaan.

Virpi kertoi myös, että eniten se mitä koira seuraa ohjaajassa, on ensimmäisenä jalkojen liike, jonka jälkeen tulee vartalon liike, sitten ohjaava käsi ja kaikkein viimeiseksi vasta ääni. Koiraa voi siis hyvin ohjata vaikka ilman käsiä, kunhan vartalo-ohjaus on selkeää.

Virpin rata oli tämän näköinen:

Rata näytti alkuun suhteellisen helpolta, mutta osoittautuikin kaikille koirille lopulta aika kinkkiseksi ja ohjausten kanssa sai olla tarkkana.

Romeolle rata oli tänään liian vaikea. Hyvänä päivänä se olisi varmaan mennytkin radan ongelmitta, mutta ei tänään. Viereisellä kentällä (matalat sermit välissä) oli menossa isojen koirien (rotikoiden ym.) tokotreenit samaan aikaan ja sieltä kuului haukkumista ja vinkulelujen ääntä, joten Romeon keskittyminen radalla oli huonoa. Tein muutamaa estettä kerrallaan, jonka jälkeen palkkasin koiran.  Putkeen menokin tuotti melkoista ongelmaa, vaikka se on aina ollut ehdottomasti Romeon yksi lempieste ja se on aina sujahtanut sinne innoissaan ja yhtään epäröimättä. Monta kertaa Romeo peruutteli putkesta pois... kerran Romeo karkasi myös A-esteelle. Kiipesi harjalle ihmettelemään, että mihinkäs sitä tultiin, mutta tuli onneksi rauhassa sieltä myös alas. : / No joo, tämmöstä tällä kertaa. Onneksi päästiin kuitenkin taas treenaamaan ja ihan hauskaa oli. Kiitos Marjalle ja kennelkerholle, että pääsin mukaan näin mukaviin ja hyviin treeneihin! :)

Pikku pätkä videota treeneistä...