Mejäkauden päätöskoe

Mejäkauden viimeinen koe vietettiin Toivakassa. Paikkana oli kaunis Hirsiaho, joka on sata vuotta vanha kartano.

Koe oli oman harjoitteluporukan, eli meidän mejärinkiläisten järjestämä. Koe oli yhden tuomarin koe ja kokeessa oli kuusi koiraa. Järjestelyt sujuivat varsin moitteettomasti, mikä oli mukavaa kun kyseessä oli ensimmäinen meidän oma koe.

Porukkaan kuuluu yksi mejätuomari, joka kylläkin oli poissa, mutta hänen poissa ololleen oli kuitenkin varsin pätevä syy, ;) sillä hän edusti piiriämme samaan aikaan SM-kokeessa jo kolmatta kertaa Iiriksen kanssa, kaksi mejän koetoimitsijakurssin läpi käynyttä ja sitten vielä meitä muuten vaan hirmuisen aktiivisia harrastajia...

Kokeen "kakaraosastoa"... Ruuti. Palkittiin iloisena jäljestäjänä. :)

Isolla pihalla oli mukava juoksennella

Talossa riitti tutkimista

100-vuotiaan rakennuksen seinissä oli oma historiansa, jota Romeo luki. 

Keittiössä valmistui kahtena päivänä (ja iltana) herkulliset ruoat... 

'

Tupa

Lakka tolleri. Romeon rakkaus. 

Romeo sai nimensä veroisesti olla kaikkien "tyttöjen sankari". Pellolla kirmasi koko viikonlopun lauma, johon kuului kaksi tolleria, kaksi mäykkyä ja Romeo.

Pellolla oli kiva olla kavereiden kanssa

Romeo ja Nelli...   :/  :P

Vähän epäilytti jo ennalta kuinka tuo jälkimmäinen jaksaa kokeessa, (Lakka ei osallistunut kokeeseen)

 kun piti koko ajan hulmuta tyttöjen perässä.

Sisällä oli hulinaa...

Rauha ja tyttärensä Ruuti

Tunnelma SM-mejää seuratessa ja veikatessa finaalin päässeitä oli jännittävä. Kari laitteli meille tuloksia kisapaikalta sitä mukaan kun ne luettiin SM-kokeessa. Harmi, että Iiriksen loistava 47 pisteen jäljestys ei ihan riittänyt kuuden sakkiin. :(  Taso oli ihan huikean kova jälleen kerran.

Ruokaa jäi ylikin, koska sitä oli tehty paljon. =) Sauna lämpesi ja juomaakin meni. ;) Koirat pyörivät jaloissa ja tulivat ihmeen hyvin juttuun keskenään myös sisätiloissa. Pienet pitivät isommille vähän jöötä. :D

Koe alkamassa kylmän yön jälkeen...

Väsyttää... 

Koirat saivat kokeessa varsin hyviä tuloksia. Romeon jäljestys ei ollut ihan sitä parasta Romeota, vaan "tyttöjen" kanssa hengailu taisi vähän kostautua ;) ja näkyi pienoisena väsymyksenä jäljestystyössä. Ei kuitenkaan haittaa, pääasia oli, että kaikilla oli mukavaa. 

Oppaan purkaessa jäljestyksen jälkeen Romeon jälkeä, siellä oli ollut metsästäjä bassetin kanssa, joten jälki lienee sotketunutkin, sen verran kummallista lenkkiä Romeo metsässä kolmennella osuudella teki. Tuloksena kuitenkin VOI 2 31 p. Kolmannella osuudella siis yksi hukka. 

Mejäkokeita on ollut paljon, mutta nyt kausi on ohi. Ja hyvä niin, koska takki on nyt aika tyhjä. Seuraavan kerran Romeo starttaa sitten vasta ensi keväänä. Muutamia harjoituksia teen syksyllä, mutta ne ovat säästetty vain ja ainoastaan Moorelle. Teknisesti Romeolla ei kuitenkaan ole mitään ongelmia, joten se saa nyt olla hyvin ansaitulla mejätauolla.

Mukava mejäkausi takana, vaikka väsymys on tällä hetkellä aika järkky. Toivottavasti tekstistä saa jotakin tolkkua, sen verran ajatus viikonlopun jälkeen pätkii...

Yhteenveto Romeon mejäkaudesta tulee myöhemmin. Romeo nukkuu jalat seinällä ja kuorsaa söpön vienoisesti, taidanpa ottaa siitä mallia. (Jalkoja en nosta seinälle. )