Viikonloppuna oli Martan ensiesiintyminen pk-kokeessa. Osallistuttiin oman seuran, eli Kspkyn jälkikokeeseen, joka pidettiin Uuraisilla. Päivä oli kaunis, aurinkoinen ja myös lämmin aamusumujen väistyttyä. Jälki on siitä huono laji kauniina syyspäivänä, että metsä houkuttaa paljon muutakin väkeä ja tämä saatiin karvaasti kokea myös Martan jäljillä.
Sirunluku meni Martalta tällä kertaa hyvin. Siru löytyi selästä heti, toisin kuin bh-kokeessa, jossa sitä etsittiin ehkä noin kymmenen minuuttia. Martta oli mukavan rento ja iloinen siruntarkastuksessa. Juoksutarkastus oli sekin nopeasti ohi, joten tästä kokonaisuudessaan jäi hyvä mieli.
Arvottiin jäljet ja siirryttiin janoille odottamaan tuomaria. Janalle lähetyksessä Martta lähti vinoon, otti takajäljen, pyöri ja haki jälkeä löytämättä sitä. Janat ovat olleet Martalla hyvin varmat treeneissä, joten tämä hieman yllätti. Martta työskenteli sinnikkäästi koko ajan, mutta homma jäi lähinnä pyörimiseksi, jälkeä ei vaan löytynyt. Kehotin Marttaa useita kertoja, (mikä oli jälkeenpäin ajateltuna virhe, koska Martta ei vaan osannut tehtävää harhajäljistä johtuen) siirryttiin aluetta vähän edemmäksi, jossa sama homma jatkui. Martta oli aivan kuin se ei olisi koskaan ennen jäljestänyt. Varmaan kaksikymmentä minuuttia pyörittiin löytämättä yhtään keppiä, kunnes lopulta luovutin. Oli tosi pettynyt olo, koska tiedän, että Martta osaa jäljestää hyvin.
Mentiin keppien luovutuspaikalle tarkoituksena lähteä kotiin. Paikalle ajoi tuomari ja ratamestari. Tuomari huikkasi minut autolle ja kertoi meidän jäljellä olleen marjastajia, joten meille tehdään varajälki. Tuomari kysyi haluanko tehdä välissä esineruudun, vai ajanko suoraan uuden jäljen. Päätös ei ollut ihan helppo, päätin kuitenkin ajaa ensin jäljen. Martta sai hetken levätä autossa muiden tehdessä esineruutua. Esineruutu keskeytettiin hetkeksi ja tuomari tuli lähettämään meidän uudelle janalle.
Varajäljelle tullessa näin jo kaukaa, että Martan janalla meitä odotti valitettavasti marjastajamummo koreineen, hän ei heti halunnut edes poistua Martan janalta ratamestarin kauniista kehotuksesta huolimatta... Mummo oli hyvin puhelias, kyseli koiran rotua ja lopuksi voiko koiraa silittää. Ratamestarin pokka piti hienosti hänen selittäessään miksi koiraa ei nyt voi silittää. Tässä vaiheessa alkoi jo lähes naurattaa koko touhu, miten voikaan olla meillä paskaa tuuria.
Tälläkin jäljellä hirveä härdelli janalla, jossa mummo oli kulkenut. Martta jäljesti mummon jälkeä lähes tielle ja eka keppikin jäi siihen. Tuomari ja ratamestari auttoivat meidät mummon jäljen yli, jonka jälkeen matka jatkui. Martan nostettua lopulta ekan kepin, sitä ilon määrää on vaikea edes kuvailla. Kuin ihmeen kaupalla Martta nosti jäljeltä kaikkiaan viisi keppiä! Keppien palautuspaikalla tuomari sanoi, että koiran hyväksi tulee lukea myös ensimmäinen keppi, joka jäi mummon jalkoihin, joten meille kirjattiin loppujen lopuksi kaikki kuusi keppiä! Olin aika pyörällä päästäni kokeen saamasta uudesta käänteestä.
Päivä lämpeni vauhdilla ja näin Martasta, että kaksi jälkeä ajettuaan koira oli väsynyt. Pienen tauon jälkeen meitä odotti esineruutu. Esineruutu meni Martalta sen koulutustasoon nähden hyvin. Muutama alueen ylitys ja yleisön nuuhkaisut laitan Martalta kokemattomuuden piikkiin. Vielä hetki ennen koetta Martta pudotteli esineitä luovutuksen yhteydessä, mutta nyt se toi esineet loppuun saakka varmasti. Martalle ruudusta 26. pistettä.
Viimeisenä se jännittävin osuus, eli tottis. Martta oli ilmoitettu B-tottikseen, koska valitettavasti ainakin tällä hetkellä Martta on laukausarka. A-tottis olisi ollut meille ehdottomasti parempi vaihtoehto ilman ampumista, koska siinä on pisteitä jaossa muuallakin, kuin siinä saatannallisen pitkässä ja tylsässä seuraamiskaaviossa. Jo autosta otettaessa Martta oli stressaantuneen oloinen, herkkä koira kun on. Ekan jäljen sekoilut, minulta vähän tiukatkin jälki-kehotukset ja turhautuminen näkyivät herkässä koirassa, oma pää olisi pitänyt osata nollata hyvin ensimmäisen jäljen jälkeen.
Tiesin jo kentälle mennessä, etten saa Marttaa yhteiseen kuplaan. Molemmat seuraamiset olivat Martalla todella huonot, niistä ihan oikeutetusti puutteelliset arvosanat. Jäävät, luoksetulon ja paikkisen Martta teki osaamistasonsa mukaan, näissäkin toki tiukalta tuomarilta tuli paljon huomautettavaa vinoudesta, ohjaajan toiminnasta jne. Tottispisteet vain 64. joten koulari jäi saamatta tapahtumarikkaan kokeen päätteeksi. Martta kuitenkin taisteli hienosti ensimmäisessä kokeessaan. 💓Maastopisteet 189, tottis 64, yhteispisteet 253.
