Elämän rajallisuus muistuttelee itsestään

Kesä on jo täällä, joten rustataanpas tänne taas vähän kuulumisia! Mökkeilykausi on jo aikaa sitten aloiteltu ja koirilla menee hyvin. Ne ovat olleet iloisia, terveitä ja elinvoimaisia. On huristeltu jonkin verran kikkarilla ja tehty koirien kanssa pitkiä lenkkejä. 

Isoja, koiriakin koskevia muutoksia on kuitenkin tulossa lähiaikoina oman terveyteni takia. Tietty määrä kun tulee näköjään ikää, alkaa tuo elämän rajallisuus nostella ikävällä tavalla päätään. Menen pian vatsaleikkaukseen, joten tulossa on vähintään pitkä tauko kaikesta treenaamisesta. 😞 Nähtäväksi jää myös se, miten ylipäätään käy koirien maastolajien. Tämä tietenkin varjostaa tämän hetkisiä tekemisiä ja mietteitä. Caru olisi nyt koulutuksellisesti koekunnossa, erityisesti jälkikokeeseen olisi ollut vielä kiva päästä sen kanssa tällä kaudella. Kiireelliseksi luokiteltu leikkausajankohta on täysin auki, joten en viitsi Carua nyt ilmoittaa kokeisiin. Oma terveys etusijalla, mutta tosiasia on myös se, että aika synkkiin vesiin vetää pelko siitä, ettei voisikaan enää harrastaa pk-lajeja. Toivon tietenkin, ettei niin käy, mutta.... Pessimisti ei pety. 

Ja jotta ei ihan synkistelyksi mene, niin kaikesta huolimatta on treenattu tavoitteellisesti. Treenejä on saatu tehtyä jo mukavasti kaikista lajeista tälle kaudelle. Laitetaanpa tänne vähän koontia siitä tänne missä mennään tällä hetkellä.

Esineruutu: Molemmat työskentelevät ja etsivät hyvin, motivaatio on hyvä. Miinusta ehkä vähän se, että tarkastelevat jonkin verran samoja kohtia, joista esine on jo löytynyt, johon kuluu turhaa aikaa. Caru tuo ja luovuttaa esineet hyvin. Martta luovuttaa esineet myymäisesti vasten hypyllä. Martalle pitäisi opettaa parempi esineiden luovutus. Nyt se tiputtelee jonkin verran esineitä luovutuksen yhteydessä. Caru ei ole keräillyt enää esineitä. Sille sopii se, ettei sitä välipalkata (purkaa itseään, vietti laskee), vaan saa palkaksi hakea seuraavan esineen ja lopussa isot bileet. Olen myös rikkonut kaavaa, eli iso palkkaus ekan esineen jälkeen ja autoon. Muutaman kerran kovalla, puuskittaisella tuulella on joku esine jäänyt, muuten aika varmaa työskentelyä molemmat tekee.

Haku: Caru

• Motivaatio ja vietti korkealla. 
• Työskentelee voimakkaasti ja tykkää etsiä maalimiehiä.
• Yleensä melko suorat pistot
• Maalimiehiä ei jää löytymättä. 
• Hyvä ja vahva ilmaisu. 
• Miinuksena ennen ilmaisua joskus hipaisee, tai vähän koskettaa maalimiestä, tai hyppää joidenkin maalimiehien yli hyvin läheltä, ei kuitenkaan koskaan aggressiivisesti. Yleensä ei koske, mutta joillakin maalimiehille saattaa toimia näin. Asiaa työstetty paljon, mutta opittu käytös on aika syvällä tuossa koirassa.
• Ohjattavuus etsinnässä saisi olla parempaa. C. on itsenäinen työskentelijä, ohjaaja on vain tiellä, kun tuo koira saa hajun maalimiehestä. Sisääntulotreeneillä (..ja paketilla jauhelihaa ) työstetään asiaa. Keskilinjalla, maalimiehellä ja maalimieheltä palatessa hallinta toimii moitteetta. 
• Caru rakastaa sille luotuja haasteita, joten erilaisia yllätyksiä pitäisi keksiä sille enemmän. 

Haku: Martta

• Motivaatio ja etsintä hyvää.
• Melko suorat pistot
• Maalimiehet löytyvät
• Korrektikäytös maalimiehillä
• Haukkuilmaisu tällä hetkellä palkkapurkille. Lyhyttä haukkua sarjoina ja välipalkalla. Haukkuu hyvin tutuille, vieraita maalimiehiä vähän ujostelee ja tämä kuuluu ilmaisussa haukkua heikentävästi. Tätä työstetään nyt. Tuttu, vieras, tuttu -tyyppisesti mahdollisuuksien mukaan. Kuka tahansa muu kuin minä, tekisi Martasta rullakoiran sen ominaisuuksien pohjalta, mutta minulle se on joko haukkuilmaisu, tai lajin vaihto. Amen. 

Jälki: 

Molemmat koirat ovat melko samassa koulutusvaiheessa. Carun taso on noussut viime syksystä, koska sitä on viimeinkin alkanut kiinnostamaan kepit oikein kunnolla. Jes! 👏 Martalla keppimotivaatio on ollutkin ihan ok. Martan kepeistä jää aika usein yksi, tai korkeintaan kaksi nostamatta. Usein se on eka, tai viimeinen keppi. Martalla vaarana jäädä viimeinen keppi, jos se on sijoitettu lähelle tietä. Saattaa kävellä ohi, tien hajut sotkee Martan keskittymisen jäljen loppuvaiheessa. Eka keppi taas meinaa jäädä alkuinnostuksen alle. Carua saattaa nenä vähän viedä, jos sopivasti riista osuu kohdalle saattaa tulla pieni harhalenkki, joka voi maksaa kepin. Martta on hyvin jälkiuskollinen, se ei tee harhoja. On ollut myös paljon jälkiä tälläkin kaudella, joissa molemmat nostavat kaikki kepit. Janat yleensä molemmilla hyvät. Joskus tarkastavat takajäljen, mutta korjaavat itse varmanoloisesti oikeaan suuntaan. Jäljen osalta voisin viedä molemmat kokeeseen. 

Tottis 

Caru: 

Kolmosen liikkeet muuten hyvällä mallilla, mutta ne jäävät... Caru on jäävissä laiska, ei keskity kunnolla, tekee mitä haluaa ja menee mielellään ali sieltä mistä aita on matalin. En hyväksy tätä, koska koira osaa varmasti siltä pyydetyn asian. Olen aloittanut iltaruoalla Carulle jääväsulkeiset, eli oikealla liikkeellä saa iltaruoan ja väärällä liikkeellä ruoka jää tulematta/siirtyy ja Martta saa ruokansa ensin. Alkuun tässäkin Caru lusmuili, teki mitä halusi, mutta sitten huomasi, että olenkin ihan tosissani sen kanssa, ruoka jää yksinkertaisesti saamatta, jos ei tottele. Tällä hetkellä Caru menee ekalla haluttuun asentoon ja toivon tämän kuuliaisuuden näkyvän pikku hiljaa myös kentällä. Caru on siinä mielessä hyvä koira, että se kestää hyvin koulutettavuutta kovuutensa vuoksi. Oikein näkee miten ne herneet sen  päässä pyörii, kun se miettii seuraavaa siirtoa ja sitä mikä olisi sille itselleen palkitsevinta. Väsytysjäävätaistelu, jonka minä aion voittaa! 😁

Mitään ihan supervauhdikastahan Caru ei liikkeissä esitä, mutta paluuvauhteihin on saatu lisää vauhtia ja voimaa, seuraamiseen olen tällä hetkellä oikein tyytyväinen, paikkis on satavarma ja noudoistahan Caru tykkää, joten paljon on hyvää. 

Martta

Martta on teknisesti taitava ja se osaa ykkösen liikkeet. Tunnetila ja koiran oma aktiivisuus ovat asioita mitä tällä hetkellä työstetään. Lyhyttä saalisleikkiä, pientä tekemistä ja tunnetilan ollessa hyvä, pois kentältä. 

Martta on herkkä ja siihen vaikuttaa moni asia ympäristössä, kuten kentällä olevat ihmiset, mun jännittäminen/pieni ärtyneisyys jne. Vietti saattaa laskea, tai katkeilla, jos Martta on yhtään epävarma. Tehtäväni on nyt tukea sitä parhaani mukaan ja saada se luottamaan siihen, että mun kanssa kentällä on hyvä ja turvallinen olla. Hyvässä vietissä ja Martan ollessa aktiivinen se tekee hienoa ja varmaa työtä. Viettikestävyys ei ole Martalla kuitenkaan niin vahvaa, että se pystyisi täysin pois sulkemaan ympäristön ärsykkeet. Laukaukset ovat myös asia, jota pitää harjoitella vielä Martan kanssa. Ei se ampumista pelkää, mutta reagoi niihin selvästi jääden ihmettelemään mitä takana tapahtuu. Se on vähintään laukauskokematon tällä hetkellä. Toisaalta sille on nyt vasta ekoja kertoja ammuttu oikealla aseella. Aiemmin on kuullut piiskan ääntä ja nallipyssyn ammuntaa, joihin se ei ole reagoinut millään tavalla. 

Tässä Martan alkukesän tottiksia. 

Tällaisin miettein tällä kertaa. Katsotaan mitä tuleva tuo tullessaan. 👍 

3-vuotias Martta!

En kestä! Martta täyttää jo kolme vuotta... mun pentuuu. 💓

Olen tämän useamman kerran jo sanonut, mutta sanon edelleen, että Martta on mun mittapuulla helppo belgi. Ihmistä kohtaan nöyrä, ohjaajakeskeinen, keskittymiskykyinen ja sillä on runsaasti miellyttämisenhalua. Se haluaa tehdä asioita oikein ja niin, että olen sen tekemiseen tyytyväinen. Martalla on täydellinen on/off-nappi. Se rauhoittuu silloin, kun mitään ei tapahdu, usein omassa pehmopedissä pedin reunoja lussuttaen. 

Martta nauttii taisteluleikistä ja sillä on erittäin hyvä saalisvietti. Se oppii asioita nopeasti ja jaksaa toistoja loputtomasti. Palkkaus on helppoa, Martta on pallohullu, ahne ruoalle ja myös purutyyny on sille superpalkka. Martalla on täyden suun puruote. 

Martalla ei ole riistaviettiä eläinten jäljille, joten sitä voi pitää irti lähes missä tahansa. Martta ei haasta riitaa toisille koirille ja koiraohitukset sen kanssa ovat helppoja. Vieraiden ihmisten kanssa Martta on hieman mielistelevä, mielestäni vähän epävarma. Menee mielellään ihmisen syliin ja käyttäytyy hyvin pentumaisesti. Näen, että Martan käytöksessä on kuitenkin sijaistoimintoa sille, ettei Martta oikein tiedä mitä siltä näissä tilanteissa odotetaan. Se on hieman kokemusköyhä suhteessa vieraisiin ihmisiin. Tutut ihmiset ovat sille rakkaita ja heidän kanssaan Martta on hyvin avoin ja sosiaalinen. 

Martta vahtii kotia ja on tehtävässään myös varsin uskottava vahvalla, kuuluvalla haukullaan. En epäile, etteikö se myös puolustaisi minua uhkatilanteessa. Martalta löytyy tarvittaessa myös paljon hyvää rohkeutta. Vahtiominaisuutta lukuun ottamatta, Martta ei ääntele. 

Martta on loistoyksilö meidän laumaan, ihan täydellinen vastinpari Carulle.

Toivotaan, että yhteisiä vuosia on vielä paljon edessä! 

Tervuvaljakko!

Talvi taitaa olla tällä hetkellä valitettavasti aika lailla taputeltu, mutta mahtuihan tähänkin talveen monta mukavaakin juttua. Kuten se, että pääsin nauttimaan koirien kanssa vauhdikkaista lenkeistä, kun uskalsin viimeinkin laittaa molemmat belgit saman kelkan eteen! Vauhtia on ollut, mutta ei onneksi vaaratilanteita. Martan mukaan tulo "valjakkoon" toi mukanaan kaksin verroin iloa ja tekemisen meininkiä. Tuntuu, että Martta olisi kuulunut aina meidän tiimiin ja se juoksee jo hyvin Carun rinnalla. Välillä innostuvat oikein kirittämäänkin toinen toisiaan ja silloin mennään lujaa...  Pääosin koirat kuitenkin ravaavat, koska lenkit ovat useita kilometrejä. 

Toistaiseksi ainakaan en ole laittanut koiria vetoliinoihin, koska Martta on vasta ns. sisäänajovaiheessa. Pitkä liina antaa enemmän reagointiaikaa. 

Muutama talvinaamakuva koirista tänne muistoihin. 

Vastapainona kelkkaajeluille, tehdään myös rentoja metsälenkkejä. Harmittaa, kun talvi vääjäämättä alkaa loppua. Kevättä kohti kuitenkin mennään, tuokoon se mukanaan muita mukavia asioita. 

Vuoden alkua

Blogi on ollut pitkään hiljainen, mutta kirjoitellaanpas tännekin taas vähän kuulumisia. Hei, ja sitä paitsi... mennään jo helmikuuta, pianhan on jo kevätkin täällä! 

Vuosi vaihtui jo perinteisesti mökillä, jossa rakettien pauke oli maltillista. Martalla oli vuoden vaihteessa juoksut, joka toi lisähaastetta ja hermojen kiristelyä mökkeilyyn. Martan seuraavat juoksut ovat laskujeni mukaan todennäköisesti Juhannuksena, Martta juoksee kivasti juhlapyhinä...  😀 

Sterkkaus, kastraatio vai sekalauma?

Olen pyöritellyt mielessä Martan sterkkausta, mutta harmittavan paljon olen kuullut ja kokenut huonoja asioita liittyen nartun sterkkaukseen. Myyllä luonne terävöityi, tuli ääniarkuutta, virtasankarkailua ja vielä pisteenä iin päälle, turkista tuli järkyttävä pehko. Niin, ja muistinko sanoa, että lihoi jo pelkästä makkaran katsomisesta... 

Treenikaverin vanhemmalla malilla alkoi myös ääniarkuus sterkkauksen jälkeen. Kuulo on kuuleman mukaan viimeinen aisti, joka koiralla toimii vaikkapa lopetuksen yhteydessä. Kuuleekohan koira anestesian yhteydessä laitteiden piippauksia, jotka sitten vaikuttavat myöhemmin negatiivisina muistoina. Myy pelkäsi sterkkauksen jälkeen erilaisia korkeita ääniä, piippauksia (mikro), palohälyttimen ääntä patterin alkaessa loppua, tai fyssarin laserlaitteen piippausta. Kaverin koiralla hyvin samansuuntaisia epämääräisiä pelkoja, joita ei ennen sterkkausta ollut esiintynyt. Martta on luonteeltaan herkkä ja aavistuksen epävarma koira, joten luoteeseen ei toivoisi ainakaan mitään negatiivista muutosta. Toinen puoli on sitten nämä nisäkasvaimet ja kohtutulehdukset, joita synnyttämättömälle nartulle voi tulla. 

Carun kastraatio olisi tietenkin yksi vaihtoehto, mutta sekään ei hirveästi houkuttele. Tykkään Carun luonteesta ja pelkään sen muuttuvan sellaiseksi mitään sanomattomaksi setämieheksi kastraation jälkeen. Puhumattakaan taas turkkiongelmista, joita kastraatio toi esimerkiksi Romeolle. Omat perustelut asialle ovat näköjään jo niin vahvat, että ehkä me mennään sekalaumalla ja yritetään vaan sinnitellä. 😃 Onneksi eturauhanen ei ole toistaiseksi Carua vaivannut. Eläinlääkärissä tarkastivat eturauhasen kynsivamman yhteydessä. Jos Carun eturauhanen alkaa oireilla, niin sitten on pakko tehdä päätöksiä suuntaan, tai toiseen. Caru on onneksi varsin järkevä uros ja sekoaa vain tärppipäivinä, joita ei onneksi montaa ole vuodessa. 

Kikkariajelua

Talven vaihtuvista sääoloista huolimatta, kikkariajelua on tälle talvelle saatu jo yllättävänkin paljon. Kikkariajelu on talven ehdottomasti paras asia. Martan vetokoulutus ei ole edennyt yhtään omasta laiskuudesta johtuen, mutta pääasia on, että se tykkää juosta kikkarin edessä. Martta ei vedä, mutta nauttii muuten juoksusta. Caru tykkää vetää, mutta silläkin suosin enemmän rauhallisempia ravilenkkejä, varsinkin kun ikää alkaa tulla ja mitään kisatavoitteita ei ole vetolajeille. Tai, no on mulla yksi tavoite vetolajien suhteen. Saada molemmat koirat saman kelkan eteen. Suunnittelu on ihan viimeistelyä vaille valmis. Isäntä kokoaa parhaillaan jarrumattoa, koska ilman minkäänlaisia jarruja en noiden kahden koiran vetämän kelkan kyytiin mielellään lähde. Pitkillä liinoilla on jo hyviä kokemuksia rinnakkain juoksusta. Alku on aina yhtä kaaosta, mutta muutaman kilsan jälkeen meno näyttää jo kivalta.

 

Tottikset 

Talvena aikana on käyty pari kertaa viikossa hallilla tottiksissa. Carun kanssa tehdään kolmosen liikkeitä ja Martta jumppaa ykkösen liikkeitä. Teen paljon tunnetilatreeniä ja yritän kiinnittää huomiota erityisesti kohtiin, joissa vietti meinaa laskea ja koiran odotusarvo hiipuu. Yllätä koira- tyyppisesti palkkausta näihin kohtiin. Muuten aika perussettiä molemmille. Olkkaritreeninä Martalle pitoa ja vähän käsikosketusta. Pito on Martalla parantunut huimasti. Esineiden luovutusta pitäisi treenata Martalle enemmän ja talven aikana yritän myös vahvistaa erityisesti Carun takapään käyttöä. 

Koostin Carun tottisvideon viime kesältä ja loppu vuodesta. Tykkään Carun iloisuudesta, sen halusta tehdä ja siitä, että se tekee asioita nykyään jo minulle. Eihän se maailman nopein ja näyttävinkään ole, mutta tekee asiat omalla tavallaan ja rutiinia liikkeisiin on jo tullut mukavasti.  

Martalla on ykkösen liikkeet kasassa. Metristä on treenattu nyt kahdella tavalla. Perinteisellä ja uudella tyylillä, nyt kun Pk-säännöt muuttuvat. Bh-kokeesta tulee jatkossa lähes naurettavan helppo ja noudot häviävät alemmista luokista. Ainoa perusteltu muutos olisi mielestäni ollut vinoesteen loivennus. Kaikki muu säätö on ihan turhaa, kun on kyse pk-lajeista, joiden tulisi olla pk-rotuisille koirille täysin tehtävissä olevia asioita. Noutojen poistuminen alemmista luokista on ihan käsittämätöntä, koska onhan niiden opettaminen tavallaan myös lajin suola. No, onneksi kolmosluokassa ei ole käsittääkseni mitään suurempia uudistuksia. Näihin on vaan sopeuduttava, jos meinaa kansallisia lajeja harrastaa. 

Terveyshuolia

Koirilla on ollut pieniä terveyshuolia. Molemmat sairastivat lievän kennelyskän vuoden vaihteessa. Muutama viikko lepoa auttoi asiaan. Carua käytin myös lääkärissä lisääntyvien ja kasvaneiden ihopattien takia. Pateista otettiin ohutneulanäytteet patologin arvioitaviksi. Onneksi patit osoittautuivat vaarattomiksi talirauhas,- eli rasvapateiksi. Patit ovat aina aika pelottavia, mutta onneksi nuo patit olivat ihan harmittomia. Ehtihän siinä muutakin jo ajatella.

Kuka voisi kellot seisauttaa...

Carulla on valkoista leuan alla ja se muistuttaa ajan kulumisesta. Ihan käsittämätöntä miten aika menee nopeasti! Caru täyttää tänä vuonna kuusi ja Marttakin jo kolme. Pidän Marttaa vielä ihan pentuna, mutta eihän se sitä enää ole. Toisaalta, koirat ovat nyt parhaassa iässä, jaksavia ja täynnä energiaa. Tästä ajasta osaa nauttia monin tavoin. Voi tehdä niin paljon asioita koirien kanssa ja ne ovat innolla mukana kaikessa.

Carun jälkeläisnäyttö

Carun ja Haicun  pennuista suurin osa on luustokuvattu. Kaikilla tähän mennessä kuvatuilla koirilla on terveet selät, ltvt, sekä kyynärät ja lonkat. 💝Yksi uros suoritti viime vuonna myös Bhn. Kiva kuulla näin uroksen omistajana, että pennuista on kasvanut terveitä koiria. 

Martta

Martasta on kasvanut myös hieno tyttö. 💓 Kiltti ja helppo koira, jota voi pitää huoletta vapaana lähes missä vaan. Harrastusominaisuuksiin olen Martassa pääosin tyytyväinen, arjessa Martta on hieman epävarma. Tässäkin on vähän peiliin katsomisen paikka. Meillä käy harvoin vieraita ja sanoisin, että Martta on melko kokemusköyhä suhteessa vieraisiin ihmisiin. Pentuna sai paljon palautetta vieraiden päälle hyppimisestä ja se näkyy minusta nyt niin, ettei osaa olla vieraiden kanssa täysin rennosti. Jälkiviisaana sanoisin, että liinassa pito olisi ollut ihan hyvä juttu. Tilanteet Martalta menee usein vähän överiksi. Tunkee kaikkien syliin täysillä ja kuitenkin näkee, että Marttaa vähän jännittää olla niin lähellä.  Onneksi se on vielä muokkautuva tuon osalta, kunhan vaan saa hyviä kokemuksia vieraista ihmisistä. Juoksut vaikuttaa tähänkin asiaan ja niiden alla Martan epävarmuus lisääntyy, kun taas juoksujen jälkeen Martta on tasapainoisempi ja itsevarmempi. 

Epävarmuudesta johtuen epäilen, ettei Martasta välttämättä tule hyvää hakukoiraa. Hyvän hakukoiran tulee mielestäni rakastaa vieraita ihmisiä. Joo, tiedän, että rullakoiran ei välttämättä tarvitse, mutta uskon vahvasti siihen, että sisäinen motivaatio tulee olla vahva, jos halutaan tehdään hyvää tulosta. Myy oli syntynyt hakukoiraksi, koska sen mielestä ihmiset olivat parasta mitä se tiesi. Ihan kaikki ihmiset. Se palkkautui ihmisten löytymisestä ja olisi tehnyt hakua varmasti loppuajat ilman palkkaakin, koska se selvästi rakasti ihmisten löytämistä. Martta tykkää etsiä "tuttuja" ihania maalinaisia, mutta jos piilossa on sille vieras ihminen, Martta saattaa jättää ihmisen, koska sitä selvästi vähän huimaa mennä vieraan ihmisen luo. Rullalla Martta varmasti toimisi, en vaan tiedä haluanko siitä rullakoiraa, vaan siirrytäänkö suosiolla jäljen puolelle, jonne Martalla on selvästi sopivampia ominaisuuksia. Koetavoitteita haun suhteen ei ole ainakaan tälle kaudelle Martan osalta. Tuleva kesä näyttää suunnan tämänkin asian osalta, katsotaan mitä se tuo tullessaan.

Joulua!