Hieman kaksijakoiset fiilikset jäi Carun viimeisimmistä kokeista. HK3 ja JK1 koularit kahden viikon välein ei ole sinällään huono saavutus. Kokeissa Caru on kuitenkin vahvasti alisuoriutunut, ehjää kokonaisuutta on ollut vaikea saada siirrettyä kokeeseen. Caru kuitenkin pystyisi paljon parempaan. Keskittyminen kokeissa on ollut ailahtelevaa, vietti ei ole kantanut toivotulla tavalla koekaaviossa. Syitä on varmasti monia; alun koulutusvirheet uudentyyppisen koiran kanssa, kuumuus ja narttuparit, mutta ne nyt vaan toisaalta kuuluu tämän lajin luonteeseen, joten niitä ei voi täysin välttääkään.
Kesän treenilistaan kuuluu nyt paljon vietinnostotreenejä. On tehty mm. hallintaneliötä, josta Caru on päässyt puruihin. Myös maalimiehen leikitystä on tulossa kesän aikana. Tekniikkaa ei tehdä ollenkaan Carun kanssa, eikä oikeastaan paljon maastojakaan. Hieman skeptinen olen sen osalta, auttaako tämä tottiksiin, vai vahvistanko enemmän vaan Carun reaktiivisuutta. Ikää alkaa olla Carulla kuitenkin jo sen verran, että laiva kääntyy hitaasti. Haaveissa olisi kuitenkin vielä joskus päästä näyttämään Carun osaamista parhaimmillaan, joten ei me kuitenkaan vielä luovuteta. Sitä paitsi tuo koira on ollut kaikkinensa niin vaikea kouluttaa, että pakko olla myös vähän ylpeä siitä mitä sen kanssa on jo kuitenkin saavutettu.
Martan koeura ei ole päässyt vielä alkua pidemmälle. Iso kysymysmerkki onkin se, tuleeko Martasta koskaan edes pk-koiraa. Martta on herkkä ja hyvin pehmeä koira, jonka paineensietokyky on heikko. Ympäristötekijöillä on suuri vaikutus siihen miten Martta kulloinkin suoriutuu. Se ottaa valtavasti painetta vieraista ihmisistä. Paine näkyy vahvana mielistelynä, pentumaisena käytöksenä, keskittymiskyvyn katoamisena ja pahimmillaan vieraiden luo karkaamisena ja heidän päälleen hyppimisenä. Tämän eteen on tehty paljon töitä, mutta pakko-oireisella koiralla tietyt ominaisuudet tuntuvat olevan vahvassa ja niistä eroon pääseminen ei tunne aina edes mahdolliselta. Pk-koiralta vaaditaan kuitenkin riittävää toimintakykyä, ohjattavuutta, kuormittavuuden kestoa ja pitkäkestoisuutta. Näitä ominaisuuksia ei Martalta oikein löydy, joten tällä hetkellä on melko luovuttajafiilis Martan suhteen. Maastoissa asiat on nyt saatu hyvälle mallille haun ja jäljen osalta, mutta koetottikseen on vielä pitkä matka näiden moninaisten tunnetilaongelmien kanssa. Arjessa on myös jonkin verran ongelmia liittyen noihin Martan pakko-oireisiin/vieraisiin ihmisiin, joten olen (ensimmäistä kertaa muuten koskaan..) ottanut yhteyttä myös koirien käytösneuvojaan Martan asioissa. Kävi miten kävi näiden "ongelmien" kanssa, niin Martta on aina meidän laumassa paikkansa ansainnut. 💝
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti