lauantai 26. marraskuuta 2022

Hiljaiseloa


Syksy alkaa kääntyä jo talveksi. Ensi lumikin on jo käväissyt maassa. Arkena ei ehdi juuri valoisaan aikaan lenkille. Aamut ja illat ovat ihan helvetin pimeitä. Ennen töihin lähtöä tehdään päivän pisin lenkki (4-6 km) otsalamppujen valossa. Ilveksiä, kettuja ja pupuja lukuunottamatta, metsässä on aika hiljaista. On ollut vähän ikävä opiskeluaikoja, jolloin vapaa-aikaa oli runsaasti myös päivällä. Koirilla on mennyt kuitenkin hyvin kotona. Niillä on onneksi toisensa. 


Martta täytti 8 kuukautta. Ulkoiselta olemukseltaan se on alkanut muistuttamaan yllättävän paljon Carua. Luonteeltaan koirat ovat kuitenkin kuin yö ja päivä. Caru on rauhallinen ns. vanha sielu, kun taas Martta on vilkas väkkärä. Erityisesti Carun suoraa ja helppoa luonnetta olen alkanut arvostamaan päivä päivältä enemmän. On ilo omistaa noin erilaiset koirat ja molemmat koirat käyvät täydellisesti meidän perheeseen. Järkeviä ja kivoja koiria arjessa, myös Martta. Koiraohitukset eivät tuota ongelmaa, edes silloin, kun vastapuoli provosoi. Caru on pennulle paras malli ja Carua onkin paljosta kiittäminen Martan kasvatuksessa. 


Caru ja Martta ovat parhaat kaverit. Niiden leikit käyvät täydellisesti yksiin. Ne syövät samoja luita ja leikkivät samoilla leluilla. Näin rentoa menoa  meillä ei ole ollut aiemmin koirien välillä. Romeo oli resurssiaggressiivinen luistaan ja nukkumapaikastaan. Luita ja leluja ei voinut pitää vapaasti koirien saatavilla. Myyllä oli myös terävyyttä. Se oli ahnein tuntemani koira ja myös erittäin tarkka luistaan ja ruoasta. Carulla ei ole yhtään terävyyttä, eikä se suutu Martalle, vaikka syytäkin olisi. Se on ihan loputtoman kärsivällinen Martan kanssa. Koirien väleihin ei ole tarvinnut puuttua yhtään. En olisi voinut parempaa toivoa. Hyvin myös juoksuttavat toisensa vapaana ollessaan. 😁





Lenkeistä puheen ollen, molemmat koirat kävivät fysioterapiassa. Martta lähinnä opettelemassa pötköttelyä ja vieraan ihmisen käsittelyä. Se on sellainen hyvin pehmeän oloinen nuori koira, eikä sillä tunnu olevan suurempia jumeja. Yllättävn hyvin se rauhoittui lopulta myös kyljelleen makaamaan, kun se kamala alkuhärvääminen saatiin loppumaan... 

Carulla oli selkeää lihaskireyttä lanneselässä th10-L4 alueella molemmin puolin, vasemmalla puolella kireyttä oli lievästi enemmän. Carulle annettiin laseria lanneselän aluelle. Kireydet aukesivat hyvin ja seuraava käynti molemmilla on tammikuussa. 

Marraskuussa on tehty tottiksia. Hallivuorot molempien koirien osalta alkavat joulukuussa, toistaiseksi on kärvistelty vielä ulkokentillä. Carun tottis etenee hitaasti, mutta varmasti. Töiden jälkeen ei jaksa, eikä näe enää treenata. Treenit jäävätkin nyt pääosin viikonlopulle, Martan tiistaitreenejä lukuunottamatta. Hakutreenejä ei ole saatu enää kasaan, mikä on valitettavaa. 



Martalle on tehty pohjia tottikseen. Kiva koira siitä on tulossa! Säpäkät liikkeet ja Martta tykkää tarjota tekemistä. Tottista teen sen kanssa aika paljon vielä ruoalla, koska Martta on ahne. Viettejä availlaan leikkimällä. Keskittymiskyky ei ole ihan Myyn tasolla, mutta sukunsa sinnikkyyttä pennulta ei puutu. Martta ei myöskään ääntele, mikä on kiva juttu. Martan kanssa käydään koiravalmennuksen pohjatyökurssilla. Koirahäiriö on Martalle pientä, mutta ihmisiä se haluaisi rakastaa ja niistä luopuminen on ollut sille työläämpää. Kovin on tässä asiassa ollut Myymäinen. Hölmö minä, koska menin sen vielä sosiaalistamaan. 😄 Hauska nähdä millainen koira Martasta kasvaa. 



- Mitäs oot mieltä, jos tästä kuitenkin lähettäis...? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti