Teknisesti en ole Myyn tekemisestä kovinkaan huolissani. Liikkeet se osaa, eikä treeneissä tule juurikaan liikevirheitä. Seuraamisessa on ollut ajoittain edistämistä. Seuraavassa treenissä sitä ei ole yhtään, joten... vaikea sanoa mikä sattuu olemaan päivän anti tuolloin. Kovassa häiriössä voi ylläreitä tulla, mutta yritämme selvitä niistä sitten parhaamme mukaan.
Myy on hyvin vilkas koira ja tunnetila tulee olemaan meille se juttu. Kestääkö mielentila tottiksessa Sm-hulinat ilman, että tulee ääntelyä ja muuta häröilyä? Talvesta lähtien tunnetila on ollut tottiksessa hyvä. Viime aikoina on tehty hyvin paljon erilaisia häiriötreenejä. Käyty erilaisissa paikoissa treenamassa, mm. Jyväskylän kaupungin keskustassa nurmipläntillä. Tehty vauhtiliikkeitä toisten koirakoiden kanssa jaetulla kentällä niin, että koirat juoksevat kentällä yhtä aikaa eri suuntiin, välillä toinen koira on paikkamakuussa jne. Annettu hämykäskyjä, ammuttu kaavion eri vaiheissa, tehty kovassa häiriössä erimittaisia paikkiksia. Treenattu ja treenattu, unohtamatta sitä, että tekemisen pitää olla myös mukavaa.
Myy on selvinnyt kaikista häiriötreenilöistä kohtuu mukavasti. Ääntelyä ei ole tullut, vaikka vietti on noussut pykälän ylemmäksi Myyn ottaessa pientä (sopivaa) painetta ympäristön tapahtumista. Vilkashan se on ja mikään ei jää siltä huomiotta. Paikkiksessa pää saisi pyöriä vähemmän, mutta mihinkään se ei ole lähdössä. Myy on kuitenkin ns. koiramateriaalina helpoimmasta päästä viedä isoihin kisoihin, koska noin lähtökohtaisesti se ei ainakaan syö ketään.
Maasto-osuustreenit (henkilöetsintä) ovat menneet vaihdellen. Esineruutu on aina ollut Myyn lemppari ja samalla myös sen vahvuus. Neljä esinettä nousee ja hyvässä ajassa. Myy on esittänyt parempaakin tekemistä haussa vuosien varrella. "Joo-joo, mä niin osaan tän.." voisi olla Myyn motto ja se taas ei läheskään aina osu ihan yksiin omien suunnitelmieni kanssa. Pieni kurittomuus on nostellut aika ajoin päätään. Hyvänä päivänä Myy tekee nättiä ja varmaa työtä. Viimeisimmissä treeneissä alkurataan on laitettu paljon ukkoja, jotta se olisi huolellisempi alusta saakka. Haamuilla on haettu pistoihin suoruutta ja myös motivaatiota. Siellä-sanaa (fokus eteen) on myös saatu haamujen avulla vahvistettua. Tunnetila tässäkin näyttelee suurta osaa. Näin jälkiviisaana, koiraa ei tulisi koskaan päästää tekemään yhtään mitään, jos tunnetila ei ole lähtötilanteessa juuri se mitä haetaan. Häröily jää helposti elämään ja sen pois kitkeminen ei ole yksinkertaista. Hyvillä mielin kuitenkin ollaan. Myyn tekeminenhän ei ole voimaltaan, (eikä myöskään koulutustasoltaan) maleihin verrattuna niin näyttävää ja tyylikästä, mutta toivon tuomareiden näkevän sen ilon ja halukkuuden, jolla se minulle työskentelee. Lähdetään tekemään se mikä osataan ja toivotaan, että päästään sellaiseen ehjään suoritukseen, johon voimme itse olla tyytyväisiä.
Loukkasin kesäkuussa olkapääni heittäessäni koirille vesilelua. En mennyt lääkäriin. Odottelin, että paranee ajallaan. Olkapää ei ole niin kipeä, etteikö se kestäisi normaalia elämää. Se on mennyt pikku hiljaa vähän paremmaksi, mutta silti tietyt asennot tuottavat kipua. Olkapää ei luonnollisestikaan tykkää kapulan heitosta. Noudoista ensimmäisenä tulee vielä kahden kilon kapulan heitto, niin tilanne on välillä ollut treeneissä melko tuskallinen. Myyllä on onneksi hyvät noudot, joten pitoa lukuunottamatta näitä ei treenata enää ennen koetta. Yritän varmasti hakea olkapäähän vielä jotain helpotusta ennen kisoja. Kuvatakin se ehkä pitäisi? Kestääkö olkapää kisoissa, jää nähtäväksi. Vituttaahan se, että juuri nyt piti tällanenkin tähän tulla, mutta elämä on...
---
Treenien vastapainona ollaan vietetty täysillä kesää. Helle hellii tälläkin hetkellä. +30 mittarissa tätä kirjoittaessa. Koiria on uitettu paljon mökillä. Myy on uinnut pelastusliiveillä veneen vierellä. Alkukesän viileys mahdollisti hyvin pitkät lenkitkin, joten Myy on nyt erittäin hyvässä fyysisessä kunnossa jaksamisen suhteen.
Romeokin oppi viimein uimaan. Se ei enää ui etujalat pystyssä ilmaa polskien, takapää syvällä vedessä. Romeo ui rauhassa nauttien ja rennon oloisesti. Uudessa uimatyylissä selkä ei edes kastu. 😄 Tässä tapahtumasta videomatskua.
Moorekin on edelleen matkassa mukana, jotenkin kamera on vaan kierrellyt sitä. Trimmaajamme on ollut nyt pitkällä sairaslomalla, joten tälläkin voi olla pienoista osuutta asiaan. Mooren vointi on ollut kohtalainen. Ruoka ei oikein maistu. Voi johtua helteestä, tai sitten jostain muusta. Päivä kerrallaan sen kanssa. Pentukuulumisiakin olisi jo aika pian kertoa, mutta ketäpä ne kiinnostaa? 😜
Kesämielellä ihana, kultainen Romeo. 💝
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti