maanantai 15. heinäkuuta 2019

Karavaani kulkee ja koirat haukkuu...


... ja vieläpä ihan kirjaimellisesti. On reissattu matkailuautolla kauden ensimmäiseen hakukokeeseen ja samalla kierrelty ja yövytty sukulaisissa. Koetta ennen vietettiin yö H.n siskon luona Kouvolassa. Yöpyminen onnistui hienosti koiriemme kanssa, vaikka kyläpaikassakin oli peräti 17 koiraa. 

Uutena rotututtavuutena tutustuimme Jakutianlaikoihin. Käyttötarkoitus tällä Venäläisellä rodulla on reki-, metsästys-, ja paimenkoira. Nämä kuvien koirat tulevat olemaan huskyjen lisänä vetokäytössä. Hauskoja ja vilkkaita koiria, joista ensimmäisenä tuli ulkonäöllisesti mieleen laumanvartijasamojedisekoitukset, karhukoira ja veikkailtiinpa fbssä mustavalkoista Boris-pentua bordercollieksikin.  Kaikki olivat hyvin persoonallisen näköisiä otuksia. Laikoja on vasta muutama rekisteröity Suomessa. Kaikki kuvien koirat on haettu suoraan Venäjältä Pietarista, jonne osa näistä on tuotu Siperiasta. Rodulla on jonkin verran vartiointiominaisuuksia. Koirat olivat totisempia tarhalla, kuin mitä tarhan ulkoupuolella. Uroksen säkäkorkeus on 55-59 cm, nartun 53-57 cm. Aika näyttää millaisen suosion rotu saavuttaa Suomessa. 





Valloittava Boris pentu, jonka paras ystävä on käyttölinjainen huskypentu. 



Ilta meni rattoisasti syöden ja koirien kanssa touhuten. Sisäkoirat vanha porokoira Siida ja mitteli Hilma.


Pääsin myös kokeilemaan tätä fättikikkaria ja tykästyin siihen heti. Kivet ym. pomput eivät tunnu missään ja se on renkaista huolimatta yllättävän kevyt ajaa. Hyvällä tavalla erilainen ajokokemus, kuin mitä omalla kikkarilla. Myyllä oli valitettavasti jo iltaruoka-aika ja koe seuraavana aamuna, joten en voinut ottaa sitä juoksemaan. Paremmalla ajalla on tarkoitus mennä kokeilamaan tätä vielä uudemman kerran Myyn kanssa. Hyvää potukuttelubaanaa kun löytyy kymmeniä kilometrejä heti talon ympäristöstä, joka on mm. armeijan harjoitusharjualuetta. Tällainen pyörä tulee kyllä ehdottomasti hankintaan jossain vaiheessa. Yritin jo kovasti hieroa kauppoja, mutta ei saatu pyörää mukaan. 😅 Mun kikkarihan on myös lähtöisin täältä. 

Seuraavana aamuna siirryttiin sitten hakukoepaikalle Muhniemeen, jonne ajoi meidän leiripaikalta noin 50 minuuttia. Tarkoitus tällä hakukokeella oli lähnnä tehdä sm-kenraali ennen tulevaa suurempaa koitosta. 

Kolmosluokka aloitti maastoilla ja arvoin meille numeron yksi. Kakkonen olisi ollut mieluisampi lähtönumero, mutta näillä mentiin. Tuomari pyysi lähtemään heti hänen peräänsä kävelemään radan odottelupaikalle ja noudatin kiltisti ohjetta, vaikka arvelinkin, että odotusaikaa voi tulla paljon. Tuomari tarkastikin vielä maastot, joten odotteluajasta tuli Myylle turhan pitkä. Sillä oli kaikki tarvittavat vermeet päällä ja se napsi levottomana paarmoja ja kärpäsiä. Odotti kovin täpinöissään radalle pääsyä. Mielentila meni yhä huonommaksi. Käveltiin ja tein kaikkeni, että saisin sille paremman mielentilan ennen radalle menoa, mutta kun ei... 

Viimein tuli kutsu radalle. Ensimmäiset 100 metriä oli Myyltä hirveätä työskentelyä. Koko elukka lähti ns. täysin lapasesta. Korvat koristeena, eikä reagoinut mihinkään täällä-huutoihin. Oli sellanen fiilis, ettei oikeastaan voinut muuta kun katsella ja miettiä, kuka sen on noin huonosti kouluttanut? 50 metriin jäikin sitten se yksi maalimies kallioiden väliin, enkä ihmettele miksi noin pääsi käymään. Yhden valeenkin teki toiselle puolelle rataa, kun jäljesti maalimiehen jälkeä. 100 metrin jälkeen paransi selvästi tekemistä ja kaksi viimeistä ukkoa saatiin kunnialla ylös. Ilmaisuista ja näytöistä sai täydet pisteet. Tuomari kehui koiran jaksamista vaativassa maastossa (kuulema sm-tason maasto), puhui myös jostain "ekan koiran kirouksesta" ja sanoi, että koira paransi työskentelyä radan edetessä. Näinhän se on. Hakutreenit (vähintään 300 m.) ennen koetta, niin työskentely olisi kokeessa varmasti täydellistä. Olisi pitänyt sittenkin ajaa kikkarilla kympin lenkki ja antaa vetää itsensä ihan piippuun. En todellakaan tiedä mitä tuohon sen alkukaaokseen voin tehdä. Se lähtee täysin takki auki radalle. On otettu ennen radalle menoa pitkä lenkki, lyhyt lenkki, tehty tottista, puretettu cuzia, syötetty nakkia, vaadittu rauhaa, kokeiltu haamuja ja silti se ampuu radalle aina yhtä mielipuolisesti vailla mitään järkeä. Sanoin tuomarille, että ollaan vieläpä menossa Smiin ja hän tokaisi olevansa siellä myös hakutuomarina, jota en siis tiennyt... Nice. 🙈 Lohdutteli meitä ja sanoi, että huono kenraali enteilee hyvää koetta ja tsemppasi meitä kovasti. Oli kyllä mukava tuomari. 

Käytiin tekemässä esineet. Halusin päättää meidän kokeen hyvään fiilikseen, jotta voisin palkata koiran kunnolla. Myy teki todella hienon ja näyttävän ruudun. Noukki tarvittavat neljä esinettä helpon oloisesti ja hyvässä ajassa. Pisteitä 27/30. Luovutukset voisivat olla rauhallisemmat ja pari pientä alueen ylitystä vähensivät pisteitä. Tältä osin olin hyvin tyytyväinen Myyhyn ja tähän keskeytimme kokeen. 

Koe olisi voinut mennä paremmin. Näillä nyt kuitenkin mennään. Aikaa on vielä treenata. 


Ennen koetta olimme valvoneet Suomipopeissa ja sen jälkeen kyläpaikassa, joten väsymys oli jo melkoista. Ai nii... ja vietimmehän me myös hääpäivämme tänä vuonna hakukokeessa. Kertonee jotain raukkaudesta? 💞

Tässä vielä kuvatunnelmia Jyväskylän Suomipopista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti