lauantai 27. heinäkuuta 2019

Kyllä se lahes osaa...

Siitä ei jää valmistuminen Sm-kokeeseen kiinni, etteikö olisi treenattu. Vuoron perään on treenattu ja mökkeilty. Treenit ovat menneet vaihtelevasti. On ollut hyviä ja ei niin hyviä -treenejä.


Teknisesti en ole Myyn tekemisestä kovinkaan huolissani. Liikkeet se osaa, eikä treeneissä tule juurikaan liikevirheitä. Seuraamisessa on ollut ajoittain edistämistä. Seuraavassa treenissä sitä ei ole yhtään, joten... vaikea sanoa mikä sattuu olemaan päivän anti tuolloin. Kovassa häiriössä voi ylläreitä tulla, mutta yritämme selvitä niistä sitten parhaamme mukaan.

Myy on hyvin vilkas koira ja tunnetila tulee olemaan meille se juttu. Kestääkö mielentila tottiksessa Sm-hulinat ilman, että tulee ääntelyä ja muuta häröilyä? Talvesta lähtien tunnetila on ollut tottiksessa hyvä. Viime aikoina on tehty hyvin paljon erilaisia häiriötreenejä. Käyty erilaisissa paikoissa treenamassa, mm. Jyväskylän kaupungin keskustassa nurmipläntillä. Tehty vauhtiliikkeitä toisten koirakoiden kanssa jaetulla kentällä niin, että koirat juoksevat kentällä yhtä aikaa eri suuntiin, välillä toinen koira on paikkamakuussa jne. Annettu hämykäskyjä, ammuttu kaavion eri vaiheissa, tehty kovassa häiriössä erimittaisia paikkiksia. Treenattu ja treenattu, unohtamatta sitä, että tekemisen pitää olla myös mukavaa.

Myy on selvinnyt kaikista häiriötreenilöistä kohtuu mukavasti. Ääntelyä ei ole tullut, vaikka vietti on noussut pykälän ylemmäksi Myyn ottaessa pientä (sopivaa) painetta ympäristön tapahtumista. Vilkashan se on ja mikään ei jää siltä huomiotta. Paikkiksessa pää saisi pyöriä vähemmän, mutta mihinkään se ei ole lähdössä. Myy on kuitenkin ns. koiramateriaalina helpoimmasta päästä viedä isoihin kisoihin, koska noin lähtökohtaisesti se ei ainakaan syö ketään.

Maasto-osuustreenit (henkilöetsintä) ovat menneet vaihdellen. Esineruutu on aina ollut Myyn lemppari ja samalla myös sen vahvuus. Neljä esinettä nousee ja hyvässä ajassa. Myy on esittänyt parempaakin tekemistä haussa vuosien varrella. "Joo-joo, mä niin osaan tän.." voisi olla Myyn motto ja se taas ei läheskään aina osu ihan yksiin omien suunnitelmieni kanssa. Pieni kurittomuus on nostellut aika ajoin päätään. Hyvänä päivänä Myy tekee nättiä ja varmaa työtä. Viimeisimmissä treeneissä alkurataan on laitettu paljon ukkoja, jotta se olisi huolellisempi alusta saakka. Haamuilla on haettu pistoihin suoruutta ja myös motivaatiota. Siellä-sanaa (fokus eteen) on myös saatu haamujen avulla vahvistettua. Tunnetila tässäkin näyttelee suurta osaa. Näin jälkiviisaana, koiraa ei tulisi koskaan päästää tekemään yhtään mitään, jos tunnetila ei ole lähtötilanteessa juuri se mitä haetaan. Häröily jää helposti elämään ja sen pois kitkeminen ei ole yksinkertaista. Hyvillä mielin kuitenkin ollaan. Myyn tekeminenhän ei ole voimaltaan, (eikä myöskään koulutustasoltaan) maleihin verrattuna niin näyttävää ja tyylikästä, mutta toivon tuomareiden näkevän sen ilon ja halukkuuden, jolla se minulle työskentelee. Lähdetään tekemään se mikä osataan ja toivotaan, että päästään sellaiseen ehjään suoritukseen, johon voimme itse olla tyytyväisiä.

Loukkasin kesäkuussa olkapääni heittäessäni koirille vesilelua. En mennyt lääkäriin. Odottelin, että paranee ajallaan. Olkapää ei ole niin kipeä, etteikö se kestäisi normaalia elämää. Se on mennyt pikku hiljaa vähän paremmaksi, mutta silti tietyt asennot tuottavat kipua. Olkapää ei luonnollisestikaan tykkää kapulan heitosta. Noudoista ensimmäisenä tulee vielä kahden kilon kapulan heitto, niin tilanne on välillä ollut treeneissä melko tuskallinen. Myyllä on onneksi hyvät noudot, joten pitoa lukuunottamatta näitä ei treenata enää ennen koetta. Yritän varmasti hakea olkapäähän vielä jotain helpotusta ennen kisoja. Kuvatakin se ehkä pitäisi? Kestääkö olkapää kisoissa, jää nähtäväksi. Vituttaahan se, että juuri nyt piti tällanenkin tähän tulla, mutta elämä on...
---
Treenien vastapainona ollaan vietetty täysillä kesää. Helle hellii tälläkin hetkellä. +30 mittarissa tätä kirjoittaessa. Koiria on uitettu paljon mökillä. Myy on uinnut pelastusliiveillä veneen vierellä. Alkukesän viileys mahdollisti hyvin pitkät lenkitkin, joten Myy on nyt erittäin hyvässä fyysisessä kunnossa jaksamisen suhteen.

Romeokin oppi viimein uimaan. Se ei enää ui etujalat pystyssä ilmaa polskien, takapää syvällä vedessä. Romeo ui rauhassa nauttien ja rennon oloisesti. Uudessa uimatyylissä selkä ei edes kastu. 😄 Tässä tapahtumasta videomatskua.


Moorekin on edelleen matkassa mukana, jotenkin kamera on vaan kierrellyt sitä. Trimmaajamme on ollut nyt pitkällä sairaslomalla, joten tälläkin voi olla pienoista osuutta asiaan. Mooren vointi on ollut kohtalainen. Ruoka ei oikein maistu. Voi johtua helteestä, tai sitten jostain muusta. Päivä kerrallaan sen kanssa. Pentukuulumisiakin olisi jo aika pian kertoa, mutta ketäpä ne kiinnostaa? 😜


Kesämielellä ihana, kultainen Romeo. 💝


maanantai 15. heinäkuuta 2019

Karavaani kulkee ja koirat haukkuu...


... ja vieläpä ihan kirjaimellisesti. On reissattu matkailuautolla kauden ensimmäiseen hakukokeeseen ja samalla kierrelty ja yövytty sukulaisissa. Koetta ennen vietettiin yö H.n siskon luona Kouvolassa. Yöpyminen onnistui hienosti koiriemme kanssa, vaikka kyläpaikassakin oli peräti 17 koiraa. 

Uutena rotututtavuutena tutustuimme Jakutianlaikoihin. Käyttötarkoitus tällä Venäläisellä rodulla on reki-, metsästys-, ja paimenkoira. Nämä kuvien koirat tulevat olemaan huskyjen lisänä vetokäytössä. Hauskoja ja vilkkaita koiria, joista ensimmäisenä tuli ulkonäöllisesti mieleen laumanvartijasamojedisekoitukset, karhukoira ja veikkailtiinpa fbssä mustavalkoista Boris-pentua bordercollieksikin.  Kaikki olivat hyvin persoonallisen näköisiä otuksia. Laikoja on vasta muutama rekisteröity Suomessa. Kaikki kuvien koirat on haettu suoraan Venäjältä Pietarista, jonne osa näistä on tuotu Siperiasta. Rodulla on jonkin verran vartiointiominaisuuksia. Koirat olivat totisempia tarhalla, kuin mitä tarhan ulkoupuolella. Uroksen säkäkorkeus on 55-59 cm, nartun 53-57 cm. Aika näyttää millaisen suosion rotu saavuttaa Suomessa. 





Valloittava Boris pentu, jonka paras ystävä on käyttölinjainen huskypentu. 



Ilta meni rattoisasti syöden ja koirien kanssa touhuten. Sisäkoirat vanha porokoira Siida ja mitteli Hilma.


Pääsin myös kokeilemaan tätä fättikikkaria ja tykästyin siihen heti. Kivet ym. pomput eivät tunnu missään ja se on renkaista huolimatta yllättävän kevyt ajaa. Hyvällä tavalla erilainen ajokokemus, kuin mitä omalla kikkarilla. Myyllä oli valitettavasti jo iltaruoka-aika ja koe seuraavana aamuna, joten en voinut ottaa sitä juoksemaan. Paremmalla ajalla on tarkoitus mennä kokeilamaan tätä vielä uudemman kerran Myyn kanssa. Hyvää potukuttelubaanaa kun löytyy kymmeniä kilometrejä heti talon ympäristöstä, joka on mm. armeijan harjoitusharjualuetta. Tällainen pyörä tulee kyllä ehdottomasti hankintaan jossain vaiheessa. Yritin jo kovasti hieroa kauppoja, mutta ei saatu pyörää mukaan. 😅 Mun kikkarihan on myös lähtöisin täältä. 

Seuraavana aamuna siirryttiin sitten hakukoepaikalle Muhniemeen, jonne ajoi meidän leiripaikalta noin 50 minuuttia. Tarkoitus tällä hakukokeella oli lähnnä tehdä sm-kenraali ennen tulevaa suurempaa koitosta. 

Kolmosluokka aloitti maastoilla ja arvoin meille numeron yksi. Kakkonen olisi ollut mieluisampi lähtönumero, mutta näillä mentiin. Tuomari pyysi lähtemään heti hänen peräänsä kävelemään radan odottelupaikalle ja noudatin kiltisti ohjetta, vaikka arvelinkin, että odotusaikaa voi tulla paljon. Tuomari tarkastikin vielä maastot, joten odotteluajasta tuli Myylle turhan pitkä. Sillä oli kaikki tarvittavat vermeet päällä ja se napsi levottomana paarmoja ja kärpäsiä. Odotti kovin täpinöissään radalle pääsyä. Mielentila meni yhä huonommaksi. Käveltiin ja tein kaikkeni, että saisin sille paremman mielentilan ennen radalle menoa, mutta kun ei... 

Viimein tuli kutsu radalle. Ensimmäiset 100 metriä oli Myyltä hirveätä työskentelyä. Koko elukka lähti ns. täysin lapasesta. Korvat koristeena, eikä reagoinut mihinkään täällä-huutoihin. Oli sellanen fiilis, ettei oikeastaan voinut muuta kun katsella ja miettiä, kuka sen on noin huonosti kouluttanut? 50 metriin jäikin sitten se yksi maalimies kallioiden väliin, enkä ihmettele miksi noin pääsi käymään. Yhden valeenkin teki toiselle puolelle rataa, kun jäljesti maalimiehen jälkeä. 100 metrin jälkeen paransi selvästi tekemistä ja kaksi viimeistä ukkoa saatiin kunnialla ylös. Ilmaisuista ja näytöistä sai täydet pisteet. Tuomari kehui koiran jaksamista vaativassa maastossa (kuulema sm-tason maasto), puhui myös jostain "ekan koiran kirouksesta" ja sanoi, että koira paransi työskentelyä radan edetessä. Näinhän se on. Hakutreenit (vähintään 300 m.) ennen koetta, niin työskentely olisi kokeessa varmasti täydellistä. Olisi pitänyt sittenkin ajaa kikkarilla kympin lenkki ja antaa vetää itsensä ihan piippuun. En todellakaan tiedä mitä tuohon sen alkukaaokseen voin tehdä. Se lähtee täysin takki auki radalle. On otettu ennen radalle menoa pitkä lenkki, lyhyt lenkki, tehty tottista, puretettu cuzia, syötetty nakkia, vaadittu rauhaa, kokeiltu haamuja ja silti se ampuu radalle aina yhtä mielipuolisesti vailla mitään järkeä. Sanoin tuomarille, että ollaan vieläpä menossa Smiin ja hän tokaisi olevansa siellä myös hakutuomarina, jota en siis tiennyt... Nice. 🙈 Lohdutteli meitä ja sanoi, että huono kenraali enteilee hyvää koetta ja tsemppasi meitä kovasti. Oli kyllä mukava tuomari. 

Käytiin tekemässä esineet. Halusin päättää meidän kokeen hyvään fiilikseen, jotta voisin palkata koiran kunnolla. Myy teki todella hienon ja näyttävän ruudun. Noukki tarvittavat neljä esinettä helpon oloisesti ja hyvässä ajassa. Pisteitä 27/30. Luovutukset voisivat olla rauhallisemmat ja pari pientä alueen ylitystä vähensivät pisteitä. Tältä osin olin hyvin tyytyväinen Myyhyn ja tähän keskeytimme kokeen. 

Koe olisi voinut mennä paremmin. Näillä nyt kuitenkin mennään. Aikaa on vielä treenata. 


Ennen koetta olimme valvoneet Suomipopeissa ja sen jälkeen kyläpaikassa, joten väsymys oli jo melkoista. Ai nii... ja vietimmehän me myös hääpäivämme tänä vuonna hakukokeessa. Kertonee jotain raukkaudesta? 💞

Tässä vielä kuvatunnelmia Jyväskylän Suomipopista.

torstai 4. heinäkuuta 2019

Loma!

Nauti uusia perunoita ja voita, 
mansikoita ja makkaroita.
Tee saunaan tuore vasta, 
varpaat veteen kasta. 
Hakkaa liiteriin halkoja, 
oio nurmikolla jalkoja. 
Ihastele poutapilviä,
siristele auringossa silmiä.
Haista kesän tuoksut, 
unohda turhat juoksut. 
Muista paljon lekotella, 
laiturilla elämää hekotella.
Mieti kivoja juttuja, 
tapaa ystäviä ja tuttuja. 
Älä murehdi ötököitä, 
vietä ihania kesäöitä.

Ihanaa kesää kaikille! 💚

 


maanantai 1. heinäkuuta 2019

Iloja ja suruja

Loma on alkanut ja missäpä muualla sitä ollaan kuin täällä mökillä!


Koko kevään opiskeluun valmistava prosessi on tullut viimeinkin päätepisteeseen. Soveltuvuuskokeet menivät Vakava-kokeen lisäksi hyvin ja jäi ihan luottavaiset fiilikset yliopistoon pääsystä. Ajoittain valtasi myös tunne, etten tule saamaan opiskelupaikkaa, vaan jatkan töitäni nykyisessä työpaikassani. Ennen loman alkua odottelin siis malttamattomana pääsykokeen tuloksia ja viimeinkin tulokset tulivat.
ILMOITUS OPISKELIJAVALINNAN TULOKSESTA KORKEAKOULUJEN YHTEISHAUSSA KEVÄÄLLÄ 2019
Jyväskylän yliopisto, Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta Varhaiskasvatuksen opettajan kandidaattiohjelma ja varhaiskasvatuksen maisteriohjelma, kasvatustieteen kandidaatti ja maisteri (3 v + 2 v)
Onneksi olkoon! Sinut on hyväksytty kevään 2019 korkeakoulujen yhteishaussa yllä mainittuun opiskelupaikkaan.
Pääsin opiskelemaan kasvatustieteitä ja sehän tietää nyt vähintään kolmen vuoden opintovapaata vakituisesta virastani! Jes, miten hienoa!! 💪

Loma alkoi tältä osin varsin juhallisesti ja iloisissa merkeissä, mutta suunta muuttui varsin pian päinvastaiseksi. Mooren kunto romahti mökillä heti ekana lomapäivänä. Moore oksenteli ja oli silminähden kipeä ja huonovointinen. Liikkuminen ei onnistunut ja kävely oli hoipertelua. Lopulta Moore lysähti vesikuppinsa päälle kuono kupin päälle ojennettuna. Ajettiin mökiltä kaksi tuntia eläinlääkäriin Jyväskylään. Olimme varautuneet henkisesti Mooren poismenoon, koska tilanne näytti niin huonolta, eikä Moore ole enää nuori koira. Itkin koko menomatkan ja silmät punaisina ilmoittauduin vastaanotossa kertoen koiran huonosta voinnista. Sillä välin Hannu haki Mooren autosta. Se tepasteli intoa täynnä lääkäriin. Häntä pystyssä ja tomerana. Selvästi uteliaana vieraista hajuista ja täysin normaalina itsenä. Suru vaihtuikin nopeasti iloon ja helpotukseen. Eläinlääkärissä otettiin kuitenkin verikokeita addisonin kriisin poisulkemiseksi ja tehtiin Moorelle perustutkimukset. Niissä ei ollut mitään huolestuttavaa. Mitä nyt maksa-arvot ovat yläkantissa, mutta sehän on skoteilla varsin tavallista. 300 euroa laskua (päivystyshinta) ja kaksi tuntia ajelua takaisin mökille. Tulomatkalla käytiin hakemassa Mooren lääkkeet apteekista. Tramal kipulääkettä pyytäessäni sain apteekkarilta varsin epäluuloisia katseita... Eikä oikeastaan mikään ihme. Resuinen mökkipaita oli sujahtanut väärinpäin päälle, silmät itkusta turvonneena, tukka rasvaisena (ei mökillä tarvitse joka päivä tukkaa pestä) ja likaiset maastohousut jalassa... En ehtinyt vaihtaa lenkin jälkeen aamulla mökkikuteita, kun lähdettiin niin pikaisesti eläinlääkäriin. Teki mieli selittää, että mut on just hyväksytty yliopistoon, että älä yhtään kato tuolla lailla...

Mökillä korkattiin sitten saunan jälkeen kuoharit Moorelle, opiskelulle ja kesälle. 💝